Paikallisuutiset
Samassa työpaikassa 46 vuotta, eikä se vielä riitä
Juhani Syrjälä on viihtynyt UPM:n keskuskorjaamolla. Eläkkeelle ei ole kiire.
Pietarsaari
UPM:n tehdasalueen uumenissa on huomaamaton tiilirakennus, jota keskuskorjaamoksikin kutsutaan. Sinne paljasjalkainen pietarsaarelainenJuhani Syrjälä (62) tuli töihin 17-vuotiaana melkein heti ammattikoulusta valmistuttuaan. Isä ja äiti olivat tehtaalla töissä yli 30 vuotta, joten poikakin sai paikan helposti.
– Tuolloin keskuskorjaamolla oli 47 työntekijää, jotka korjasivat ja huolsivat tehtaalla lähes kaiken. Nyt kun suurin osa työstä on ulkoistettu, on meitä jäljellä enää seitsemän. Ketään ei silloin potkittu pois, mutta siirrettiin muihin tehtäviin, Syrjälä muistelee.
Tarkemmin sanottuna Syrjälä on työskennellyt 46 vuotta keskuskorjaamon levy/putki-osastolla. Vuoden päästä olisi mahdollisuus heittäytyä eläkkeelle, mutta mies empii.
”Ennen kun tehtiin kaikki, oltiin myös paljon ulkotöissä. Nyt ovat työt keventyneet ja koneet parantuneet: ne eivät ole enää niin raskaita ja meluisia kuin ennen.” Juhani Syrjälä
– Emännällä on vielä viisi työvuotta jäljellä, enkä voisi kuvitella istuvani kotona päivät yksinäni. Tuskin tykkäisi emäntäkään. Jatkan vuoden kerrallaan, koska ei minulla ole hyvästä työporukasta mikään hinku lähteä.
Toki Syrjälä myöntää, että ajoittain tuli miettineeksi työpaikan vaihtoa, mutta se ei tuntunut järkevältä.
– Työmaan vaihtamisessa on aina omat mahdollisuutensa, mutta myös riskinsä. Sitä riskiä en perheellisenä uskaltanut ottaa ja hyvä niin, koska olen viihtynyt vaihtelevassa työssäni hyvin. Terveenä on saanut pysyä ja loukkaantumisilta on vältytty.
Syrjälän toimenkuva on levyseppä. Hän polttaa joko plasmalla tai kaasulla piirustuksien mukaisia osia pelti- tai rautalevyistä. Rautalevyt voivat olla jopa 20 ja peltilevyt 8 senttimetriä paksuja.
– Sitten vien ne sorvarille, joka vie työn loppuun. Mitään robottikoneita meillä ei ole, koska emme valmista osia sarjatuotantona, Syrjälä selittää.
Osasto työ on muuttunut vuosikymmenten aikana, lähinnä työtehtävien ulkoistamisen vuoksi.
– Ennen kun tehtiin kaikki, oltiin myös paljon ulkotöissä. Nyt ovat työt keventyneet ja koneet parantuneet: ne eivät ole enää niin raskaita ja meluisia kuin ennen. Jos tehtaalla on koneessa jokin osa rikki, se tilataan tietokoneella tai katsotaan löytyykö varastosta. Myös työtilaukset saadaan tietokoneella. Tässä nuoremmat opastavat meitä vanhempia, Syrjälä naurahtaa ja jatkaa, että tiimin juniorikin on jo 50-vuotias.
Osastonsa tulevaisuudesta puhuttaessa Syrjälä on huolissaan. Mitään mustia pilviä ei ole ilmassa, mutta tänä päivänä voi äkkiä tapahtua mitä tahansa.
– Soomannin aikana oli parempi, kun kaikki päätäntävalta oli tehtaan johdolla. Nyt kaikki päätetään Helsingissä.
Vapaa-aikanaan Syrjälä reissaa mielellään vaimonsa kanssa asunto-autolla viikonloppuisin lähialueilla ja lomilla enimmäkseen Norjassa. Pariskunta on ollut karavaanareina yli 30 vuotta. Ilma-aseilla ampuminen oli myös harrastuksena.
– Harmi vain, että meillä ei ole enää paikkaa, missä ampua. Meillä oli ennen paikka täällä tehdasalueella, sitten Karvikin hallissa ja viimeksi Tupakkatehtaalla.
Puuhaa riittää myös vuonna 2000 rakennetun omakotitalon ylläpitämisessä Kilisaaressa.
– Isä rakensi joskus 1950-luvun alussa omakotitalon Kråkholmaan ja se taisi olla ensimmäisiä taloja siellä. Sittemmin ostin talon vanhemmilta ja remppasin sen. Asuimme siellä tovin, kunnes muutimme Kilisaareen.
Ja ei muuta kuin kaasupilli soimaan.
Kimmo Rudnäs
Levyseppä
Paikallisuutiset
