Paikallisuutiset

Muutaman metrin päässä pommista ollut Mikael Nyberg pelastui kuin ihmeen kaupalla: "Näin etuhuoneen kaluston lentävän silmieni edestä ikkunoiden läpi takapihalle"

Pietarsaarelaisen kiinteistönvälittäjäMikael Nybergin maanantaipäivä sujui arkisten rutiinien mukaan 22. marraskuuta 1999 aina iltapäiväkahviin asti.

– Optikkokaverini piti liikettä toisella puolella Isoakatua. Tapasimme käydä vuoron perään toistemme luona kahvilla. Oli tällainen tyypillinen marraskuun päivä. Ohutta sumua, pikku pakkanen, vähän luntakin oli satanut. Siihen mennessä lumi oli alkanut sulaa, ja kadulla oli hyvin liukasta, Nyberg muistelee 20 vuoden takaista päivää.

Palattuaan kadun yli kahvilta toimistolleen Isokatu 18:een hän tapasi viereisen Instrumentariumin liikevastaavan, joka ryhtyi keskustelemaan jouluvaloista. Kiinteistöllä on edelleenkin yhteinen lamppuviritys, joka voidaan sytyttää joulun alla.

– Jäimme seisomaan toimistoni ulko-oven sisäpuolelle. Se oli ihan lyhyt keskustelu. Pyysin häntä käymään viereisessä kirjakaupassa juttelemassa asiasta sillä aikaa, kun soittaisin isännöitsijälle.

Naapuri teki työtä käskettyä ja meni seuraavasta ovesta kirjakauppaan. Mikael Nyberg otti muutaman askeleen toimistonsa takahuoneeseen, istuutui työpöytänsä taakse ja otti luurin kouraan.

– Ei siinä kauan kulunut, korkeintaan puoli minuuttia. Siitä se oli kiinni.

Sitten räjähti.

Nybergiä ällistyttää edelleen muistikuvansa tapahtumasta. Vaikka kaikki oli ohi sekunnin murto-osassa, tapaus on jäänyt verkkokalvoille.

– Istuin juuri kuten nytkin. Näin, miten periaatteessa koko konttori kalustoineen kaikkineen lensi silmieni edestä ihan kuin hidastettuna. Ja minä seurasin sitä katseella.

– Takapihan puolella oli ikkunoita, ja kaikki mikä mahtui lensi ulos niistä. Sitten oli vain ihan hiljaista.

Kiinteistönvälitys Versum oli tuolloin eri paikassa kuin nyt, joskaan ei kaukana, ainoastaan rappukäytävän toisella puolen. Nybergin toimisto oli räjähdyksen aikaan nykyisen Instrumentariumin kulmassa.

Räjähdys sattui toimiston sisäänkäynnin ja näyteikkunan välissä olevan järeän betonipilarin kohdalla. Jälkiä siitä on edelleen havaittavissa, jos niitä osaa hakea.

Mikael Nybergin hengen pelasti kaksi asiaa: siirtyminen sekunteja ennen takahuoneeseen ja väliin jäänyt seinä, joka niinikään oli vankkaa kiveä.

– Siihenkin tuli kyllä murtumia, mutta onneksi se ei kaatunut päälleni, Nyberg huokaa.

Hän selvisi alle 10 metrin päässä räjähtäneestä pommista täysin vammoitta. Tapahtuma oli luonnollisesti täysin käsittämätön, ja ensi ajatuksena hänellä oli lähteä ulos kadulle katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Tästä ei kuitenkaan tullut mitään: etuhuoneessa paloi, savu oli paksua ja roinaa oli kasoittain tiellä.

– Käännyin saman tien ja lähdin kohti takaovea. Takapihalla oli jo Instrun työntekijöitä, nähdäkseni täydessä shokissa.

Nyberg otti heidät halaukseensa ja lähti viemään kohti Perämiehenkadulle antavaa porttikongia, turvallisemmille alueille.

– Oma ensimmäinen ajatus, niin kuin monilla muillakin, oli että silloisella Halpa-Hallin rakennustyömaalla oli sattunut jokin onnettomuus.

Näin ei kuitenkaan ollut asian laita. Työmaalla ei käytetty tai säilytetty tuolloin räjähteitä.

Kun Mikael Nyberg pääsi lopulta kulman takaa katsomaan Isollekadulle, näky oli sanoinkuvaamaton.

