Paikallisuutiset

Työväenyhdistys juhlisi, jos... Pietarsaaren suomenkieliset demarit saavuttavat 120 vuoden rajapyykin

Pietarsaaren suomenkielisten sosiaalidemokraattien puheenjohtajaUlla Hellén harmittelee kuntavaalien siirtoa kesäkuulle, mutta pitää silti päätöstä oikeana tässä tilanteessa.

– Olisihan ollut ristiriitaista tautitilanteen heikentyessä odottaa korkeaa äänestysaktiivisuutta. Kesällä rokotustilanne on huomattavasti parempi. Luultavasti kaikki ikäihmiset on kesään mennessä rokotettu, joten riskit ovat vähäisemmät, Héllen sanoo.

Hän uskoo myös siirron rauhoittavan vaalitoimitsijoita.

– Kun olen hankkinut jäseniä vaalilautakuntiin, jokainen on ollut vähän peloissaan ja arkaillut, uskaltaako sinne lähteä. Vähän vaikeaa on ollut saada väkeä, mutta on se toki onnistunut.

”Poliitikot haluavat olla siellä missä ihmisetkin. Vaalikampanjat ja yleisötilaisuudet pidetään keskustassa.”

Hellén sai yhdistyksensä osalta ehdokaslistan valmiiksi lauantaina aamupäivällä. Puoliltapäivin tulikin sitten jo uumoiltu päätös vaalien siirtämisestä.

Väliaikaista vaalilakia ei ennätetty saada voimaan alkuviikosta, joten ehdokaslistojen jättöaika pysyi entisenä. Täydennysaikaa tuli kuitenkin 4. toukokuuta saakka.

– Suomenkieliset demarit saivat kokoon 12 nimeä, mikä on yksi enemmän kuin edellisessä kuntavaaleissa.

Ehdokashankinta on Hellénin tietämän mukaan ollut Pietarsaaressa hankalaa suunnilleen kaikilla paitsi rkp:llä.

– Yleisin kieltäytymisperuste on ollut, ettei ihmisiä kiinnosta tai aika ei riitä. Monet kokevat myös, että politiikka on aika repivää kansallisella tasolla. Jos katsoo eduskunnan kyselytuntia, se on yhtä syyttelyä, ja hallitus on hoitanut kaiken huonosti.

Haastattelua ei tehdä työväentalo Kolmosella suinkaan kysyäksemme sdp:n paikallisen ehdokasasettelun sujuvuudesta. Varsinainen aihe on kirjoittaa pitämättä jäävästä juhlasta.

Pietarsaaren suomenkielinen sosialidemokraattinen työväenyhdistys täyttää maaliskuussa komeat 120 vuotta.

– Juhlia ei nyt voida järjestää. Jos koronatilanne sallii, ehkä syksyllä pidämme kahvitilaisuuden jäsenistölle, Ulla Hellén sanoo.

Talolla on nyt hiljaista, ja lämmitystä on säädetty alemmas säästösyistä. Muutamia kokouksia lukuunottamatta Kolmosella ei ole vuoteen järjestetty juhlia, synttäreitä tai häitä, ylipäänsä mitään yleisötilaisuuksia lukuun ottamatta paria juhlaa heinä–elokuussa.

– Laskin, että viime vuonna meiltä jäi tästä syystä saamatta noin 5 000 euroa muutenkin vaatimattomiin tuloihimme. Olemme joutuneet käyttämään yhdistyksen säästöjä juokseviin kuluihin.

– Oli onnenpotku, että vaihdoimme öljylämmityksen pari vuotta sitten kaukolämpöön. Lämmityskustannukset puolittuivat, Hellén huokaisee.

Yksi ilonaihe kuitenkin löytyy. Kolmonen on saanut pääovelleen rampin, jota on toivottu pitkään.

– Sisään pääsee nyt pyörätuolillakin, mutta vessoihin ei, joten täysin esteettömäksi taloa ei vielä voi sanoa.

Aika näyttää, riittävätkö resurssit invavessan rakentamiseen.

Kun yhdistys täytti 100 vuotta, Ulla Hellén asettui ensimmäisen kerran vetovastuuseen. Hän oli tuolloin ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja.

– Kun aika oli oikein aktiivista, naiset keittivät täällä kahvia ja kutoivat sukkia siinä kuin miehet kokoustivat. Lapset hääräsivät Nuorissa Kotkissa, eli täällä viihtyi koko perhe. Noista ajoista on jo yli 50 vuotta.

– Tällä hetkellä johtokuntamme jäsenistä puolet on naisia. Ja ilonaihe on sekin, että jäseneksi liittyi äskettäin pari alle kolmekymppista ihmistä, Hellén sanoo.

Hän myöntää, että politiikan tekoon työväentaloa ei enää tarvita. Aiemmin, kun kaupungissa kävi ministereitä ja kansanedustajia, talolle kokoonnuttiin joukolla.

– Nykyään poliitikot haluavat olla siellä missä ihmisetkin. Vaalikampanjat pidetään kävelykadulla ja yleisötilaisuudet keskustan kahviloissa. Joten siinä mielessä työväentalo on aikansa elänyt.

Työväenyhdistys perustettiin Pietarsaareen vuoden 1901 maaliskuussa. Toimenpide tehtiin metsän siimeksessä Skutnäsissä. Perustavan kokouksen jälkeen yhdistykseen liittyi heti 44 jäsentä.

Virallisesti yhdistys rekisteröitiin vuonna 1902.

Oma kahden huoneen huoneisto hankittiin tuota pikaa. Sivistyksellinenkin merkitys sillä oli – taloon nimittäin tilattiin jopa 12 eri sanomalehteä.

Joulukuussa 1901 työväenyhdistys alkoi puuhaamaan Pietarsaareen ensimmäistä suomenkielistä kansakoulua. Tämä näkikin päivänvalon kolmisen vuotta myöhemmin.

Jäsenmäärä paisui, ja vuonna 1905 hankittiin oma talo Kolmoselta, jonka kylkeen rakennettiin juhlasali. Vuoteen 1909 mennessä jäseniä oli jo 900.

Yleisestä äänioikeudesta taisteltiin, iltamia vietettiin, talolla esitettiin ahkerasti näytelmiä, raittiustyötä tehtiin.

Suomenkielinen työväenopisto sai alkunsa työväenyhdistyksen alaisuudessa vuonna 1909. Työväestön asuinoloja koetettiin kohentaa.

Nimeksi vakiintui Pietarsaaren suomenkielinen sosialidemokraattinen työväenyhdistys vuonna 1936.

Historiatiedoissa lähteenä mm. Pietarsaaren Sanomien artikkeli vuodelta 2001, joka julkaistiin työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlien yhteydessä.