Paikallisuutiset

Avosydämisten auttajien apu tulee ruokakassina suoraan kotiovelle Pietarsaaressa

Mitä voisi tehdä syömä- vaan ei enää myyntikelpoiselle ruualle, jonka parasta ennen -päiväykset lähestyvät tai ovat nipin napin ylittyneet, pähkäili aikoinaan tuttu kauppias Gunilla Luther-Lindqvistille.

Pietarsaari

Eläkeläismiehen ystävällinen katse tuikkii myös kiitollisuutta ja iloa kun hän kotipihallaan vastaanottaa ruokakassinGunilla Luther-Lindqvistiltä jaEivor Hagalta. Nopea kurkkaus sisältöön nostaa hymyn huulille: pakastelohta, jauhelihaa, grillattua broileria, piimää, mehua, makaronia, valmispitsaa ja paljon muuta. Nyt mennään taas yhden viikonlopun yli että heilahtaa!

Lohi on ekstramukava yllätys: sunnuntaiksi saa suurperheelle pöytään oikean juhla-aterian kun annoksen jakaa nätistä kaikkien seitsemän kesken. Siitä, että viisi lasta asuu vielä aikuisuuden kynnyksellä samassa taloudessa, ei tässä sen enempää. Ylpeästä isästä huomaa kuitenkin heti kuinka hän kokee asumisen rakkaidensa keskellä ilona ja siunauksena - ei taakkana.

– Ruokakassi on iso apu, ei mikään häpeän aihe, mutta ei välttämättä sellainenkaan, että haluaa etusivulle naamansa kanssa, mies tuumii.

"Ruokakassi on iso apu, ei mikään häpeän aihe, mutta ei välttämättä sellainenkaan, että haluaa etusivulle naamansa kanssa". Eläkeläismies

Vaikeaa hänen on enää kuvitella miten perhe pärjäisi ilman Nada Nordin yhdistysväen toimittamaa ruokakassia. Kuukaudessa käteenjäävä raha on äkkiä laskettu; tilille tulee 850 euroa eläkettä, siitä pois asumiskulut, muut tavanomaiset laskut, lääkkeet. Tiukkaa tekee, mutta aina jotenkin on pärjätty, elämää nähnyt mies sanoo toteavaan sävyyn, valittamatta.

Tuttujen auttajien kanssa vaihdetaan vielä päällimmäiset kuulumiset; keuhkoissa jylläävä syöpä jaksaa ärhennellä sisuksissa, muuten luistaa. Tässä vielä tyhjä kassi tilalle, mies ojentaa sinisen laukun. He saavat vielä ties monettako kertaa kuulla kuinka ruokalähetyksestä kertova tekstiviesti tai puhelu on viikon tärkein hetki. Pitää oikein erikseen varmistaa, että puhelin on päällä ja virtaa riittää, eläkeläismies kuvailee.

Ruokakassina pietarsaarelaistalouksiin tuleva apu starttasi viisi vuotta sitten. Tuttu kauppias pähkäili Gunilla Luther-Lindqvistille mitä voisi tehdä syömä- vaan ei aina enää myyntikelpoiselle ruualle, jonka parasta ennen -päiväykset lähestyvät tai ovat nipin napin ylittyneet.

Elintarvikkeet lahjoittaa Pietarsaaressa asuva ja Oravaisissa pitkään K-market -kauppaa pyörittänyt Christer Lönnqvist, jolta löytyy pitkää kauppiastaustaa myös kotikaupungistaan.

– Jakeluketjun pitää olla mahdollisimman yksinkertainen. Käytännössä joko haemme tavarat Oravaisista tai kauppias tuo ne meille kotiin töistä tullessaan. Varastoimme tuotteet yöksi asianmukaiseen säilytykseen jos saamme ne jo keskiviikkona. Kun noudamme itse, lähdemme matkaan torstaina aamusta, lajittelu ja jakelu tapahtuu saman tien, kertoilee Luther-Lindqvist.

– Jaamme eteenpäin sen, minkä lahjoituksena saamme - eikä aivan joka viikko riitä annettavaa jokaiselle avun piirissä olevaan perheeseen. On valittava kuka saa, kuka ei.

Elintarvikkeiden lisäksi mukana on usein myös hygieniatuotteita. Aiemmin myös Snellman lahjoitti lihatuotteita ja Fageruddin leipomo välillä leipää.

Homma toimii käytännössä, sillä visiittiä osataan perheissä odottaa. Ruokakasseja ajetaan kerran viikossa syksystä kevääseen.

– Kassitkin riittävät kun täyttä vastaan saadaan tilalle tyhjä, jota voidaan käyttää sitten taas seuraavalla kerralla. Jos talonväki ei satukaan olemaan kotona, lähetys jää kiinni sidottuna ulos jonnekin hyvään ja näkyvään paikkaan, Luther-Lindqvist juttelee.

Avun piirissä oli alkuaikoina enimmillään 135 henkilöä tai kaikkiaan 20 taloutta. Määrä on tästä syksystä lukien vähentynyt kahteentoista talouteen kun paljon tämän enempään eivät nykyiset resurssit riitä. Lajittelu, varastointi ja jakelu vie näet oman aikansa. Ja auttajakin väsähtää.

– Itse olen kyllä omalta osaltani harkinnut ruokakassien jakamisen lopettamista. Vaikeaa sekin tosin on kun varmuudella tietää kuinka lähes korvaamatonta ruoka-apu on monissa perheissä.

Äidin, isoäidin ja lähimmäisen sydän muistuttaa siitäkin kuinka antaessaan saa.

– Muiden auttamisella on hyväätekevä vaikutus. Hyvä teko kertautuu ja kiertää. Aina. Jollain tavalla, jollain tasolla, tietävät vapaaehtoistyötä pitkään tehneet Luther-Lindqvist ja Haga.

Enemmistö ruokakassin haluavista talouksista on suomenkielisiä lapsiperheitä. Joukossa on myös yksi monilapsinen paperiton maahanmuuttajaperhe. Sanomattakin taustalta löytyy monenlaista kohtaloa ja elämäntilannetta, sairauksia, eri syistä johtuvaa työttömyyttä.

Ruoka-apua toivovat löydettiin aikoinaan lähinnä diakonian ja sosiaalitoimen välityksellä.

– Annoin seurakunnalle ja sosiaalipuolelle puhelinnumeron, johon ruokakassia haluava voi soittaa.

Alusta asti pidettiin tärkeänä sitä, että ruoka-apua toivova ottaa ensin itse yhteyttä.

– Samoista, hienotunteisuuteen ja salassapitoon liittyvistä syistä, kassi myös toimitetaan suoraan kotiin eikä sitä tarvitse hakea mistään julkisesta paikasta, kuten Nadan liikkeestä.

Eläkeläismiehen luota tämänkertainen kierros jatkuu viiteen muuhun osoitteeseen kaupungin alueella.

Yhdessä paikassa koira haukkuu sisällä ikkunoiden eteen vedettyjen verhojen takana. Asukkaat eivät ole kotona, joten lähetys jää ulkopuolelle puutarhapöydälle hetkeksi odottamaan. Onneksi on kylmä ilma, niin ruoatkin säilyvät. Tyhjää kassia ei ole laitettu esille, panevat auttajat vielä merkille.

Gunilla Luther-Lindqvist kaivaa taskustaan kännykän esille ja soittaa seuraavan puhelun, jota kovasti jo odotetaan jossain päin Pietarsaarta.