Pääkirjoitukset

Toimitellen: Elämänlaatua voi saada pennosilla

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Pietarsaaren suomenkielinen työväenopistokaan ei välty säästötalkoilta, kun kaupunki sopeuttaa talouttaan usealla miljoonalla eurolla. Sopeutus tarkoittaa yleensä kahta asiaa: palvelut joko heikkenevät tai ne kallistuvat. Monesti käy molemmin päin.

Kokonaisuutta ajatellen opiston kantama korsi kekoon on ohut, alle promillen säästötavoitteesta. Tätä voikin tarkastella enemmän yleisellä kuin kuntatalouden pelastamisen tasolla.

Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen selvitti esitutkimuksessaan vuonna 2015, että yksi euro kansalaisopistoon (yhtä kuin työväenopistoon) sijoitettuna tuo opiskelijoille ja yhteiskunnalle 3,4–5,6 euron hyödyn. Kun ihmisen hyvinvointi opiskelun myötä lisääntyy, yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenot vähenevät. Yksilön työelämätaidot ja motivaatio itsensä kehittämiseen ja itsestään huolehtimiseen kasvavat.

Opisto voi olla henkireikä monelle.

Kenties populistista olisi väittää, että leikkaamalla työväenopistolta 35 000 euroa Pietarsaaren kaupunki ampuu itseään jalkaan niin, että osuman hoitoon kuluu 150 000 euroa. Toivotaan, ettei tämä noin yksioikoista ole. Opisto haluaa säästää muualta kuin kurssien määrästä ja laadusta.

Kurssimaksut toki nousevat muutamalla eurolla. Tämäkin saattaa nostaa ihmisten kynnystä hakeutua kursseille, jolloin heiltä jää käyttämättä yksi tilaisuus tutustua toisiinsa ja vaikkapa kotiutua paikkakunnalle. Ikäihmisille ja työelämän ulkopuolella oleville työväenopisto voi olla äärimmäisen tärkeä henkireikä.

Ihmisen hyvinvointialue ei kata koko Pohjanmaata, vaan se löytyy kunkin kotikulmilta. Nykytilanteessa kunnat kaipaavat laaja-alaista hyvinvointistrategiaa, joka vieläpä löytää toteuttajansa.