Paikallisuutiset

Katso videolta kuinka junahirvi singahtaa kiskoilla: Pirilön Spituholmasta löytyy ampujan paratiisi - Jakobstads Skytteförening täyttää jo 60 vuotta. Seura-aktiivi Laura Peltokangas Pietarsaaresta panostaa haulikkoammuntaan

Pietarsaari

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä kun pietarsaarelainen ampumaseura, Jakobstads Skytteförening, rekisteröitiin kirjoihin ja kansiin. Käytännössä toimintaa oli ollut kauan ennenkin, mutta viralliset perustamispaperit lähetettiin patentti- ja rekisterihallitukseen lokakuussa 1960.

Toiminnan sydän, ampumarata kerhotaloineen löytyy edelleen samasta paikasta, Kolpintien varrelta Pirilön alueelta Spituholmasta. Hehtaarit ja sen mukana toiminta ovat matkan varrella kasvaneet ja ratoja kehitetty huippuunsa talkoovoimin.

Katso videolta kuinka junahirvi singahtaa kiskoja pitkin:

"Suunnitelmissa on tuoda karhuradalle Metsästäjäliiton luoma uusi kilpailu- ja harjoittelulaji luoticompak, jossa simuloidaan oikeita metsästystilanteita". Hans-Erik Kilponen Jakobstads SkytteföreningPuheenjohtaja

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Ensimmäistä vuottaan puheenjohtajan tehtäviä hoitavaHans-Erik Kilponen voi iloita seurasta, jossa on 240 jäsentä. Aktiivisia kilpa-ampujia on 25 ja heistä kesät talvet treenaa noin 15.

Alue on ampujan paratiisi, sillä ratoja useine asemineen löytyy joka lähtöön niin haulikko- kuin kiväärilajeille sekä compak- että sporting-puolilla.

– Tarjonnasta puuttuu itse asiassa vain 300-metrinen rata, Kilponen toteaa.

Lajit eroavat toisistaan mm. käytettävien kiekkojen, lentokulmien, kulloisenkin lentosuunnan osalta ja siitä kulkeeko ampuja rastilta toiselle vai ampuuko hän pelkästään ampumapaikalta.

Tässä vaiheessa vuotta rataa ollaan tosin laittamassa talviteloille.

– Talven yli pidetään auki yksi rata, jossa kuitenkin voi treenata monipuolisesti siirreltävien kiekonheittimien ansiosta.

Käytössä on kaikkiaan kuutisenkymmentä kiekonheitintä, joista ekologinen eli maatuva kiekko singahtaa radalle eri tavalla, nopeuksilla ja pituuksilla, pomppien kuin jänis tai vastaavasti kolmenkymmenen metrin korkeudesta kuin viritetty västäräkki - ja kaikkea siltä väliltä.

Metsästyskauden kynnyksellä on heinä-elokuussa jonoa radan jokaiselle ampuma-asemalle metsästäjien käydessä hiomassa taitojaan. Vilkasta on erityisesti kohdistusradalla missä ammutaan äänenvaimentimilla varustetuista kopeista.

– Kohdistusradalla ammutaan sataan metriin konttiin, mihin luodit jäävät luotisieppariin. Radalla varmistetaan, että kiikaritähtäin on kohdallaan eikä mene mihin sattuu, oli sitten kyse lintupyssystä tai hirvikivääristä, Kilponen kertoilee.

Radalle on käyttöä muutoinkin, mm. riistanhoitopiiri järjestää radalla ampumiskokeita hirvi- ja karhuluville. Lisäksi pidetään suosittuja tyky-päiviä.

Hirviratoja on kaksi. Kiskoilla kulkevan "junahirven" lisäksi toisella radalla on mahdollista ampua vastaan tulevaan karhutauluun, joka nousee myös pystyyn.

– Seuran suunnitelmissa on tuoda karhuradalle Metsästäjäliiton luoma uusi kilpailu- ja harjoittelulaji luoticompak, jossa simuloidaan oikeita metsästystilanteita.

Lisäksi kuusikymppisessä yhdistyksessä haaveillaan seitsenrataisen sporting-puolen laajentamisesta vielä kolmella radalla.

Ensi töiksi on tarkoitus panostaa junnu- ja naistoimintaan uusien harrastajien houkuttelemiseksi lajin pariin.

– Keväällä lupaavasti käynnistyneet naistenillat loppuivat koronaan, harmittelee Kilponen.

Kilponen itse on hankkinut ampumiskokemusta nuoruusvuosista asti.

– Kävin ampumassa ilmakiväärillä Tupiksen yläkertaan rakennetulla radalla 1970-luvun loppupuolella.

Sittemmin lajeiksi ovat valikoituneet sporting, compak ja english sporting.

Ammunta vaatii täydellistä läsnäoloa hetkessä, mikä on Kilposen mielestä yksi lajin viehätyksistä.

– Monessa kohtaa voi mennä väärin kun pitää ennen laukaisua arvioida kohteen vauhti, suunta, etäisyys sekä se kuinka paljon tai vähän on otettava ennakkoa osuakseen haluttuun kohtaan.

Päivisin Kilposen löytää Solkullasta pyörittämästä lounasravintola ja pitopalvelyritys Sanni's Kök - Sannin Keittiötä.

Laura Peltokangas, 22, on seuran yksi aktiiviampujista. Kipinä lajiin syttyi jo koululaisena.

– Aloin pienenä tulla iskän mukana radalle. Innostuin harrastuksesta yläasteikäisenä.

Panostus haulikkopuoleen alkoi toden teolla viime kesänä.

– Säntillinen treeni on tuonut toivottua tulosta, oman tason parantumista, mikä puolestaan on lisännyt intoa harrastukseen, hän kuvaa.

Ennakon oppiminen erikokoisiin kiekkoihin, jotka lähtevät eri pisteistä, erilaisilla lentoradoilla ja nopeuksilla vaatii harjoittelua.

– Reagointiaikaa tilanteessa on vähän, joten liikkeen on tultava selkärangasta.

Taitolajina ampumaharrastus jalostaa Peltokankaan mukaan kärsivällisyyttä, opettaa hiljentämään mielen ja sietämään painetta.

– H-hetkellä pitää osata ottaa rauhallisesti osui tai ei - ja keskittyä hetkeen, seuraavaan kiekkoon. Suorituksen läpikäynnin aika on sitten jälkeenpäin.

Tähtäin on omien taitojen kehittämisessä, joten harjoittelemaan pitää jatkossakin päästä pari kertaa viikossa, vuoden ympäri.

Syksyllä tie vie sorsastamaan tai hirvimetsälle.

– Hirviporukassa olen yleensä koiramiehenä ja joskus passilinjassa. Tärkeintä minulle on kuitenkin luonnossa liikkuminen yhdessä koiran kanssa, Peltokangas sanoo.

Pietarsaaren ampumarata saa aktiiviharrastajan kiitokset ja kehut.

– Ja porukka on mukavaa. Toista tuetaan ja neuvotaan. Mukaan vaan rohkeasti kaikki. Ampuminen sopii harrastuksena erittäin hyvin myös naisille.

­Kun Laura Peltokangas ei ole ampumaradalla, sorsastamassa tai hirvimetsällä, puurra sairaanhoitajaopintojen parissa tai työskentele Vaasan keskussairaalassa hän soittaa saksofonia Wasa Groove Unit -orkesterissa.

Juttuun lisätty video 25.9.kello 9:46.