maanantai 1.3.2021 | 05:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Ensimmäiset usko, toivo, rakkaus -joulusymbolisarjat menivät kaupaksi hetkessä 42 vuotta sitten. Näitähän pitää tehdä lisää, päätti pietarsaarelainen Kim Wenna

Pirkko Högkulla Pirkko Högkulla
Ti 1.12.2020 klo 15:15

Pietarsaari

Ensimmäisen kymmenen usko, toivo, rakkaus -sarjan valmistaminen vei Kim Wennalta aikoinaan kaksi viikkoa. Uurastus palkittiin, sillä koko satsi meni kaupaksi kolmessa tunnissa. Sitten hän ajatteli, että näitähän pitää tehdä lisää.

Sadat ja taas sadat ristit, ankkurit ja sydämet ovatkin tuosta vuodesta 1978 asti lähteneet pienestä pietarsaarelaisverstaasta luomaan joulutunnelmaa koteihin ja konttoreihin. Ne tuikkivat ikkunoissa eri puolilla maailmaa kun niitä on postitettu sukulaisille valtamerten taakse tervehdykseksi kotoa.

Tilauksia on tänäkin vuonna tullut Saksaa ja Meksikoa myöten.

Tekemisen tahdin kuusvitonen käsityöläisyrittäjä naurahtaa hieman hiipuneen parhaimmista vuosista.

– Yksi sarja syntyy tätänykyä kaikkineen noin neljässä tunnissa, nopeimmillaan meni 2,5 tuntia.

Tappotahtisesti työskentely on kuitenkin mennyttä aikaa.

– Ikä ja eletty elämä painavat. Elämänarvot ovat muuttuneet ja aion vähentää työntekoa.

Jos hän tekisi listan elämän tärkeimmistä asioista, se olisi aika lyhyt: terveys ja lapset. Terveys on tärkeää, ettei tarvitse painiskella terveyshuolien kanssa.

– Ei rahan jahtaaminen.

Ensimmäisen kosketuksen joulusymboleihin Wenna sai päälle parikymppisenä liikunnanohjaajana erään tutun autokuskin heitosta ohimennen, että rupea tekemään niitä usko, toivo, rakkaus -juttuja, jotka menevät kaupaksi kaupungin kaupoissa.

– Kaveri oli ajanut sarjaa laatikkokaupalla liikkeeseen myyntiin ja sanoi, että niissä laatikoissa on rahaa, Wenna muistelee.

Pietarsaarelaiset Ruth ja Runar Norrman olivat alkaneet valmistaa symboleja jo vuonna 1955, samana vuonna kun Kim Wenna syntyi.

– Kiinnostuin asiasta ja lähdin käymään Norrmaneilla. Sillä tiellä olen yhä.

– Runar opetti minulle mm. kuitusuunnan tärkeyden niin kehikossa kuin paperissa. Pitää siis olla samaan suuntaan, ettei paperi vedä ruttuun.

Oma tuotekehittely käynnistyi vauhdilla eikä kilpailultakaan vältytty, mutta loppuvaiheessa tehtiin Wennan mukaan hieman yhteistyötäkin tietotaitoja vaihtaen.

Hiomista riittää yhä.

– Ripustustekniikka on muuttunut useaankin otteeseen vuosien varrella. Taas on uusi versio työn alla. Lanseeraan sen ensi vuodeksi.

– Lamppuna käytän yleensä edullisempaa hehkulamppua, mutta tarkoitus on ensi vuodesta alkaa laittaa ledit kaikkiin, kuuluvat suunnitelmat.

Tässä vaiheessa Kim-tuote on kotikutoinen perheyritys, jolla on useampi toimipiste. Toiminnan sydän löytyy kotoa kellariverstaasta, varastotilaa entisestä Wärtsilästä ja kokoonpanopaikka Uudestakaarlepyystä.

– Joulusarja työllistää monia toimijoita. Ostan erilaisia palveluja ja voin itse keskittyä kokoonpanoon.

– Esimerkiksi paperit teetän valmiiksi oikeaan muotoon leikattuna ja myös mm. kehikot tilaan valmiina. Osia hankin eri puolilta maailmaa. Omistan itse kaikki työkalut.

