torstai 13.5.2021 | 13:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Ei ollenkaan hassumpi keilailusaavutus – IF Drottin veteraanit ottivat SM-kultaa ja taakse jäi 181 joukkuetta: "Onhan se mukava voittaa"

Kristian Sundqvist
Ti 1.12.2020 klo 12:20

Pietarsaaren keilahallissa urheilutalolla vietettiin maanantaina puoliltapäivin puheliaita kultamitalikahveja. Ja olihan jutunheitolle ja hymyille aihetta; IF Drottin veteraanijoukkueen piti kirkkaimmat SM-mitalit saadakseen jättää taakseen liki parisataa kilpailevaa tiimiä.

Kisa käynnistyi helmikuussa ja ratkaisut nähtiin kiitos koronan vasta marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Tampereella.

Armas Matkoski, Kjell Lindén, Leif Enfors ja Eino Keto – siinä nelikko, jonka kunniaksi kultajuhlia pidettiin. Kaikki neljä pääsivät myös paikalle kahvitukseen, joka järjestettiin tavan mukaan maanantaisin pidettävien paikallisten veteraanikeilailujen päätteeksi.

Ehkä herkistyttävin tilanne oli Armas Matkoskella. Kultamitali jäi viisi vuosikymmentä keilanneen miehen viimeiseksi merkittäväksi saavutukseksi lajin parissa.

"Tasapaino ja tekniikka ovat keilaajan tärkeimmät ominaisuudet."

Armas Matkoski

– Enää ei pysty, lonkka ja polvi vaivaavat.

Keilaajan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi Matkoski määrittää tasapainon ja tekniikan.

– Myös keskittymiskyvyn on oltava hyvä, hän tarkentaa.

Myös hiihtoa ja lenkkeilyä pitkään harrastanut 78-vuotias Matkoski kertoo saaneensa keilailun parista paljon tuttuja ympäri Suomen. Palkintojakin on kertynyt tavallaan jopa liikaa.

– Vaimo vei osan isoista pytyistä pois silmistä.

Yksi Matkosken keilailu-urallaan saavuttama "iso pytty" on Paperiliiton mestaruus, jonka hän aikoinaan saavutti yhtä lailla alalla Pietarsaaren tehtailla pitkän työuran tehneen Eino Kedon kanssa.

Keto vastaa urheilutoimittamisen ikiklassikkokysymykseen "miltä nyt tuntuu" yhtä klassisella vastauksella.

– Onhan se mukava voittaa.

Evijärven Jokikylästä nuorena miehenä Pietarsaareen lähtenyt Keto aloitti keilaamisen lähinnä sattumalta vuonna 1981.

– Velipoika oli lähtenyt Ruotsiin ja alkanut siellä keilata. Hän oli käymässä Pietarsaaressa ja kysyi, että onko kaupungissa keilarataa. Eksyttiin sitten tänne.

Keto, 69, aikoo jatkaa lajin parissa niin kauan kuin pystyy.

– Kunhan pallo käsissä pysyy ja jalka liikkuu.

Keilamiehet muistuttavat mielellään, että kyseessä on hyvin kilpailtu laji. Veteraanien eli 60 vuotta täyttäneiden sarjoissa on suorastaan tungosta.

– Joissain lajeissa voi mitalin saada melkeinpä vain osallistumalla ja pokkaamalla, mutta keilailussa on ihan toisin. Jos minun pitäisi laittaa saavutuksia järjestykseen niin tämä on kyllä merkittävin kultamitali jonka mikään pietarsaarelaisjoukkue tai yksittäinenkään urheilija on voittanut vuosiin, sanoo Kjell Lindén.

Keilailu kuuluu hänen mukaansa lajeihin, joissa ikä ei ole suurikaan este.

– Vertautuu tässä mielessä esimerkiksi ammuntaan, biljardiin ja golfiin.

Lindén katsoo, että rutiinilla ja kokemuksella voi keilailussa korvata iän vääjäämättä tuomaa fyysistä takamatkaa.

Drottin taso on veteraaneissa leveä, sillä kakkosjoukkue (Krister Öst, Bo Staffans, Rolf Ström ja Ulf Lindholm) sijoittui 182 joukkueen sarjassa sijalle 31 eli kevyesti parhaan viidenneksen joukkoon.

Lämminhenkisessä kahvitteluhetkessä ei takamatkoista puhuttu, vaan läppä lenteli leppoisissa aihepiireissä. Kakku oli iso, maistuva ja keilanmuotoinen.

Monelle miehistä on Urheilutalon kellarikerroksen suorituspaikka kahvioineen muodostunut vuosikymmenten myötä rakkaaksi. Jos laji jotain Pietarsaaressa ja muuallakin pariinsa kaipaisi niin uusia junioreita tai pari-kolmekyppisiä nuoria aikuisia, sellaisia kuin Eino Keto neljä tai Armas Matkoski viisi vuosikymmentä sitten.

Veteraanien Suomen mestaruus on kaikenikäisille oiva muistutus siitä, että Pietarsaarestakin voi ponnistaa keilamestaruuteen.

#