Viihde

Meripelastajat kaipaavat lisävoimia joukkoonsa: Jos tykkää merestä, veneilystä ja ihmisten auttamisesta viihtyy todennäköisesti myös meripelastustoiminnan parissa. "Niin, ja saa vielä maksaa siitä, että saa palella, hikoilla, kastua, olla yöllä tehtävää suorittamassa kun muut pitävät hauskaa juhannuksena ja venetsialaisissa"

Pietarsaari

Kun viime viikolla Aila niitti puita mantereella ja nostatti korkeat aallokot merialueella hyödynsivät paikalliset kokeneet meripelastajat myrskyn hetket ja kävivät haitarivaljaissa treenaamassa turvallista liikkumista Otto Malm -aluksensa kannella.

– Meripelastajalle on välttämätöntä esimerkiksi osata itse liikkua turvallisesti kannella kovassakin merenkäynnissä niin ettei itse joudu veteen ja autettavaksi, kuvaaJoakim Saari.

Hän on yksi Pietarsaaren meripelastajien kolmesta päivystävästä kipparista. Vapaaehtoispohjalta toimivassa yhdistyksessä on 120 kannatusjäsentä, mutta vain 15 hengen aktiivimiehistö. Joukkoon kaivataan vähintään tuplasti enemmän aktiiveja.

"Lähtövalmius on heti, mikäli satumme olla partiomassa hälytyksen tullessa. Partiointi on kyllä jäänyt resurssipulan vuoksi kovin vähille viime aikoina".

Mukana toiminnassa vuodesta 1999 ollut Saari kehaisee mieluista harrastusta ja vapaaehtoistyötä puuhaksi parhaasta päästä. Hän huomauttaa mukaan kuitenkin hiipineen työn makua kun päivystysvuorot pyörivät muutamien harteilla.

Toiveet lisävoimista saattavatkin pikkuhiljaa toteutua sillä viikonlopun tulokaskurssille on tulossa kymmenen osallistujaa. Tulokaskurssi pidetään lauantaina ja sunnuntaina erityisjärjestelyin pelastusasemalla eli BTC:n rannassa, mihin Otto Malm -aluskin on ankkuroitu. Joukkoon sopii mm. kun on täyttänyt 18 vuotta, on perusterve, hyväkuntoinen, osaa uida ja - pystyy sitoutumaan aikaa vievään harrastukseen.

– Jos tykkää merestä, veneilystä ja ihmisten auttamisesta viihtyy todennäköisesti myös vapaaehtoisen meripelastustoiminnan parissa, Joakim Saari arvelee.

– Niin, ja saa vielä maksaa siitä, että saa palella, hikoilla, kastua, olla yöllä tehtävää suorittamassa kun muut pitävät hauskaa juhannuksena ja venetsialaisissa, Saari lisää pilke silmässä.

Tulokasopetuksen jälkeen opetellaan kansimiehen, sitten perämiehen ja lopuksi kipparin taidot. Kun osaaminen on edennyt kansimiehen pätevyyteen, pääsee mukaan hälytystehtäviin ja päivystysrinkiin.

– Tulokaskurssilla keskitytään turvallisuuteen liittyviin asioihin, että tuleva meripelastaja osaa itse toimia turvallisesti.

Saari huomauttaa, että mukaanhan voi tulla koska vaan.

– Koulutamme periaatteessa jatkuvasti toiminnan ohessa, mutta silloin koulutus kestää luonnollisesti vähän pidempään kun kokoontumisiakin on yleensä kerran viikossa.

Tänä kautena paikallisilla meripelastajilla on ollut kolme hälytystä. Lisäksi toimittiin kahdessa tehtävässä avustavana yksikkönä.

– Ensisijaisena tehtävänä on aina ihmishenkien pelastaminen, ei kaluston. Kalusto toki hinataan rantaan, vaikka kyse olisi meripelastustehtävästä ja mikäli tilanne ja sää sen sallivat.

Aluksen minimimiehistön vahvuus on kolme, yleensä pelastajia on kyydissä neljä. Muutoin saattavat käsiparit loppua etenkin puhurituulella.

– Kova tuuli voi viedä veneenkin mennessään kun aluksessa on iso pinta-ala, johon tuuli voi tarttua.

Liikkeelle lähdetään lisäksi Trossin nojalla. Mikäli veneilijä on näet tehnyt Trossi-sopimuksen hän saa meripelastajien apua niissäkin tapauksissa kun viranomaisten mukaan kyse ei ole meripelastustehtävästä eli ihmishenki ei ole vaarassa.

Pietarsaaren meripelastajille Trossi on tuonut kaikkiaan kolmisenkymmentä tehtävää vuosien varrella.

Toimintasäde ulottuu pohjoisessa Öjan ja etelässä Mikkelinsaarten rajaamalle alueelle. Valmiutta löytyy pintapelastukseen, mutta ei sukellukseen.

Meripelastajilla on velvollisuus olla lähtövalmiudessa. Lähtövalmius on yleensä puoli tuntia, mutta päiväsaikaan ja viikolla valmiusaika on pakostakin pidempi kun kaikki eivät voi irrottautua leipätyöstään saman tien hälytyksen tultua.

– Lähtövalmius on heti, mikäli satumme olla partiomassa hälytyksen tullessa. Partiointi on kyllä jäänyt resurssipulan vuoksi kovin vähille viime aikoina, Saari harmittelee.

Toimintaa pyöritetään keväästä loppusyksyyn tai vesien jäätymiseen asti.

– Joskus alus nostetaan vesiltä vasta joulukuussa.

Vene ei tosin liiku jokaisella harjoituskerralla. Paljon pystytään treenaamaan rannassakin

– Joissakin treeneissä tarvitaan kuitenkin tuulta, toisissa tyyntä tai pimeää kuten navigoinnissa.

Otto Malm -aluksen omistaa Suomen Meripelastusseura, Pietarsaaren meripelastajat toimii aluksen haltijana eli käyttökulut tulevat paikallisseuran maksettavaksi.

– Polttoaine on suurin menoerä. Naftaa on kulunut tuollaiset 2 500 litraa tähän mennessä tänä vuonna, laskeskelee Joakim Saari.

– Yritykset tukevat toimintaamme hienolla tavalla ja kulut on voitu maksaa sponsorointirahalla, hän kiittelee.

Alus otettiin tuliteränä Pietarsaaren meripelastajien käyttöön vuoden 1996 keväällä. Vuonna 2013 tehtiin peruskorjaus ja elektroniikka uusittiin.

– Se on iskukunnossa kymmenen vuotta eteenpäin.