Paikallisuutiset

Vuokko Piippolaisella on harvinainen ammatti naiseksi - Päätti 37 vuotta sitten mennä sahalle töihin vähäksi aikaa

– Puuta tehdään toisessa polvessa, isä ja äiti olivat kumpikin sahatyöläisiä 1970-1990 -luvuilla.

Alholman sahan miljöö Pormestarinsaaressa edustaa yhtiössä tukinlajittelijana työskentelevälle Vuokko Piippolaiselle koko elämän sielunmaisemaa ja lapsuuden leikkikenttää.

Työmatka kulkee siitä tullimestarin tuvan ohi, ja jos jatkaa sahan portilta matkaa kilometrin verran rannalle asti tulee paikalle, jossa oma synnyinkoti kerran seisoi.

Piippolainen on toisen polven sahatyöntekijä, mutta kolmatta ei kuulema ole luvassa, sillä kumpikin aikuisista tyttäristä toimii eri aloilla.

– Puuta tehdään toisessa polvessa, isä ja äiti olivat kumpikin sahatyöläisiä 1970-1990 -luvuilla. Ensin minulla oli muita suunnitelmia. Luin puutarhuriksi, mutta valmistuttua ei töitä ollut tarjolla. Sahalla tarvittiin väkeä, hain ja sain paikan syksyllä 1987. Elettiin siis vielä Schaumanin aikaa. Päätin jäädä sahalle vain vähäksi aikaa. Siitä on kohta 37 vuotta, Vuokko Piippolainen naurahtaa.

Saha-ala on tunnetusti miesvaltainen. Alholman sahan noin 70 työntekijästä naisia on 7.

Ensimmäiset 27 vuotta työpisteenä oli tasaamo ja ensimmäisenä ammattinimikkeenä siellä oli oikoja. Nykyään uudella tasaamolla ei ole enää oikojia. Tasaamo toimii sahausprosessiin loppupäässä. Siellä käsitellään myyntivalmista puutavaraa laudoista lankkuihin rimoitetuissa paketeissa.

– Tasaamosta siirryin kymmenen vuotta sitten prosessin alkupäähän, tukkilajitteluun, missä meitä on kolme työntekijää.

– Vuorotyöhönkin tottuu. Ennen oli kolme vuoroa, nyt teen arkisin kahta, aamua ja iltaa. Perjantait on rauhoitettu pääluottamushenkilön tehtäville. Niitä hoitaessa on kaikki sahan osastot tulleet tutuksi, hän huomauttaa.

Saha-ala on tunnetusti miesvaltainen ja nainen on sahalla harvinainen näky. Alholman sahan noin 70 työntekijästä naisia on 7.

Tukinlajittelijan työtään Vuokko Piippolainen kuvaa nappien painamiseksi eli suureksi osaksi valvontatyöksi, jossa istutaan lämpimässä ja moderniksi remontoidussa tilassa, mukavalla tuolilla ohjauspöydällä monen näytön edessä. Hän tietää, että ulkopuoliselle tulee puuhasta pelkän nimen perusteella huomattavasti romanttisempi kuva.

Silmät yltävät kameroiden ansiosta jokaiseen tarvittavaan kulmaan linjalla kulkevien tukkien kulkua seuraamaan ja tietojärjestelmiä löytyy laidasta laitaan tasaista laatua varmistamaan.

Yksinäistä homma tosin on, sillä työtä tehdään yksin vuorossa ja työpiste sijaitsee syrjässä, valtavan alueen reunalla tukkikentällä.

Tukkikentälle rekat ajavat sekä sahatavaraa että sellupuuta omiin pinoihinsa.

– Kentällä odottaa valmiina aina parin viikon ajot sahalle.

Ohjaamon suuresta ikkunasta näkee tehtaan vanhalle kaatopaikalle, josta voi bongata merikotkan tai vaikkapa ketun.

Ohjaamossa istuvan vuoroa ilmestyvät välillä ilostuttamaan monet luontokappaleet kuten harmaahaikara, merikotka, kalasääski, ruskosuohaikara tai yksinään jolkotteleva kettu. Niitä voi nimittäin bongata tehtaan entiseltä, maisemoidulta kaatopaikalta, minne näkee ohjaamon suuresta ikkunasta.

Yhteys muihin toimijoihin kentällä kuten pyörökuormaajan kuljettajaan, hoituu radiopuhelimitse.

– Käytännössä ajetaan tukkeja läpi ja tehdään sovittua satsia sahan puolelle, mäntyä ja kuusta, tietenkin suurina sarjoina, että on tehokasta sahata, Vuokko Piippolainen kuvaa.

Tukkipuun automatisoitu matka sahatavaraksi starttaa tukkipöydältä.

Tukkipuun automatisoitu matka sahatavaraksi starttaa tukkipöydältä, jonka läpi kulkee tavallisena päivänä kuusikymmentä täyskuormallista puutavaraa. Pyörökuormaaja käy tipauttamassa tukit tukkipöydälle, tukinlajittelija kuittaa sisällä näytöltä kuorman tiedot ja painaa nappia, jolla topparit tukkipöydän alkupäässä laskeutuvat alas ja raskaat tukit jyskyvät eteenpäin kohti sahanteriä.

Lasti lajitellaan koon ja laadun mukaan - isot, pienemmät, mutkat, siniset, lahot, siirtyvät omiin lokeroihinsa tukkipöydän jälkeen. Eri lokeroita löytyy yhteensä kahdeksankymmentä.

Ihmissilmän havaintokykyä paikkaavat lajittelussa monet kamerat, joita on asennettu muun muassa tukkipöydän molempiin päihin. On oksaisuuden mittavaa röntgeniä ja erilaiset metallit hevosenkengistä nauloihin ja piikkilankoihin paljastavaa laitetta. Metallia ei sahan teriin saa joutua.

– Vaikka metallia olisi aivan tyvessä, on vielä paljon hyvää tavaraa jäljellä, Piippolainen huomauttaa.

Puun mittaus tapahtuu laserilla. Testimittaus tehdään kerran viikossa käsityönä mittasaksilla viikon aikana kertyneestä 30 kappaleen otannasta.

Lajittelun jälkeen tukit kuoritaan, sahataan, tuorelajitellaan laudat ja lankut eri lokeroihin, minkä jälkeen ne rimoitetaan paukkauksiksi, siitä kuivaamon, tasaamon ja sitomakoneen kautta maailmalle.

”Oman viihtymisen kannalta on ollut suuri merkitys myös sillä, että olen saanut oppia eri työtehtäviä”.

Työpaikan henkeä sahatyön konkari kuvaa hyväksi ja työporukkaa mukavaksi.

– Oman viihtymisen kannalta on ollut suuri merkitys myös sillä, että olen saanut oppia eri työtehtäviä.

Eläkkeeseen olisi vielä seitsemän vuotta aikaa, mutta tätä vauhtia se menee heittämällä.

Kesää Vuokko Piippolainen odottaa erityisen innokkaasti tänä vuonna. Hän tilaa sähköpyörän työsuhde-etuna ja alkaa polkea työmatkat - 3,5 kilometriä yhteen suuntaan. Ihan vaan huvin ja liikunnan vuoksi ja vastapainoksi työssä istumiselle.