Paikallisuutiset
Porvaristo tuki sivistyspyrkimyksiä
Pohjanmaalla oltiin aloitteellisia myös aineettoman pääoman kasvattamisessa ja vaikutukset ylsivät 1800-luvulla Helsingin akateemisiin piireihin.
Uusikaarlepyy
Historiallisen Pohjanmaan porvarien vuosisata -kirjasarjan kolmas osa, Sivistyksen verkostot julkaistiin Uudessakaarlepyyssä, torstaina 15. marraskuuta ja Zacharias Topeliuksen merkkivuonna. On kulunut 200 vuotta kirjailijan, kulttuuripersoonan ja tiedemiehen syntymästä.
– Idean kirjasarjaan saimme vuonna 2010 museopäivillä Turussa, jossa me Pohjanmaan museoiden edustajat tapasimme. Siellä syntyi idea kirjasarjasta, nyt ilmestyneen teoksen toimittaja, museotoimenjohtajaKristina Ahmas K.H. Renlundin museosta ja Keski-Pohjanmaan maakuntamuseosta toteaa. Toinen toimittaja on museoamanuenssi Erik Engberg ja edustaa samoja instituutioita.
Pohjanmaan porvaristo oli 1700- ja 1800-luvuilla hyvin vaurasta. Samaan aikaan sivistys, aineeton pääoma, valtasi alaa ja luotiin toimintoja, jotka lisäsivät alueen porvarisväen osaamista ja loivat parempia edellytyksiä liiketoiminnalle.
Vähitellen muotoutui perustoja julkiselle sivistystoiminnalle ja -laitoksille. Pohjanmaan porvariston sivistyspääomalla oli laajaa vaikutusta myös 1800-luvun Helsingin akateemisissa piireissä, joissa Topelius ystävineen liikkui.
Pietarsaaren kaupunginmuseon johtajaCarola Sundqvist on kirjoittanut teokseen artikkelin rouvasväen kouluista. Tyttöjen koulutus oli tuohon aikaan huonoa. Kun Vaasa paloi 1852, lukio ja tekninen koulu siirrettiin sieltä Pietarsaareen. Silloin syntyi suuri innostus koulutukseen ja perustettiin myös oppilaitos tytöille.
Toiminta kuivui vähitellen kasaan. Jotkut perheet palkkasivat kuitenkin kotiopettajattaria, jollainen oli mm. Tukholmasta saapunut Anna Whittlock. Hän oli aktiivinen opettaja ja puhui naisten oikeuksien puolesta. Ruotsissa on tehty hänestä sarja, Neiti Frimanin taistelu, joka on esitetty myös Suomen televisiossa.
Anna Whittlock oli Ida Björkmanin opettaja, joka perusti 1870-luvun lopulla koulun tytöille Pietarsaareen.
– Oppilaitos oli tärkeä saavutus ja osaltaan avasi tietä tyttöjen oikeuksille ja mahdollisuuksille koulutukseen laajemminkin, Carola Sundqvist toteaa.
Kirjastotoimen syntymisestä ja juurista ovat artikkelin kirjoittaneet kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen ja yhteiskuntatieteen maisteri Kari Mäki.
– Pohjanmaalta oli jo 1600-luvun lopulta saakka runsaasti yhteyksiä Tukholmaan ja sieltä porvaristo hankki kirjoja. Näin saatiin tietoa myös erilaisista uusista ajatuksista ja suuntauksista, dosenttiIlkka Mäkinen toteaa.
Venäjän vallan aikana osa kirjoista oli sensuuriasetuksen alaisia, mutta se ei haitannut julkaisujen tuomista. Kun tarkastuksia tehtiin, ei kiellettyjä kirjoja porvariston hyllyistä tai lukuseurojen hallusta löytynyt. Niitä saatettiin piilottaa tai pitää muualla.
– Porvarit ajattelivat, että kirjat ovat heidän omaisuuttaan. Heillä on oikeus hankkia ja pitää kirjansa.
– Kirjallisuuden hankkiminen ja lukeminen oli itsevalistusta. Sitten alkoi levitä kansanvalistuksen aate 1800-luvun lopulla, mikä aikanaan johti kirjastolaitoksen perustamiseen, Mäkinen sanoo.
Raahen kaupunginmuseon johtaja Eija Turunen on kirjoittanut teokseen artikkelin kaupunkiin v. 1862 perustetusta, maan ensimmäisestä, yliopiston ulkopuolisesta museosta. Piirilääkäri Carl Robert Ehrström oli sen perustaja. Hän oli muuten Luodon kappalaisen poika.
Kirjassa käsitellään myös mm. sivistyksen käsitettä, pohjalaista musiikkielämää ja verkostoja Helsingissä.
Pohjanmaan porvariston vuosisata -kirjasarjan ensimmäinen osa kuvailee asumista ja elämänmuotoja, toinen osa elinkeinojen verkostoja ja uusin siis sivistyksen verkostoja. Suunnitelmissa on koota vielä kaksi teosta. Neljäs osa käsittelisi aineellista kulttuurihistoriaa ja viidennen työnimi olisi La dolce vita eli hyvä elämä. Uusiin teoksiin saadaan mukaan myös Oulu ja Vaasa. Pohjanmaan kaupungeista ovat tässä ja kahdessa aiemmassa kirjahankkeessa olleet Kokkola, Pietarsaari, Raahe ja Seinäjoki, ruotsiksi Östermyra.