Pelkästään paperityökaluja löytyykin arsenaalista yli kymmenen, mikä osaltaan kertoo valmista tuotetta edeltävistä kymmenistä työvaiheista.

Palkattuja työntekijöitä ei ole. Lapset, 18-vuotias Taiwan ja 15-vuotias Jenni, auttavat minkä kerkeävät.

Vaikein työvaihe on pergamiinipaperin kiinnittäminen tasaisille puolille. Sen pitää osua kerralla liimatipoille kehikon päälle, paperia ruttaamatta. Ohut, sormien päästä roikkuva paperi kun väkisinkin liikahtaa pienestäkin liikkeestä ja ilmavirtauksesta huoneessa.

Vuosien harjoittelun jälkeen paperin liimaaminen paikoilleen on alkanut sujua tismalleen ja millin sadasosan tarkkuudella.

– Tasaisiin pintoihin tulee yksi kokonainen pala, sivuihin useampi, mutta jatkon saa laitettua käytännössä näkymättömästi, Kim Wenna esittelee.

Myynti on vuosien varrella ollut aaltoliikettä. Lujaa meni kun uskoa, toivoa ja rakkautta vietiin seitsemään Stockmannin myymälään takavuosina.

– 2019 oli heikoin vuosi koko uran aikana. Oli postin lakko eikä tavaraa uskallettu ottaa kun toimituksista oli epävarmuutta.

– Sitten alkoi vähitellen piristyä ja tällä hetkellä tilanne on hyvä, Wenna luonnehtii.

Nettikauppa on pyörinyt kymmenkunta vuotta. Verkko ei ole mikään ykköskanava, mutta antaa tutulle tuotteelle lisää näkyvyyttä maailmalla.

Valkoinen sarja käväisi perinteisen punaisen rinnalla ensimmäisen kerran kolmisenkymmentä vuotta sitten.

– Maria Lunabba Loveretista soitti ja kysyi olisiko mahdollista tehdä valkoinen versio.

Olihan se.

– Toimitin sarjan ja hän ripusti ne ikkunaansa. Ajoin tuollaiset kaksikymmentäviisi kertaa autolla talon ohi ja ajattelin, että ohhoh, onpa kalpeat. Sitten alkoi vähän tuntua, että noh, mikä ettei.

Seuraavaan valkoisen sarjan tilaukseen meni pari vuotta, minkä jälkeen kysyntä alkoi kasvaa siihen tahtiin, että oli aika käynnistää sarjatuotanto. Valkoinen on pitänyt pintansa, mutta ei ole syrjäyttänyt perinteistä punaista sarjaa.

– Punainen on edelleen ykkössuosikki.

Tulevaisuus näyttää turvatulta, sillä jatkaja löytyy perhepiiristä.

Pitkän linjan käsityöläisyrittäjä kuvaa kuinka sanomattoman hyvältä tuntuu kun perinnekäsityön taito näyttää säilyvän katkeamattomana ja siirtyvän seuraavalle sukupolvelle.

Hänelle itselleen risti viestii uskosta elämään, ankkuri toivosta parempaan ja sydän rakkaudesta lapsiin.

ps@pietarsaarensanomat.fi

Käsityöläisyrittäjälle itselleen risti viestii uskosta elämään, ankkuri toivosta parempaan ja sydän rakkaudesta lapsiin.

Kim Wenna, 65

On valmistanut ikkunaan ripustettavia punaisia usko, toivo, rakkaus -jouluvaloja vuodesta 1978 asti.

Toimitti parhaina vuosina symboleja mm. seitsemään Stockmannin myymälään.

Teki ensimmäisen valkoisen sarjan kolmisenkymmentä vuotta sitten.

On alkanut harkita työtahdin hiljentämistä.

Koulutukseltaan liikunnanohjaaja (Solvalla), työskenteli aikoinaan mm. uimahallilla uimaopettajana.

Yksinhuoltaja, perheeseen kuuluvat 18-vuotias Taiwan ja 15-vuotias Jenni.

#