Paikallisuutiset

Birgitta Strandberg-Rasmus kolumnissaan: ”Kun kuormitus kasvaa, kyvyt heikkenevät”

Kirjoittaja on perheneuvoja, psykoterapeutti ja työnohjaaja.

Huomenna vietetään vappua, ja mikä sopisikaan paremmin, kuin työasioita miettiä näin vapunaattona. Sini Rantakari on tutkinut vaativan työn ja perheen yhteensovittamisen saloja, ja julkaissut kirjan nimeltä ”Upseerin rinnalla”. Sieltä löysin viisauksia, joita pistän tässä jakoon.

Vaativia töitä on monenlaisia, sen ovat ne huomanneet, joiden puolisoilla sellainen on. Toisinaan molemmilla on vaativa työ, johon kuuluu esim. paljon matkustuspäiviä vuodessa tai epäsäännölliset työajat. Arjen ja perhe-elämän pyörittäminen jää usein enemmän vain yhden harteille, varsinkin jos perheessä on lapsia. Haastavaa, mutta ei mahdotonta.

Tottahan se tiedetään, että kun kuormitus kasvaa, kyvyt heikkenevät. Väsyneellä empatiakyky heikkenee ja tunteiden säätelyn kanssa tulee haasteita, muisti katkeilee ja kekseliäisyys ja leikkisyys suhteessa katoaa. Mikäli parisuhteessa syntyy kilpailua ajasta ja voimista kuormitus moninkertaistuu.

Haastatteluista käy ilmi tärkeitä selviytymiskeinoja. Kannattaa miettiä mihin kaikkeen voi vaikuttaa ja mihin on sopeuduttava? On helpompi joustaa, kun ymmärtää miksi joustaa. Molempien tarpeista on tärkeä puhua, onko molemmille riittävästi tilaa - ei siis välttämättä tismalleen yhtä monta minuuttia, vaan riittävästi? Miten löydetään tasapaino itsenäisyyden ja tarvitsevuuden välillä? Kun pyörittää arkea yksin, oppii pärjäämään yksin. Vahvuuteen voi sairastua ja sen vanavedessä työntää toinen ihan kuin vahingossa pois. Yhteenkuuluvuutta ja luottamusta vahvistaa se, että joskus on antaja, toisinaan vastaanottaja. Oppijan rooli on hyvä rooli parisuhteissa, parempi kuin kaikkitietävän. Isoista korvista on paljon hyötyä.

Työn ja perheen yhteensovittamisessa tärkeitä ovat tietoiset valinnat. Tehdään yhteisiä päätöksiä siitä, mihin ryhdytään, mihin ei. Jo suhteen alussa kannattaa miettiä miten toisen ammatti voi vaikuttaa tulevaisuudessa perhe-elämään ja onko valmis suostumaan siihen. On paljon kivempaa lähteä työmatkalle tai jäädä kotia pyörittämään, jos ja kun se on oma valinta ja sille on toisen siunaus.

Kun väliin mahtuu myönteisiä vaiheita ja tapahtumia, niiden vaikutus voi kestää pitkäänkin.

Kalenterointi oli vahva suositus, ensiajatuksena se voi kuulostaa liian jäykältä, mutta se on pelastanut parit monelta turhalta väärinymmärrykseltä/riidalta. Kalenteriin merkitään tulevat työmatkat/työvuorot/lasten jutut jo reilusti eteenpäin ja tulevaa suunnitellaan sen mukaan. Vapaa-ajan käyttöä myös suunnitellaan hyvissä ajoin, jotta molempien (koko perheen) tarpeet voidaan huomioida, johtuen tulevista poissaoloista. Ennakointi on siis valttia.

Oli ilo lukea, että toisen vaativa työ kuitenkin koettiin pääosin perheen elämää rikastuttavana. Kun väliin mahtuu myönteisiä vaiheita ja tapahtumia, niiden vaikutus voi kestää pitkäänkin. Ja kun tiedän, että ajattelet minua ja kaipaat minua, yhteys ei katkea vaikka fyysisesti ollaankin eri paikoissa.

Ja niinhän voi olla, että kun tilaaja iloitsee maalarin tullessa, maalarin perhe ehkä huokaa, että ”tässä sitä nyt sitten taas mennään..”

Tapio Rautavaaran laulun sanat pyörivät itsepäisesti päässäni tätä kolumnia miettiessäni. ”Kevät toi, kevät toi muurarin, kevät toi, kevät toi maalarin..toi rakennuksille hanslankarin”. Ja niinhän voi olla, että kun tilaaja iloitsee maalarin tullessa, maalarin perhe ehkä huokaa, että ”tässä sitä nyt sitten taas mennään..” Kaikesta huolimatta, eikö ole ihmeellistä miten jokainen kevät voi aina olla se ihka ensimmäinen? Hauskaa, aurinkoista vappua!