– Siellähän oli täystuho. Kuin uutiskuvia jostain Beirutista ja terrori-iskusta olisi katsonut. Ja siinä kadulla sitten makasi tämä tekijä.

Kaaosta lisäsi se, että kenelläkään ei ollut mitään tietoa tapahtuneesta. Edes kuolonuhrien ja loukkaantuneiden määrästä ei ollut käsitystä viranomaisillakaan.

Nyberg ei muista nähneensä ketään kadulla siinä vaiheessa, kun hän erosi liikenaapuristaan ja poistui toimistonsa ovelta.

– Periaatteessa tekijä on voinut olla juuri silloin esimerkiksi ylittämässä katua, mutta en vain häntä huomannut.

Sen sijaan hänellä on teoria, joka selittäisi pommin räjähtämisen juuri tuolla kohtaa.

– Silloin oli tosiaan liukasta, ja hän on saattanut horjahtaa tai kaatua, jolloin raskas räjähdekassi on voinut osua maahan ja laueta. Mutta tämä on siis vain omaa järkeilyäni, on siinä voinut käydä jotenkin muutenkin.

Raivaus- ja siivoustöihin poliisin eristämälle alueelle Nyberg pääsi vasta seuraavana päivänä. Ystävät ja tuttavat tulivat avuksi.

Myöhemmin paikkaa tutkineet räjähdeasiantuntijat kertoivat, että koska räjähdyksen paineaalto purkautui huoneiston välioven kautta, väliseinän taakse muodostui tyhjiö. Tämän takia Mikael Nyberg ei saanut tilanteessa naarmuakaan – edes korvat eivät menneet lukkoon.

Hän sanoo pystyneensä toimimaan kaiken aikaa tilanteen jälkeen rationaalisesti. Ainoa poikkeama ajoittui seuraavaan aamuun.

– Pystyin nukkumaan suht koht hyvin sen yönkin. Mutta kun söin aamiaista kotona, iski valtava väsymys. En saanut kahvikuppia nostetuksi. Se meni kyllä aika pian ohi.

Traumoja tapaus ei ole hänen mukaansa jättänyt. Yksi vaikutus on kuitenkin tullut ilmeisesti jäädäkseen.

– Kaikki äkilliset, kovat äänet säpsähdyttävät. Moni on kysynyt, miltä vieressä sattuva räjähdys kuulostaa, mutta sitä en osaa verrata mihinkään tai kuvata sanoilla. Ehkä sellainen, joka on ollut sodassa tai pommituksissa, voi olla kokenut jotain vastaavaa.

Räjähdys pysyi lähistön asukkaiden, yrittäjien ja työssäkäyvien puheenaiheena pitkään. Varsinaista yhteistä tunteiden purkua ei kuitenkaan järjestetty, joskin paikallisesta seurakunnasta otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin kriisiavun tarpeesta.

– En sitä katsonut tarvitsevani, mutta tiedän, että monelle tässä vaikutusalueella olleelle sitä annettiin. Silloin oli vain yksinyrittäjänä pakko jatkaa töitä, hoitaa asiakkaat ja kaikki muukin.

Mikael Nyberg on todennäköisesti kaikista vammoitta säilyneistä ihmisistä se, joka oli fyysisesti lähimpänä räjähdyspaikkaa.

Onko kokemus muuttanut sinussa tai ajattelussasi jotakin?

– Tottakai. Tämän jälkeen on ymmärtänyt, että elämä ei ole itsestäänselvyys. Se voi olla pienestä kiinni. Tällä kertaa meni näin päin, ja hyvä niin.

– Tämä oli niin kuin muistutus, tai miksi sitä nyt sanoisi. En pysty ensinnäkään selittämään, miten on mahdollista, että ainoastaan tekijä itse kuoli. Suojeliko joku ylempi voima meitä? Joku suojelusenkeli on ollut kanssamme. En ole erityisen uskovainen, mutta parempaa selitystä en löydä. Ei ollut minun vuoroni.

Pietarsaaren pommista 20 vuotta: pitkään pimeänä pysynyt rikossarja katkesi ja ratkesi tekijän kuolemaan – kaupunki painajaisen kourissa päiväkausia

Poliisi Pietarsaaren räjähdyksestä: "Tekijää epäiltiin jo tuhopoltoista, mutta näyttöä ei saatu"