Paikallisuutiset
Tulisija edustaa ihmiskunnan ensimmäistä suurta oivallusta – elävän tulen kanssa toimiminen ei enää yleensä ole kotona opittu kansalaistaito
Koti on suurimmalle osalle suomalaisista elämän suurin investointi ja asumisesta aiheutuvista säännöllisistä kustannuksista merkittävimpiä ovat lämmityskulut.
Tutkimustulosten (Taloustutkimus 2019) mukaan Suomessa on noin 380 000 sellaista sähkölämmitteistä pientaloa, joissa puulämmitystä hyödynnetään talven aikana liki päivittäin täydentävänä tai ensisijaisena lämmönlähteenä.
Lisäksi tulisijoja käytetään laajalti muidenkin lämmitystapojen tukena. Puulämmityksen kansantaloudellinen vaikutus on merkittävä.
Takkatulen iloista loimua näin sydäntalvella katsellessa ei heti tule ajatelleeksi, että elävän tulen kotikäytössä on kyse koko nykymuotoisen ihmislajin olemassaoloon johtaneesta keksinnöstä.
Ihmiset rakensivat alkukantaisia tulisijoja jo myöhäispaleoliittisella kaudella eli noin 10 000–30 000 vuotta sitten. Kyseessä oli ihmisasumuksen keskus ja keskittymisen kohde, sittemmin latinan kielellä focus.
Jopa yli miljoona vuotta aiemmin oli ihminen oppinut kypsentämään ruokaa avotulella, mikä merkittävästi nopeutti ruoan sulamista ja samalla johdatti lajin evoluutiota kohti suurempia aivoja ja yhä monipuolisempaa käsien käyttöä.
Nykysuomalainen harvemmin kokkaa olohuoneensa varaavassa takassa tai kaakeliuunissa ainakaan suoraan liekin yllä, mutta perimmäisten asioiden äärellä pesään tulia viritellessä silti ollaan.
Puun polttaminen lämmitystarkoituksessa on nimittäin sanamukaisesti kivikautista touhua sekin. Nykyisen Suomen alueella on sittemmin pääosin lämmitelty savupirteissä, mutta 1800-luvun mittaan alkoivat muuratut hormit vallata alaa.
Vielä 1950-luvulle saakka suomalainen pientalorakentaminen pohjasikin ajatukselle, että talo nousee sydänmuurin ympärille. Pietarsaaressa esimerkiksi Kråkholman ja muiden saman sukupolven asuinalueiden rintamamiestalot Skatasta puhumattakaan edustavat tätä rakennusperinnettä.
Kirjailija Tuomas Kyrön suursuosioon nousseiden Mielensäpahoittaja-teosten päähenkilön mielestä puulämmityksen pitäisi nykyään olla peruskoulussa oppiaineena.
Vielä joitain sukupolvia sitten taisikin tulienteko ja tulipesiin sekä hormeihin liittyvä turvallisuus olla kotona jo varhaisella iällä opittu kansalaistaito. Keittiö puuhelloineen oli äitien ja tytärten valtakuntaa, eikä tulien kanssa puuhailu ole koskaan ollut pelkästään miehistä hommaa.
Nykyaikaisella kaupunkilaisella ei ihmiskunnan vanhin selviytymiskeino välttämättä ole sujuvasti hyppysissä.
Erilaisten tulipesien ja puulämmittämisen kanssa elämänsä varrella paljon tekemisissä ollutSeppo Pietilä, 72, muistuttaa kaikkein tärkeimmästä asiasta.
– Onnistuneen palamisen perusehtona on, että polttopuiden pitää olla täysin kuivia. Etenkin tällaisena kosteana talvena ne on lisäksi hyvä tuoda parikin päivää aiemmin lämpimään, sanoo Kirkkorannalla asuva Pietilä.
Tulisijojen määrä vaikkapa Pietarsaaressa tuskin on vähenemään päin. Pihasaunoistakin on tulossa trendikkäitä.
Niinpä hyvät neuvot ovat monille tarpeen. Jos perusasiat kuten sytykkeet, ne kuivat polttopuut sekä säännönmukaisesti nuohottu ja vetävä hormi ovat kunnossa niin jäljelle jää oikeaoppinen sytyttäminen.
Sen oppii vain tekemällä. Tavoitteena on saada nopeasti aikaan iloinen, hyvin palava tuli tuottamalla samalla mahdollisimman vähän tummaa savua.
– En tiedä onko niin suurta merkitystä sillä, sytyttääkö alta vai päältä. Kokenut sytyttäjä voi päältä sytyttämällä ehkä saada kaikkein vähiten savuttavan tuloksen, mutta aloittelijalla voi käydä päinvastoin, Pietilä pohtii.
Sinänsä sytytystapahtumaan vaikuttaa suuri määrä muuttujia käytetystä puulajista ilmanpaineeseen. Sytykkeiden osaltakin voi aloittelijalle tulla yllätyksiä; koivun tuohi on mitä mainioin sytytysapu, mutta saattaa kituliaasti palaessaan noeta voimakkaasti.
Kokenut tulien virittäjä korostaa, että elävän tulen kanssa toimiminen on taito itsessään.
– Jos alkaa lämmittää vaikka varaavalla takalla ilman suurempaa kokemusta, niin yksi tai kaksikin talvea menee ennen kuin kunnolla tuntee itse homman ja tulisijansa.
Pietilä muistuttaa, että koivu on lämpöarvoltaan paras polttopuu, mutta muutkin lajikkeet käyvät aivan hyvin. Niiden palamisen seuraaminen voi olla opettavaista ja kiehtovaa.
Liekehtivä kuusipuu esimerkiksi ei paukkuessaan suinkaan kipinöi, vaan räiskyy nestettä. Eteeriset öljyt kuumenevat ja laajenevat puun rengashuokosten suojassa ja paine purkautuu pikkuisina räjähdyksinä.
Jokainen tulenviritys olohuoneen pesään tarjoaa paitsi jatkumon ihmiskunnan alkuhämäristä nykypäivään niin myös luonnontieteellisen näytöksen.
Lähteitä: National Geographic, Yle.
