Paikallisuutiset

Pietarsaarelainen Larissa kotiutui Australiaan: ”Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta töitäkin on tehty”

”Maailma on iso mutta samalla jollakin tavalla pieni. Kaikki me olemme loppujen lopuksi aika samanlaisia.”

Ylläoleva sitaatti tulee Larissa Svanbäckiltä, joka on asunut 13 vuotta Australiassa ja oli haastatteluhetkellä käymässä kotikonnuillaan Pietarsaaressa. Siinä hän kiteyttää vastauksensa kysymykseen, onko maapallon toiselle puolelle muuttaminen ja asettuminen muokannut jotenkin hänen maailmankuvaansa.

– Omat motivaatiot, päämäärät ja halu rakentaa ovat kuitenkin ne tärkeimmät. Tuuriakin ja kovaa työtä tarvitaan, mutta positiivisella asenteella kun lähtee, pääsee pitkälle, Larissa Svanbäck sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Hyvä esimerkki löytyy läheltä, hänestä itsestään. 19-vuotiaana ylioppilaana Pietarsaaresta lähtenyt Larissa työskentelee tällä hetkellä vakituisessa virassa luokanopettajana Adelaidessa, Etelä-Australian osavaltiossa.

Samalla hän harrastaa triathlonia niin menestyksekkäästi, että hän oli oikeutettu osallistumaan hiljattain Lahdessa pidettyihin Ironman-kisoihin, joissa miteltiin puolimatkan maailmanmestaruuksista.

Larissa Svanbäck (oik.) ja Samuel Evans (istumassa) yhdistivät triathlonkisareissuun vierailun Larissan kotimaisemissa Pietarsaaressa ja isovanhempien Sven ja Tuula Svanbäckin luona. Tuula sai juhlan kunniaksi kaulaansa MM-triathlonkilpailun osallistumismitalin. Kuva: Pentti Höri

Palataanpa takavuosiin, kun Larissa kirjoitti ylioppilaaksi Pietarsaaressa.

– Lukion jälkeen halusin pitää välivuoden ja käydä ulkomailla. En oikein tiennyt, mitä alkaisin opiskella, muutama vaihtoehto oli.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Jotkut hänen kavereistaan olivat lähdössä au paireiksi, ja tästä Larissa Svanbäck sai idean. Hän lähti Australiaan ja Adelaideen. Aurinkoiset säät, mahtavat hiekkarannat ja iloiset ja ystävälliset australialaiset saivat hänet jäämään aiottua pitemmäksi aikaa.

– Tykkäsin kovasti siellä olostani. Hain yliopistoon, pääsin ja luin luokanopettajaksi. Meillä on nyt talo ja viime vuonna otimme koiranpennun, joten kaikki on siellä hyvin, Larissa kertoo.

Meillä hän tarkoittaa itseään ja poikaystäväänsä eli avopuolisoaan Samuel Evansia, joka löytyi rinnalle seitsemisen vuotta sitten. Koiran ristimänimi, Lumi, saattaa olla annettu muistuttamaan pohjoisesta kotimaasta.

Adelaidessa on noin 1,3 miljoonaa asukasta, ja se tunnetaan Australiassa kulttuurikaupunkina. Sen välittömässä läheisyydessä on runsaasti viinitiloja.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ne ovat aika kuuluisiakin. Suomessakin näkee paljon viinipulloja, jotka ovat peräisin 50 kilometrin säteeltä meidän kotioveltamme.

Larissa Svanbäck, eli Svanbaeck, kuten hänen nimensä australialaisittain kirjoitetaan, opettaa alakoulun kuutosluokkalaisia Adelaiden keskustassa. Virka on vakituinen, mitä voidaan pitää saavutuksena maahanmuuttajalle.

– Varmaan voidaan puhua hyvästä tuuristakin. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta olen aina halunnut tehdä kovasti töitä ja menestyä, Larissa kertoo.

Ura voi lähteä hyvin käyntiin ulkomailla, jos tuurin lisäksi omaa haluja kovaan työntekoon ja ennen kaikkea hyvän kielitaidon hankintaan, Larissa Svanbäck sanoo. Kuva: Pentti Höri

Hän myöntää, että hyvä kielitaito on suurin tekijä siinä, että ura on lähtenyt hyvin käyntiin.

