lauantai 15.5.2021 | 12:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Merenpohjassa paine kasvaa, mutta pää kevenee

Sukellusharrastus on mainettaan turvallisempi.

Pe 15.6.2018 klo 07:00

PIETARSAARI

Urheilusukellus harrastuksena on kustannuksiltaan tavallisen ihmisen ulottuvilla, ja sen vaarallisuus on liioiteltua. Tämän asian ymmärtämistä toivoo joukkoineen Tero Laurikkala, jolla on takanaan tuhansia sukelluksia niin kotivesillä kuin maailmallakin. Pietarsaaren urheilusukeltajat Diving 80 -yhdistyksessä venevastaavana toimiva Laurikkala sanoo tuntevansa sukeltamisen iloa vasta, kun rukkasissa on ruostetta. Eli silloin, kun hän pääsee tutkimaan hylkyjä.

Sukeltamisesta löytyy valinnanvaraa jokaiselle kiinnostuneelle. Pietarsaarelaisten sukeltajien valmiuteen kuuluu kurssittaa yhtä hyvin laite- ja vapaasukellukseen, hylkysukellukseen, uppopalloon, sukelluskalastukseen, halliharjoituksiin, sukellusmatkoihin, hylkyjen etsintään ja ties mihin. Seuralla on kerhotilat kokoustiloineen lähellä satamaa, jossa myös on paineilmapullojen täyttöpiste.

Onpa yhdistyksellä oma aluskin. Ei sentään huvipursi, vaan käytöstä poistettu meripelastusalus Hauki.

– Hauki on melko pelkistetty alus varsinaiseen matkapurjehdukseen, mutta hitsasimme auki takakannen, jonka alle rakensimme yöpymistilat. Samalla rakensimme rampin, josta on helppoa pulahtaa veteen, sukellusseuran rahastohoitaja Jari Kottari kertoo.

Rahastonhoitaja kertoo löytäneensä yhden kerran merenpohjasta kymmenen euroa, mutta enempi aarteenetsintä ei ole kiinnostanut. Työtä rahastonhoitajalla riittää muutenkin, sillä sukellusseuralla on niin menoja kuin hiukan tulojakin.

– Kassaa kartutamme talkootöillä, ja nyt on ajankohtaista poijujen peseminen asuntomessualueella. Joskus harvoin saattavat viranomaiset tarvita apuamme, Laurikkala kertoo.

– Omista kustannuksistaan kuitenkin vastaa harrastaja itse. Erityisen rikas ei sukeltajan tarvitse olla, ja sekä minä että Jari ollaan tavallisia duunareita.

Diving 80 -yhdistyksen jäsenkunta harrastaa sukeltamista mieltymystensä mukaan, mutta toverukset Kottari ja Laurikkala ovat erityisen kiinnostuneita teknisestä sukeltamisesta sekä hylkyjen tutkimisesta. – Hylkysukellusta harrastavalle nähtävää riittää kotivesilläkin, sillä aivan lähellä on vuonna 1916 saksalaisen sukellusveneen upottama matkustaja-alus s/s Wellamon hylky. Lisäksi merenpohjassa on uskomaton määrä muitakin vuosisatojen kuluessa uponneiden alusten hylkyjä. Puusta tehty alus säilyy merivedessä hyvin.

Aarteiden etsimistä Laurikkala tai Kottarikaan eivät siis harrasta, ja ajatus sukeltaa tutkimaan Estonian hylkyä on suorastaan vastenmielinen.

– Jos kerran Suomen ja Ruotsin viranomaiset ovat sen kieltäneet, niin meillä ei ole siihen nokan koputtamista. Lisäksi kyseessä on liian tuore tapaus, jotta se kiinnostaisi historiallisesti.

Sukellusseuran kalustoon kuuluu apuvene Buster trailereineen, kolme kompressoria, paineilmalaitteita koulutuskäyttöön sekä muuta tarpeellista.

Hauki-alus toimii tukikohtana sukelluksilla lähivesillä, mutta joskus lähdetään porukalla Norjan vuonoille.

– Silloin tavallisesti vuokraamme aluksen miehistöineen. Kipparin pätevyyttä löytyy omastakin jäsenkunnasta, mutta kun kysymys on lomasta, niin ostamme palvelut muilta.

Sukeltaessa toiminnan on oltava kurinalaista ja kaveriin on voitava luottaa, vaikka ehdottomasti huumorikin kuuluu harrastukseen.

– Sukeltamiseen liittyvät käytännöt ovat samat kaikkialla, joten jyväskyläläinen tai inarilainen sukeltaja ymmärtävät toistensa käsimerkit.

Tarinoita ja valokuvia sekä hienoja muistoja Laurikkalalla ja Kottarilla riittää, mutta ainakin yksi tarina on pakko kertoa.

– Erään kerran jyrsimme merenjäähän käsivoimin avannon päästäksemme tutkimaan sodanaikaista, alasammuttua lentokonetta. Pitkän ja raskaan urakan jälkeen reikä syntyikin 130-senttiseen jäähän, kunnes eräs ranta-asukas tuli kertomaan että koneen hylky sijaitsee 60 metrin päässä avannostamme. No, uusi sahaus sitten vain.

Sukeltamisen iloista Kottarilla on näkemyksensä.

– Kun työpäivän jälkeen heitän haalarit pois ja vedän sukelluskamppeet päälle, niin veteen ja pohjaan päästyäni pää tyhjenee. On helpottava tunne, kun kaikki maanpäällinen jää jonnekin muualle.

Jukka Iiskonmäki

ps@pietarsaarensanomat.fi

#