Paikallisuutiset
Pietarsaaren pommista 20 vuotta: pitkään pimeänä pysynyt rikossarja katkesi ja ratkesi tekijän kuolemaan – kaupunki painajaisen kourissa päiväkausia
Pieni Pietarsaaren kaupunki sananmukaisesti vavahti ja järkyttyi shokkiin asti 20 vuotta sitten.
Ydinkeskustan pääväylällä Isollakadulla räjähti voimakas pommi, jonka asettaja ja tarkoitusperät olivat hämärän peitossa asukkaille ja yleisölle useita päiviä.
Räjähdyksessä kuoli yksi mies, pommin kantaja – kaikesta päätellen vahingossa.
Yksi sivullinen henkilö sai vakavia, joskaan ei hengenvaarallisia vammoja. Vain muutama muu lähistöllä ollut sai lieviä naarmuja.
Yleisesti pidetään ihmeenä, että räjähdys ei vaatinut enempiä uhreja.
Elettiin marraskuun 22. päivää vuonna 1999, joka oli maanantai. Iltapäivän edetessä päivä alkoi jo hämärtyä, kun äkkiarvaamatta räjähti.
Isollakadulla koettiin melkoinen tuho. Pysäköidyt autot vaurioituivat ja liikkuivat paineaallon voimasta törmäten toisiinsa.
Liikkeiden ja asuntojen ikkunat ja lasiovet hajosivat kymmenien metrien säteellä.
Keskellä katua makasivat ihmisen jäänteet.
Vanhalla paloasemalla, joka oli vain kivenheiton päässä, räjähdys myös kuultiin ja toiminta alkoi, vaikka aluksi kaikille oli epäselvää, mitä oli tapahtunut.
Monen ensimmäinen ajatus oli, että korttelin toisella puolen rakenteilla olleen Halpa-Hallin työmaalla oli sattunut onnettomuus. Työmaalla ei kuitenkaan käsitelty tuolloin räjähteitä.
Kello oli hieman yli kahden iltapäivällä. Tuona hetkenä alueella olisi voinut olla kymmenittäin ihmisiä liikkeellä. Monien koululaisten tunnit olivat juuri päättyneet, mutta kenenkään tie ei juuri tuolloin vienyt Isonkadun loppupään kautta.
Vain joitakin hetkiä aiemmin paikan oli ohittanut päivähoitolasten ryhmä hoitajineen.
Ensiksi paikalle tulleita kohtasi käsittämätön näky: savua, liikkeiden ikkunanpielissä palavia verhoja, lasia murskana kadun leveydeltä.
Paikalle nopeasti päässyt palokunta peitteli kadulla makaavan ruumiin. Tiedossa ei ollut, mikä oli räjähtänyt ja miksi. Varmoja ei voitu olla siitäkään, tulisiko räjähdyksiä lisää.
Viranomaiset ryhtyivät karhaamaan paikalle saapuvia ihmisiä pois alueelta. Työn aloitti paikalle sattumalta tullut, vapaapäiväänsä viettänyt poliisi.
Epätietoisuuden ja -uskoisuuden piinaamat ihmiset alkoivat soitella perheenjäsenilleen ja ystävilleen kuullakseen, ovatko he turvassa.
Paniikkia lisäsi se, että vuoden 1999 kännykkäverkot tukkeutuivat sadoista yhtäaikaisista puheluista, eivätkä soittajat päässeet läpi.
Paikalle saapui lisää pelastushenkilöstöä ja poliiseja, ja aluetta alettiin eristää laajalta säteeltä.
Vaara-alueella olevia asukkaita ja työntekijöitä ryhdyttiin evakuoimaan, ja kymmenet viettivät myös yönsä tilapäismajoituksessa siitäkin syystä, että heidän asuntojensa ikkunat olivat hajonneet.
Pietarsaari heräsi uuteen aamuun yhä sekavammissa tunnelmissa. Isonkadun eristyksen sisällä lukuisat poliisin tutkijat tekivät työtään, ja aluetta syynättiin tiheällä kammalla.
Edelleenkään viranomaisilla ei ollut kerrottavana järkiperäistä selitystä tapahtuneelle. Huhut luonnollisesti velloivat hurjina huume- ja moottoripyöräjengien välienselvittelystä aina terrorismiin asti, jota tuohon aikaan ei vielä osattu epäillä ensimmäisenä.
Paikalle saapuneet Keskusrikospoliisin tutkijat ottivat tapauksen komentoonsa. Lehdistötilaisuuksia järjestettiin, ja pikku hiljaa varmistui, että kuolonuhrien määrä oli jäänyt yhteen. Tämän henkilöllisyydestä poliisi ei suostunut kertomaan sen enempää.
Ehdittiin keskiviikkoon saakka, ennen kuin poliisi paljasti kyseessä olleen itserakennetun pommin, joka oli räjähtänyt kantajansa käsissä ilmeisen vahingossa.
Eteläsuomalaiseksi mainittu mies oli ollut matkalla pietarsaarelaisen liiketuttavansa ompelutarvikealan yritykseen pahoissa aikeissa. Lopullisesti pimentoon jäi, oliko miehellä tarkoitus räjäyttää pommi kohteessaan vai vain uhata sillä.
Seuraavaan päivään mennessä myös yleisölle valkeni koko hätkähdyttävä taustakuvio, kun tuolloisen Jakobstads Tidningin toimitus onnistui selvittämään tekijän henkilöllisyyden ja tämän todennäköiset motiivit.
Samalla selityksensä sai lähes vuosikymmenen pimeänä ollut tuhopolttojen ja uhkausten sarja, joka oli kohdistunut samaiseen pietarsaarelaisyritykseen.
Porvoolainen, jolla ei ollut aiempaa rikostaustaa, oli rakentanut pitäväksi uskomansa alibit tekojensa ajaksi. Marraskuussa 1999 hän oli ajanut liikematkalle omalla autollaan Itävaltaan, mistä hän oli siirtynyt julkisia kulkuneuvoja käyttäen Ruotsin ja Haaparannan kautta Suomeen.
Epäselväksi jäi, mistä hän oli saanut räjähdetarpeet ja oliko hän valmistanut pommin itse. Joka tapauksessa räjähdelaukku oli hänen mukanaan viimeistään Kokkolassa 22. marraskuuta. Tämä selvisi Kokkolan rautatieaseman valvontakameran kuvista.
Kokkolassa mies oli astunut linja-auton kyytiin ja matkustanut räjähdelaukku bussin tavaratilassa Pietarsaareen. Loppumatkan Pietarsaaressa Isollekadulle saakka hän oli taittanut kävellen.
Poliisi Pietarsaaren räjähdyksestä: "Tekijää epäiltiin jo tuhopoltoista, mutta näyttöä ei saatu"
Paikallisuutiset
