Paikallisuutiset

Pietarsaari löysi Saksasta ystävän – nämä naiset löysivät rakkauden: Pietarsaaren ja Bünden kaupunkien ystävyyssopimus täytti 50 vuotta

BÜNDE (KP)

Pohjois-Saksassa sijaitsevan Bünden kävelykadulla voi aistia talven läheisyyden.

Tuuli tuivertaa syksyisellä innolla ja sade vihmoo päin naamaa.

Edellisellä viikolla lämpötila kävi jopa 20 asteessa. Lämpimät säät taitaa olla nyt nähty.

Kävelykadulta löytyy kauppojen lisäksi molemmat paikalliset sanomalehdet Neue Westfälische ja Westfalen-Blatt.

Päivän uutisessa kerrotaan, että asukkaat kaipaavat toimia rautatieltä tulevan melun vähentämiseksi.

Erityisesti Volkswagenin ja BMW:n tehtailta saapuvat autokuljetukset tuottavat melua kaupungin läpi kulkevalla radalla. Äänivalleista saattaisi olla apua, mutta kestävätkö talojen perustukset niiden rakentamisen?

Bünde säästyi toisessa maailmansodassa liittoutuneiden pommituksilta., joten radan varrelta löytyy vanhaakin asutusta.

Harva suomalainen on kuullutkaan Bündestä –  poikkeuksena pietarsaarelaiset.

Pietarsaaren ja Bünden välisen ystävyyskaupunkisopimuksen solmimisesta on tullut kuluneeksi 50 vuotta.

Ystävyyskaupunkisopimus voi tuntua yhtä tuoreelta kuin kirjahyllyllä pölyttyvä viiri, mutta Pietarsaaren ja Bünden välinen sopimus on toiminut käytännössäkin.

Kulttuuri- ja opiskelijavaihto on ollut vuosikymmenten saatossa vilkasta. Nykyisin yhteyttä pidetään säännöllisen epäsäännöllisesti.

Viidenkymmenen vuoden yhteinen taival on jättänyt jälkensä ihmisten muistoihin molemmissa kaupungeissa. Jakobstad - Pietarsaari tunnetaan yhä Bündessä.

Yksi yhteistyön ilmentymä löytyy kävelykadulta johtavalta sivukadulta. Sieltä löytyy hirsirakenteinen lounasravintola Café Finlandia.

Kahvilassa istuu kaksi Bündessä asuvaa suomalaista perheenäitiä,Kristina Ljungeld jaSanna Grund.

He tapaavat toisensa muutaman kerran kuukaudessa ”Suomi-koulun” merkeissä, ja pitävät muutenkin yhteyttä. Rakkaus toi heidät Saksaan.

Jos Pietarsaaren ja Bünden välinen ystävyyssopimus ottaisi ihmisen hahmon, hän olisi pietarsaarelaislähtöinen Kristina Ljungeld.

Hänen isoisänsä Thor W. Ljungeldin äiti oli saksalainen. Isoisä oli ideoimassa ja allekirjoittamassa ystävyyskaupunkisopimusta.

– Isäni oli täällä useita kertoja kesätöissä ja kävi täällä usein myöhemminkin työmatkoillaan , Ljungeld kertoo.

Tänä iltana hänen vanhempansa Jarl ja Suoma Ljungeld ovat tulossa vierailulle Bündeen.

Perheen kesälomamatkat suuntautuivat usein Bündeen. 16-vuotiaana hän asui viikon saksalaistytön luona Bündessä.

– Toiseksi viimeisenä iltana tapasin nykyisen mieheni kavereiden järjestämissä Suomi-bileissä, hän muistelee.

Kolme vuotta myöhemmin heistä tuli pari.

Onneksi elettiin uuden vuosituhannen alkua, jolloin yhteydenpitoon oli keksitty tehokkaampiakin välineitä kuin perinteinen kirjeposti.

– Saatoimme jatko-opinnot päätökseen kotimaissamme, joten elimme neljä vuotta etäsuhteessa.

Nyt he asuvat omakotitalossa Engerissä, noin 10 minuutin ajomatkan etäisyydellä Bündestä. Heillä on kaksi lasta, 4-vuotias Kurt ja 2,5 -vuotias Stig.

Ljungeld hoitaa Hettichin helatehtaalla Suomen kauppaa. Hänen miehensä työskentelee ohjelmoijana muotivaateyrityksessä.

Hän kuvailee saksalaista luonnetta avoimeksi.

– Aluksi oli jännää, kun kaikki moikkasivat. Tuntui kuin kaikki olisivat halunneet minulta jotain, mutta täällä se on ihan normimeininkiä, Ljungeld naurahtaa.