– Itse opiskelin kieliä lukiossa tosi paljon ja yliopistossakin tein lujasti työtä kielitaidon eteen. Sillä pääsee pitkälle. Etua on myös pohjoiseurooppalaisuudesta. Varsinkin suomalaisilla on koulutuksen puolesta siellä hyvä maine.

Käsitys puhtaasta luonnosta ja onnellisesta hyvinvointivaltiosta täydentävät Larissan mukaan australialaisten myönteistä mielikuvaa Suomesta.

– Montakaan suomalaista siellä ei tiedetä, mutta esimerkiksi Sanna Marinilla on siellä todella positiivinen maine, hän sanoo ja todistaa samalla, että puheet ex-pääministerin maailmantähteydestä eivät ole ihan tuulesta temmattuja.

Vaikka kisa menee miten hyvin tai huonosti, aina tulee kuudes sija.

Poiketaan hetkeksi triathlonin pariin, joka on imaissut sekä Larissan että Samuelin mukaansa.

– Olen aina pitänyt juoksemisesta, mutta se on kovin rankka laji, jossa tulee helposti rasitusvammoja. Aloin myös pyöräillä, ja sitten keksin uinnin. Eräs kaverini oli uinnin opettaja, ja hän opetti minua samoin kuin lapsia opetetaan. Siitä se melkein vahingossa lähti. Jos kerran juoksee, pyöräilee ja ui, miksei sitten harrastaisi triathlonia.

Lajitreenit alkoivat kahdeksan vuotta sitten, eikä satsaus ole ollut turhaa. Etelä-Australian osavaltion kisoissa Larissa Svanbäck asettuu omassa sarjassaan tasaisesti sijoille 1 - 3. Koko Australian mittelöissä sijoitus on yleensä top kympissä.

– Vaikka kisa menee miten hyvin tai huonosti, aina tulee kuudes sija, Larissa nauraa.

Tätä kautta hän sai osallistumisoikeuden myös Lahden MM-kisoihin, samoin kuin puolisonsakin.

Larissa kiittelee kovin suomalaisia kisajärjestelyjä, varsinkin vapaaehtoisten suurta panosta kilpailujen onnistumiseksi.

Kisaa jäi kuitenkin varjostamaan traaginen kuolemantapaus. Yksi kilpailija menehtyi uintiosuudella, vaikka hänet saatiin ylös vedestä ja ensiapuun sangen nopeasti.

Larissa Svanbäck myöntää, että kilpakumppanin kuolema on vaikea asia. Hän sanoo olleensa uransa aikana kolmessa tai neljässä kilpailussa, joissa on sattunut vastaavaa. Lahdessa kilpailijat saivat tietää tapahtuneesta vasta kisan jälkeen.

– Siellä oli paljon pelastusveneitä ja pelastajia oli mukana myös kanooteilla. Minun mielestäni ainakin kaikki näytti tosi turvalliselta ja hyvin järjestetyltä, kun vertaa kokemuksiin ulkomailla, Larissa kertoo.

Kun olen muuttanut pienestä kaupungista isoon, niin arvostan lapsuutta, kun sai vain pyöräillä ja mennä paikasta toiseen eikä tarvinnut paljon murehtia autoista ja ihmisistä.

Suomessa pariskunta käy keskimäärin kerran vuodessa tai parissa. Samuel lähtee Larissan mukaan oikopäätä matkaan, jos hänelle luvataan pari asiaa: mustikkapiirakkaa ja karjalanpiirakoita.

– Ne ovat hänen lemppareitaan, ja hän tykkää Suomesta tosi paljon.

Mitä Larissa Svanbäck miettii Pietarsaaresta 13 vuoden poissaolon jälkeen?

– Varsinkin, kun olen muuttanut pienestä kaupungista isoon, niin arvostan lapsuutta, kun sai vain pyöräillä ja mennä paikasta toiseen eikä tarvinnut paljon murehtia autoista ja ihmisistä. Kun katson lapsia, joita opetan, heidän lapsuutensa on erilainen.

– He eivät voi mennä ja olla luonnossa samalla tavalla itsenäisesti, kuin mitä esimerkiksi Pietarsaaressa voi.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä