Kulttuuri

Ylämaa oli Pietarsaaren tervaporvareiden Amerikka – muuttoliikettä on ollut edestakaisin

Kun puhutaan siitä, että Pietarsaari oli järviseutulaisten Amerikka 1900-luvun taitteessa ja myöhemminkin, oli Järviseutu sitä ennen vuosisatojen ajan pietarsaarelaisten porvareiden Amerikka, jonka vihreällä kullalla rikastuttiin.

Metsävaroja haalittiin kauempaakin, aina Suomenselän alueelta saakka. Ensin hyödynnettiin kuitenkin sitä, mikä oli lähinnä.

Tietenkin Järviseudun ja muiden alueiden talolliset myös hyötyivät tästä taloudellisesta vuorovaikutuksesta rannikon porvareiden kesken.

Kun Pietarsaari sai kaupungin oikeudet v. 1652, vähitellen hajanaiset kauppasuhteet sen ja Ylämaan kesken keskittyivät muutamien suurkauppiaiden käsiin.

Pohjanmaan mahdollisuudet olivat metsissä ja merkittävin teollinen tuote oli terva, jota meni runsaasti vientiin. Terva oli pietarsaarelaisten porvarienkin tärkein kauppatavara. Jokilaaksojen metsät olivat niin talollisten kuin porvarien talouden perusta. Tervanpolton kultakausi jatkui jopa 200 vuotta.

Kun Pietarsaari toimitti v. 1723 tervaa 3 700 tynnyriä vientiin, oli määrå noussut v. 1760 jo 13 500 tynnyriin. Isonvihan aikaan tuotanto ja vienti supistui, mutta elpyi pian.

Tervan ohella Pohjanmaalla tuotettiin teollisesti laivoja. Kokkola oli suurin ja siellä valmistettiin vv. 1727–1763 yli 430 laivaa. Pietarsaari jäi vähän jälkeen, mutta siellä tehdyt laivat olivat suurempia.

Puuta ei juuri mennyt vientiin, vaan se jalostettiin tervaksi ja laivoiksi. Tuontitavaroita olivat mm. suola, tupakka, kahvi ja vilja. Viennin määrä oli kaksinkertainen tuontiin verrattuna 1700-luvun lopulla, vaikka laivoja ei laskettu mukaan. Terva oli edelleen pääasiallinen tulolähde.

Ulkomaankaupan kehittyessä alettiin rakentaa rahtilaivoja. Pietarsaaren porvarien laivasto kaksinkertaistui ja ohitti Kokkolan 1840-luvulla. Vienti nelinkertaistui tuontiin verrattuna 1830–1840-luvuilla, siis virallinen vienti. Lisäksi tavaraa kuljetettiin runsaasti ohi tullin. Terva oli yhä tärkeä vientiartikkeli.

Pietarsaaren väkiluku myös kasvoi eli oli v. 1815 hieman runsaat 1 100 asukasta ja 1860 määrä oli lähes 1 900. Ylämaalla oli puolestaan 1750-luvulla n. 170 itsenäistä tilaa ja 1800-luvun alussa niitä oli 550. Kokkolan vastaavat luvut olivat 84 ja 240.

Pietarsaaren ylämaan väestön määrä oli 1800-luvun alussa n. 5 200 ja 1865 se oli jo 18 170.

Yli 80 % Pietarsaaren porvarien tervasta tuli Järviseudulta 1800-luvun alkupuolella. Vaihdannasta hyötyivät niin talolliset kuin porvaristo, joskin tervaporvaristo rikastui Ylämaan ja osin Suomenselän alueen metsien kustannuksella. Sieltä saatiin tervaa ja laivanrakennustarvikkeita.

Peter Malm oli eräs merkittävimmistä porvareista ja liikemiehistä 1800-luvulla, jopa Suomen vaurain 1840-luvulla. Hän omisti 2/3 Pietarsaaren laivoista. Vuonna 1840 hän lastasi ulkomaille vietäväksi 9 150 eli 42 % kotikaupunkinsa 21 450 tervatynnyristä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän myi jo 13 170 tynnyriä. Yksi tervatynnyri oli 125 litraa.

Purjelaivojen aika alkoi olla ohi 1840–1850-luvuilla, tilalle tulivat höyrylaivat. Tervakausi päättyi.

Nyt alkoi vilkas sahatoiminta tai oli alkanut jo osin tervakaupan aikaan. Peter Malm omisti mm. Ähtävän Långforsin, Kaarlelan Lahnakosken ja Jepuan Kepon sahat tai oli osakkaana.

Puutavaran laivaus kasvoi voimakkaasti ja oli 20 % viennistä 1850.

Tervan vienti oli vielä 1874 n. 50 % Pietarsaaren ulkomaankaupasta. Puutavaran osuus oli kasvanut 1897 vuoteen mennessä 88 %:iin.

Evijärven, Kortesjärven, Ähtärin ja Purmon talollisista oli 61 % Malmin asiakkaita 1800-luvun lopulla.

Peter Malmin jälkeen kauppahuoneen johtoon astui Otto Malm. Hänen aikanaan alkanut voimakas teollistuminen alkoi tarvita työvoimaa, jota tuli myös Järviseudulta. Pietarsaaresta tuli heidän Amerikkansa.