Naantalista kotoisin oleva Sanna Grund tapasi tulevan miehensä vuonna 1994.

– Annoin mieheni kärsiä vuoden verran, ennen kuin suostuin muuttamaan Saksaan, hän kertoo.

He muuttivat Bündeen vuonna 2005 asuttuaan sitä ennen Stuttgartissa. Grund opettaa suomen kieltä Bielefeldissä muutamana aamupäivänä viikossa.

– Minulla on yliopistolla lisäksi käännösprojekteja, parhaillaan käännämme Susinukke Kosolan runoja saksaksi. Tarpeen mukaan teen ihan mitä vaan, autoin esimerkiksi bündeläistä firmaa salamin myynnissä Suomeen, kertoo Grund.

Perheen kolme poikaa pelaa jalkapalloa Rödinghausenin joukkueessa. Seuran edustusjoukkue pelaa Saksan neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla.

Seuran suuri hetki koittaa tällä viikolla, kun sille arvottiin Bayern München vastustajaksi Saksan cupissa. Grundin perhe aikoo lähteä kannustamaan omiaan.

– Parasta Bündessä ovat nämä loputtomat festivaalit. Ei ole väliä milloin meille tulee vieraita, niin aina on joku juhla käynnissä, sanoo Grund.

Jos museot ja muut historialliset kohteet eivät kiinnosta, aina voi ottaa suunnan kohti Bielefeldiä, jossa on kulttuuria ja jalkapalloa tarjolla. Bielefeldiin on Bündestä 40 minuutin ajomatka.

Café Finlandia täyttyy iltapäivän kuluessa paikallisista eläkeläisistä.

Ljungeld kertoo, että talon päätyseinällä oli aikaisemmin hänen isoäitinsä veljen Gunnar Westerlundin maalaama taulu Pietarsaaren kirkosta.

– Taulu on kuulemma nykyään hänen tyttärellään, joka myös asuu Saksassa, sanoo Ljungeld.

Café Finlandia oli leimallisesti suomalainen kahvilaravintola siihen aikaan, kun Kristina Ljundeld työskenteli siellä tarjoilijana kesällä 2005.

– Silloin kahvilassa oli myös toinen suomalainen tarjoilija ja suomalainen kokki. Valikoimasta löytyi enemmän suomalaisia tuotteita, kuten karjalanpiirakoita ja Lapin kultaa, hän muistelee.

Kahvilan vetäjänä toimii nykyisin Nicola Meier. Ruokalistalta on vaikea löytää suomalaisia piirteitä.

Café Finlandia yrittää palata takaisin juurilleen. Paikan omistaja etsii parhaillaan kahvilalle suomalaista vetäjää.

Café Finlandian rakensivat pietarsaarelainenEija Beijar (os. Isoaho) ja hänen bündeläinen miehensä Hans Rüter.

Honka-rakenteen valmistama hirsitalo nousi kaupungin keskustaan vuonna 1986.

Beijar palasi avioeronsa jälkeen Suomeen vuonna 1991. Hänen entinen puoliso on nykyisin kahvilan ainoa omistaja.

Beijar vastaa puhelimeensa Kirkkonummelta.

– Jälkeen päin ajateltuna tein liikaa työtä. Työskentelin iltamyöhään saakka ja mieheni työskenteli päiväsaikaan. Sitä parisuhteemme ei kestänyt, pohtii Beijar.

He joutuivat aluksi käymään taistelua rakennuslupien kanssa.

– Ystävyyskaupunkisopimuksen ansiosta saimme rakennusluvan helpommin, ja kun vielä olin itse suomalainen, sanoo Beijar.

Uteliaimmat bündeläiset kävivät rakennusaikana kokeilemassa hirsien aitoutta. Beijar tunsi itsensä koko Bünden tytöksi.

– Minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Meillä kävi paljon arvovaltaisiakin asiakkaita aina Pietarsaaresta saakka, hän muistelee.

Hän muistelee lämmöllä Hans Wilhelm Münchia, joka kuoli viisi vuotta sitten. Lukion opettajana työskennellyt Münch hoiti tarmokkaasti kaupunkien välistä ystävyyttä

Kaupunkien välinen kulttuuriyhteistyö ja opiskelijavaihto olivat voimissaan aina vuosituhannen alkuun saakka.

Globalisaation myötä ystävyyskaupunkien merkitys on vähentynyt.

Opiskelijavaihto on hiipunut, koska nuoret tähtäävät Euroopan suurkaupunkeihin.

Viime kesänä Bünden kaupunki lähetti Pietarsaareen viidentoista hengen ryhmän juhlistamaan 50-vuotista taivalta.

1990-luvun alussa 25-vuotisjuhlallisuuksissa delegaatio oli jopa 150 hengen vahvuinen.