Paikallisuutiset

Ida Kronholm haastaa luonnon joka säällä: Vuoristojuoksija lähtee tuiskuun, tuuleen ja tulipalopakkasiin voittajafiilistä hakemaan

Pietarsaari

Ida Kronholm ei äkkiä keksi niin huonoa säätä etteikö aina voisi lähteä lenkille. Sinne vaan, tuiskuun, tuuleen ja tulipalopakkasiin voittajafiilistä, sydämen sykettä, kestävyyttä ja liikettä lihaksiin hakemaan.

A niin kuin asenne, O niin kuin oikea vaatetus - ja otsalamppu. Ajatuksena kokeneella vuoristojuoksijalla ja tunturinkävijällä näet on, etteivät sää, keli tai pimeys määrää treenihetkiä.

– Jos haluaa olla ulkona talvisin kovalla pakkasella voi kylmässä selviytymistä itse säätää vaatteilla ja/tai pysymällä liikkeessä. Vaatetuksen osalta itse luotan kerrospukeutumiseen, hän kertoo.

Pakkasella erityisesti kädet, jalat ja yläkroppa ottavat miinuksista mittaa, vaikkei ultrapitkiin matkoihin tottuneen juoksijankaan vauhti päätä huimaa hyisellä säällä.

– Oikein kylmässä, noin kolmenkymmenen asteen pakkasessa, meno on kevyttä hölkkää, ettei tule vetäneeksi kylmää ilmaa keuhkoputkiin.

– Intervallitreenit jäävät puolestaan väliin siinä miinus kahdessakymmenessä asteessa.

Kipakalla ilmalla ulkona kuntoillessa ei ole sama mitä päälleen laittaa.

– Kasvot kannattaa suojata maskilla tai villahuivilla ja pitää erityisesti yläkroppa lämpimänä. Itse käytän usein päällä paksua liiviä, alakerrosten joukossa paria todella ohutta paitaa sekä lähes jo puhkikulunutta merinovillaista hupullista paitaa. Huppu on oikein kätevä. Sen voi tarvittaessa vetää pään suojaksi, sillä päästä haihtuu eniten lämpöä. Päässä on arvatenkin kaksi ohutta pipoa. Ja putkihuivi sopii moneen käyttöön.

Myös kaksi kevyttä untuvatakkia, yksi ohut, yksi paksumpi on käytännössä hyväksi koettu yhdistelmä.

Avainsanana on materiaalin hengittävyys.

– Muovinen pinta ei luonnollisesti hengitä niin hyvin kuin pehmeämpi. Hengittävyyteen liittyy usein materiaalin korkeampi ekologisuus.

Nahkarukkasistaan juoksija ei hevillä luovu.

– Ne ovat mukavat, lämpimät ja toimivat myös kun tekee lumessa punnerruksia. Alle laitan itseasiassa vielä ohuet hanskat siltäkin varalta, että joutuu riisua päällimmäiset.

Jalkoihin villapohjasukat, kahdet ohuet kalsarit, päälle tavalliset, hengittävät juoksuhousut, sateella kuorihousut.

Aktiiviliikkujan garderobista löytyy myös suosiotaan tuntuvasti kasvattaneet untuvahame ja shortsit.

– Ne pitävät paitsi lantion ja reidet lämpiminä, ovat myös hyvännäköisiä. Pieni ekstra ja ylipäätään kiva urheiluvaatetus piristää mieltä.

Juoksuelämyksiä Ida Kronholm tarjoaa työkseen muillekin, sillä hän toimii ruotsalaisen polkujuoksuyritys Team Nordic Trailin Suomen toimitusjohtajana.

Toiminta Suomessa alkoi Kronholmin johdolla Pietarsaaressa jo keväällä 2017, viime syksynä avattiin Jaakonkadulla omat konttori- ja kokoustilat. Aloituskurssilla oli peräti 160 polkujuoksusta kiinnostunutta osanottajaa.

Yhteisharjoitukset pyörivät vuoden ympäri yhtenä arki-iltana sekä viikonloppuisin. Lumi ei ole este eikä mikään. Ida Kronholm kuvaa kuinka talvella tuon tuosta vedetään ensimmäinen kierros umpihangessa otsalamput loistaen, mutta suurella porukalla polku on kuulema äkkiä tallattu treeniradaksi.

Villasukkajuoksunkin makuun on päästy. Eksoottiselta kuulostava laji vaatii vähintään -10 asteen pakkaskelin, liian lämpimällä lumi tarttuu sukkiin.

– Ihoa vasten tavallinen sukka, sitten kaksi villasukkaa, jotka teipataan tai laitetaan kuminauhalla suustaan kiinni. Villasukkajuoksu tekee useimmille jaloille hyvää. Siinä tulee käyttäneeksi lihaksia, joita muutoin harvemmin rasittaa.

Skimo eli ski mountaineering tuo aktiiviliikkujalle talvisin paitsi helpotusta vuorten ikävään tarjoaa myös tehotreeniä kun ei pääse juoksemaan vuoristoon.

Satunnainen kulkija onkin saattanut nähdä Ida Kronholmin vetämässä leveillä suksilla vanhan kaatopaikan rinnettä ylös. Salaisuutena ovat skimosukset ja nousukarvat pohjissa.

Juoksutunteja kertyy viikossa noin 10-15, päälle pyöräilyä ja kauden mukaan vielä vaikkapa hiihtoa ja melontaa.

Sen hän on pannut merkille, että koronan kisakalenteriin tuoma pakollinen tauko on tehnyt päänupille oikein hyvää.

– Liikun ja treenaan pelkästään huvin vuoksi.

Pikkuhiljaa toiveissa alkaa häämöttää kovat 140 kilometriä Alpeilla vuonna 2022.