Paikallisuutiset

Ei ole Pietarsaarta ilman Schaumania: teollisuussuvun vaiheet esillä museolla

Pietarsaaren museon Tempus-hallissa on avautunut näyttely, joka kertoo paitsi Schaumanin suvun elämästä ja tekemisistä Pietarsaaressa, myös leijonanosan kaupungin teollistumisen historiaa.

Victor Schauman (1822–1872) syntyi Turussa ja lähti 12-vuotiaana Vaasaan opiskelemaan farmaseutiksi. 23-vuotiaana hän osti Pietarsaaresta apteekin ja muutti kaupunkiin.

Apteekkari Schauman oli ehtiväinen mies myös muuten. Hän omisti yhdessä Philip Ulrich Strengbergin kanssa tupakkakehräämön ja perusti tulitikkutehtaan sekä panimon.

Kaikki bisnekset eivät menestyneet, mutta luujauhomylly, jossa tuotettiin maanparannusainetta, oli menestys. Perheellä oli myös kasvihuonetuotantoa nykyisen Koulupuiston paikalla.

Victor Schauman kuoli vain 50-vuotiaana. Yksi hänen pojistaan, Wilhelm, oli vain 14-vuotias isän kuollessa.

– Hän kävi koulua Vaasassa ja meni tekniseen korkeakouluun Helsinkiin. Kun hän valmistui, hän lähti Venäjälle oppipojaksi konepajalle. Naimisiin hän meni Wilhelmina (Mimmi) Roosin kanssa vuonna 1882, ja tämä lähti mukaan Venäjälle, valokuva-amanuenssi Johanna Enroth Pietarsaaren museosta kertoo.

Wilhelm sai tarjouksen Gustav Serlachiukselta paperimestarin paikasta tämän tehtaalta Mäntässä. Kun Wilhelm ja Mimmi tulivat Suomeen, he saivat kuulla, että Serlachius olikin palkannut tehtävään toisen.

Tämä johti pitkään jatkuneeseen perheriitaan. Gustavin veli Gabriel Serlachius oli naimisissa Wilhelmin siskon kanssa, ja he asuivat Pietarsaaressa.

– Wilhelm sai Pietarsaaressa idean. Täällä ei ollut sikuritehdasta. Hän oli saanut Venäjällä ja Saksassa vinkkiä, että sikurista tulisi iso tuote.

Sikuritehdas perustettiinkin Thodenin talon eli nykyisen suomenkielisen työväenopiston leivintupaan vuonna 1883. Liiketoimet onnistuivat niin hyvin, että seuraavana vuonna hän sai tontin oikealle tehtaalle Ristikarille.

– Se oli kultakaivos ja toi hyvin tuloja. Hän pystyi laajentamaan teollisuuttaan. Sikuritehdas oli periaatteessa paperitehtaan alku. Siitä kaikki lähti, Johanna Enroth kertoo.

Tehdas kuitenkin paloi ja uusi rakennettiin puolessa vuodessa Alholmaan. Rakennus tunnetaan nykyään sikurimuseona.

Sikuritehtaan viereen Wilhelm Schauman rakensi sokeritehtaan ja vähän myöhemmin höyrysahan. Lopulta rakennettu isompi voimalaitos saattoi pyörittää näitä kaikkia.

– Siitä lähtien Alholma on ollut teollisuusalue. Myös satama siirrettiin sinne ulos, aikaisemmin se oli paljon lähempänä kaupunkia.

Schaumanin suku omisti edelleen kolmanneksen tupakkatehtaasta. Wilhelm hoiti afääreitä perheen puolesta.

– Hänet valittiin aika nuorena johtokuntaan vuonna 1889. Hän sai aika nopeasti lisää tehtäviä. Hänellä oli paljon ideoita ja hän oli hyvä puhumaan. 1990-luvun loppupuolella hänestä tuli johtaja, Enroth sanoo.

Siihen asti tupakkatehdas oli toiminut puutaloissa. Alkoi tiilirakentaminen, jossa ylimpänä mestarina hääri insinööri Schauman.

– Hän rakensi koko korttelin nopeasti. Vanhimmasta osasta uusimpaan kesti vain noin 10 vuotta. Tiilirakennukset kellotorneineen olivat kuuleman mukaan Wilhelmin idea. Ehkä hän halusi kaupunkiin maamerkin.

Schauman oli tunnettu nopeista päätöksistään. Hän istui myös kaupunginvaltuustossa, vaikka poliittinen päättäminen ei hänen leipälajinsa ollutkaan.

– Hän oli aika iso persoona kaupungissa, joten periaatteessa kaikki toteutui kuitenkin hänen tahtonsa mukaan.

Havittelemaansa selluun ja paperiin Wilhelm Schauman ei ehtinyt koskaan omakohtaisesti iskeä kynsiään. Pietarsaaren alan tuotanto juontaa kuitenkin juurensa hänen Jyväskylään perustamastaan vaneritehtaasta.

Sulfiittisellutehdas aloitti Alholmassa vasta vuonna 1935 Pietarsaaren Selluloosan nimellä. Tämä ja Oy Wilh. Schauman Ab yhdistyivät vuonna 1959, ja näin Schaumanin nimi oli jälleen palannut pietarsaarelaiseen teollisuuteen.

Tuotanto jatkuu nyt UPM:n ja Billerudin nimissä.

Apteekista paperiin -näyttely on esillä lokakuuhun saakka.