Paikallisuutiset
”Rakastan työtä ihmisten kanssa”
70-vuotias pietarsaarelainen kampaajayrittäjä Anneli Kempas ei ole malttanut jäädä eläkkeelle.
PIETARSAARI
– Nautin edelleen töihin tulemisesta joka ikinen päivä, sanoo 70-vuotias pietarsaarelainen kampaajayrittäjäAnneli Kempas.
Eläkeiän jo reippaasti ylittänyt Kempas on pitänyt Salon Anneli -kampaamoa Pietarsaaressa jo lähes 50 vuoden ajan. Hän sanoo, että 52 vuoden kampaajauran aikana hänelle ei ole tullut ainuttakaan päivää vastaan, jolloin töihin meno ei olisi maittanut.
– Rakastan tätä työtä, sillä nautin ihmisten kanssa olemisesta. Kampaajan työhön ei myöskään pääse koskaan kyllästymään, sillä muoti muuttuu koko ajan ja aina on uutta opittavaa.
”Ei riitä, että kampaaja leikkaa asiakkaalle mielestään kivan näköisen kampauksen. On mietittävä, että kampaus on sellainen, että asiakas pärjää sen kanssa itse vielä kotonakin.”
Osa Kempaksen kanta-asiakkaista on käynyt Salon Annelissa jo 30–40 vuoden ajan. Hänen luonaan käy perheitä, joissa asiakkaiden hiuksia laitetaan jo kolmannessa sukupolvessa.
– Vuosikymmenten aikana kampaajan työ ei ole juurikaan muuttunut. Tämä on edelleen käsityöala, hän toteaa.
Eniten Kempas sanoo nauttivansa hiusten leikkaamisesta.
– Pidän siitä, sillä se on kaikista vaativinta. Ei riitä, että kampaaja leikkaa asiakkaalle mielestään kivan näköisen kampauksen. On mietittävä, että kampaus on sellainen, että asiakas pärjää sen kanssa itse vielä kotonakin.
Kampaaja-alalle päätyminen oli Kempakselle sattumaa. 15-vuotiaana hän näki lehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin, että Kokkolan ammattikoulussa oli alkanut kampaajakoulutus.
– Ennen kampaajakoulutukseen menemistä minua ei kiinnostanut hiusten laitto pätkääkään, hän naurahtaa.
Kampaajaksi valmistumisen jälkeen Kempas työskenteli ensin kampaajana useissa eri kampaamoyrityksissä. Muutaman vuoden kuluttua hän perusti kampaamon yhdessä parturiksi opiskelleen aviomiehensäJukka Kempaksen kanssa. Yhteisyrittäjyyttä kesti neljä vuotta, jonka jälkeen Jukka Kempas päätyi alanvaihtoon. Noin kahdenkymmenen vuoden ajan Salon Annelissa työskenteli useita kampaajia, mutta lopulta Kempas päätyi työskentelemään yksin.
– Nautin siitä, että saan tehdä töitä yksin. Toisaalta se on hankalaa silloin, kun sairastaa, eikä ole ketään, jota voisi pyytää avuksi. Olen kyllä työntekijänä itse sen verran tunnollinen, että olen liian usein tullut sairaanakin töihin.
Kampaajauransa alkuaikoina Kempas työskenteli vuoden ajan kampaajana Ruotsissa, josta kiinnostus kampaajille suunnatuista kilpailusta sai alkunsa. Viiden vuoden ajan Kempas osallistui määrätietoisesti ja menestyksekkäästi useisiin alan kilpailuihin Suomessa, Pohjoismaissa ja Euroopassa. Viimeisimmät kisat olivat MM-kisat Pariisissa vuonna 1982.
– Kilpaileminen oli mielenkiintoista, mutta myös rankkaa aikaa. Ennen kilpailuja harjoittelin mallin kanssa kilpailutöitä vähintään kolmen kuukauden ajan töiden jälkeen joka ilta ja sen lisäksi vielä viikonloppuisin.
Korkean työmoraalin hän kertoo perineensä lapsuudenkodistaan. Kempaksen vanhemmat pitivät useiden vuosikymmenten ajan Pietarsaaressa Vestanpoossa, K. Ahlgren -nimistä sekatavarakauppaa.
– Vanhempani olivat kovia tekemään töitä. Kauppaan tuleville asiakkaille kaupan ovet avattiin vielä iltamyöhäänkin.
Kempas kertookin hänen isänsä kauhistuneen, kun hän oli päättänyt pitää ensimmäistä kertaa lomaa kampaajana kolmen päivän ajan.
– Sitä ennen olin ennättänyt työskennellä omassa kampaamossani jo kolmen vuoden ajan, hän hymyilee.
Kempas työskentelee kampaajana yhä neljä-viisi päivää viikossa, ja työpäivät saattavat venyä jopa 10 tunnin mittaisiksi.
– Työssäni tapaan niin paljon ihmisiä, että kotiin mennessäni haluan nauttia vain hiljaisuudesta ja yksinolosta.
Tulevaisuudessa Kempas haaveilee työnteon vähentämisestä. Syynä ei kuitenkaan ole työhön kyllästyminen tai jaksamisen puute.
– Haluaisin, että minulla olisi enemmän aikaa olla lasteni ja seitsemän lapsenlapseni kanssa, hän toteaa.
Paikallisuutiset
