Paikallisuutiset

Pitkän elämäntyön metsäalalla tehnyt UPM:n metsäasiakasvastaava Henrik Ena antaa vinkin metsänomistajiksi aikoville: "Ensin kurssille ja sahan käyttö on osattava!"

Juttutuokio UPM:n Ähtävän konttorin metsäasiakasvastaavaHenrik Enan kanssa on ihan pakko aloittaa titteliasioista. Viittaako modernilta kalskahtava nimike ammattikuntaan, jonka edustajia ennen kutsuttiin sisäänostajiksi tai pelkästään ostajiksi?

– Kyllä, juuri ostajasta on kyse, Ena hymyilee.

Mikäpä hymyillessä, sillä 1970-luvulta lähtien metsäalalla töitä tehneelle alaähtäväläiselle herrasmiehelle koittavat viimein eläkepäivät. Tarkalleen ottaen eläkkeelle olisi saanut jäädä jo jokin aika sitten.

– Olen 65-vuotias. Me 1955 syntyneet olemme ensimmäinen ikäluokka, joiden eläkeikää korotettiin, meidän tapauksessamme se oli 63 vuotta ja kolme kuukautta. Kun valtio kerran halusi minunkin olevan pitempään työelämässä, niin ajattelin, että ollaan sitten heti pari vuotta lisää. Eikä elämässä kannata odotella ja laskea siihen hetkeen, kun pääsee eläkkeelle, pohtii työssään viihtynyt Ena.

"Jos aiotaan tuottaa paljon puuta, niin ei kannata muuttaa nykyisiä metsänhoitometodeja." Henrik Ena

Mikäli harjoitteluita ei lasketa käynnistyi Enan työuran metsän parissa vuonna 1976.

– Aloitin tuolloin Uusikaarlepyyn metsänhoitopiirissä, linjattiin muun muassa metsäojia ja metsäautoteitä. Olimme siis käytännössä metsässä pistämässä keppejä jonoon.

Vuonna 1981 elämäntie vei työnantajalle, jonka nimellä on Pietarsaaressa edelleen komea kaiku. Schaumanin palvelukseen astuminen asetti miehen hommiin, joita on hoitanut näihin päiviin saakka.

– Kun aloitin, niin minun lisäkseni toimistolla työskenteli toinen kaveri, jonka tehtävänä oli huolehtia metsureistamme. Heitä oli silloin kaksitoista ympäri vuoden työllistettyä, Ena muistelee.

– Sitä paitsi noin puolet puusta tuli siihen aikaan hankintapuuna, hän jatkaa.

Perinteisessä hankintakaupassa joko metsänomistaja itse tai hänen hankkimansa taho toteuttaa hakkuut ja toimittaa puun tien varteen.

Tällaisen metsäkaupan osuus on pienentynyt pitkään ja kattaa alan toimijoiden mukaan nykyään 10-20 prosenttia kokonaiskaupasta. Useimmat metsänomistajat valitsevat vaivattomamman pystykaupan.

Oli ostotapa mikä hyvänsä, niin itse työ alusta loppuun on neljässäkymmenessä vuodessa mullistunut. Nykyään monitoimikone katkoo ja tilastoi runkoa sentin tarkkuudella, moottorisahalla työskennelleiden metsurien aikaan oli mittaajana ihminen ja työ manuaalista.

– Jokainen tukki oli mitattava.

Hakkuutöiden sesonkina oli – jossain määrin on yhä – sydäntalvi, jolloin routamaa kantaa.

– Helmikuusta toukokuuhun tai oikeastaan vuoden ensimmäinen puolikas oli sitten omassa työssä varsin kiireistä aikaa, syksyisin hieman rauhallisempaa.

Kaikenkaikkinen teknologinen kehitys on helpottanut hommia puunostopuolellakin, mutta asialla on kääntöpuolensa.

– Kyllä nyt on kevyempää olla näissä töissä kuin 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa. Toisaalta jos ongelmia tulee niin ne liittyvät sitten tietotekniikkaan, Ena virnistää.

Kun eläkepäivät nyt ovat edessä, niin millaisia menneiden vuosikymmenten yli ja ehkä tulevaisuuteenkin ulottuvia kokoavia ajatuksia mielessä pyörii?

– Puun määrä metsähehtaaria kohden on kuutioissa mitaten vuosikymmenten mittaan kasvanut hyvin merkittävästi. Eli jos aiotaan tuottaa paljon puuta, niin ei kannata muuttaa nykyisiä metsänhoitometodeja. Toisaalta mukaan kuvaan on tullut uusia aspekteja, lähinnä luontonäkökulma.

Metsät herättävät tunteita sellaisissakin kaupunkilaisissa, jotka niihin harvoin jalallaan astuvat. Suunnistuksen ja metsästyksen parissa viihtyvä Ena pohtii, että koska talousmetsät tuottavat puuta vauhdilla on toisaalta mahdollista suojella nykyistä laajempia alueita.

– Meillä on varaa siihen.

Kaupunkilaisista puheen ollen. Moni pietarsaarelainenkin on lähihistoriassa saanut tai saa perintönä jonkinlaista metsäomaisuutta. Lisäksi jotkut ovat niinkin oma-aloitteisia, että ostavat metsäpalstan varmaksi sijoitukseksi ja miksei jonkinlaisesta identiteettisyystäkin: onhan se kohtuullisen reteää saapastella omilla salomailla.

Se, että on syntynyt suomalaiseksi ja osaa jonkin verran sahata moottorisahalla ei kuitenkaan vielä tee kenestäkään metsuria tai metsänhoidon osaajaa. Mitä vinkkejä ammattilaisella on antaa amatöörille, joka ryhtyy tai päätyy metsänomistajaksi ilman aiempaa kokemusta ja suunnittelee tekevänsä työt metsässään itse?

– Metsäkeskuksella on silloin tällöin metsäkursseja. Kävisin hänen tapauksessa tällaisen kurssin, muuten on kyllä vaikeaa ainakin jos ei jotain osaavaa ihmistä neuvomassa, Ena sanoo painavasti.

– Ja sahan käyttö kurssin kautta. Moottorisahalla työskentely ja puiden kaataminen ovat vaarallista työtä, joka pitää osata ennen kuin lähtee töihin metsään, hän jatkaa.

Eli ei pystymetsästä metsään hommiin. Henrik Enalle metsä on läpikotaisin tuttu ympäristö niin ammatin kuin harrastustenkin näkökulmasta, sinne on asiaa eläkkeelläkin.

Eläkkeelle jäävälle henkilölle perinteisesti esitettävään kysymysklassikkoon hän vastaa epäröimättä.

– Ei ole mitään pelkoa, että olisi liikaa aikaa.