Paikallisuutiset
Pietarsaarelainen Backlundin perhe on palannut vuoden mittaiselta purjehdusmatkaltaan Atlantin yli: ”Elämämme upein kokemus”
Pietarsaarelaisperheen pitkä purjehdusmatka saavutti lopullisen määränpäänsä, kun heidän veneensä saapui kotilaituriin heinäkuun lopulla. Janne ja Malin Backlund sekä heidän lapsensa, 11-vuotias Natalie, 13-vuotias Kevin ja 15-vuotias Casper, olivat viimein kotona Pietarsaaressa.
Suuren osan seikkailustaan perhe vietti Karibian alueella, vieraillen esimerkiksi Grenadassa, Martiniquessa ja Guadeloupessa.
Perhe nautti snorklauksesta ja näki kauniita eläimiä, kuten delfiinejä ja valaita. He ovat myös tutustuneet uusiin ystäviin ja erilaisiin kulttuureihin matkansa varrella. Paluumatkalla miehistöön liittyi uusi jäsen, kissa nimeltään Tiger Lily, kun he pysähtyivät Hollannissa.
– Olimme jo pitkään haaveilleet seuraksemme sellaista lemmikkiä, joka voisi jakaa kanssamme purjehduksen ilot. Siksi päätimme ottaa Tiger Lilyn mukaan loppumatkaksi, jotta se voisi tottua vene-elämään ennen paluuta kotiin Pietarsaareen. Kissan hankkiminen Hollannissa oli mahdollista ystäviemme avustuksella, ja nyt se on löytänyt paikkansa kodistamme, Malin kertoo.
Eurooppaa lähestyessä lasten mieliin hiipi koti-ikävän tunteita, mutta lastenkin mielestä seikkailu oli lopulta mahtava kokemus.
Viime vuonna kesäkuun 5. päivänä Backlundin perhe nosti ankkurin ylös ja lähti purjehtimaan S/Y Aegir -veneellään Pietarsaaren purjehdusseuran laiturista kohti Atlanttia.
Lähtöhetkellä sää oli aurinkoinen ja ilmassa kävi leppoisa tuulenvire. Ystävät olivat saattamassa heitä matkaan huudoillaan. Läksiäislaukaukset kajahtivat ilmaan.
– Lähdön hetkellä itkin. Paluumatkalla olin luvannut itselleni, etten vuodattaisi kyyneleitä, mutta silti ne tulivat, kun ystävät olivat jälleen kokoontuneet laiturille ottamaan meidät vastaan, perheen äiti Malin sanoo.
– Paluu kotiin tuntuu hienolta, vaikka meillä on ollut todella hauskaa, hän kertoo kotiintulon jälkeen, kun perhe ensimmäistä kertaa kokoontui purjeveneeseen, joka toimi heidän kotinaan yli vuoden ajan.
Miltä paluu veneeseen tuntuu?
– Kyllä kotona on todella mukavaa. Olen saanut viettää aikaa kavereideni kanssa ja lisäksi aloittanut mopokortin opiskelun, sanoo Casper.
Kevin ja Natalie ovat myös nauttineet ajastaan kavereidensa seurassa.
Isä ja äiti ovat olleet kiireisiä käytännön järjestelyissä. Koti oli vuoden ajan vuokralla, joten sen muuttaminen taas perheen asunnoksi vaatii paljon järjestelyjä.
Kielin kanavalla ja viimeistään Tukholmassa lapset alkoivat tuntea, että koti oli jo lähellä. Paluumatka oli käytännössä yhtä siirtymävaihetta, sillä heidän tavoitteenaan oli päästä mahdollisimman nopeasti kotiin.
Purjehdusmatka kulki Englannin kanaalin kautta Espanjan rannikkoa pitkin Kanariansaarille. Todellinen seikkailu alkoi Kap Verden saarilta, kun he lähtivät purjehtimaan lähes 6 000 kilometrin matkaa Atlantin yli kohti Karibiaa.
Matkan aikana lapset kävivät etäkoulua, josta he olivat saaneet esimakua korona-aikana. Lisähaasteita toi se, että perheen isä ja vanhin lapsi, Casper, sairastavat ykköstyypin diabetesta. Kahteen jääkaappiin oli varattu riittävä määrä insuliinia.
– Diabeteksen suhteen kaikki meni hyvin, mitään ongelmia ei ollut. Diabeteksen hallinta vaatii arkipäivänäkin paljon suunnittelua, mutta reissulla on oltava erityisen tarkkana, kertoo Malin.
Janne-isä toimi veneen kapteenina ja huoltomiehenä. Hän on kokenut purjehtija ja ammatiltaan veneenrakentaja. Malin puolestaan työskentelee venealan yrityksessä ompelijana.
– Kaikki sujui mielestäni erittäin hyvin. Vene pysyi kasassa. Vaihdelaatikko jouduttiin vaihtamaan ja pienempiä vikoja ilmaantui koko ajan, mutta se on ymmärrettävää näin pitkällä reissulla, Janne sanoo.
Atlantin ylitys saattaa kuulostaa monen korvissa vaaralliselta ja jopa uhkarohkealta seikkailulta, mutta huolellisella suunnittelulla se on mahdollista. Perhe kohtasi yhden myrskyn menomatkalla Hollannissa, mutta tuolloin he olivat turvallisesti satamassa.
Tuulet olivat epäsuotuisia molempiin suuntiin Atlantin ylityksessä, sillä säätila ei ollut vuodenajalle tyypillinen. Matkalla Karibialle tuulet tapaavat yleensä puhaltaa takaapäin, mutta he kohtasivat tyynen alueen keskellä Atlanttia. Sen he joutuivat kiertämään etelän kautta ympäri.
Kotimatkalla he tiesivät jo sääennusteiden perusteella, että edessä on heikkoja tuulia. Sääennusteet pitivät paikkansa, minkä vuoksi etappi pidentyi 34 päivään, eli pidempään kuin yleensä.
– Ilmastonmuutos vaikuttaa sääolosuhteisiin. Päätimme kuitenkin lähteä, koska meidän oli aika palata kotiin, kertoo Malin.
Reissun parasta antia vanhempien mielestä olivat erilaisten kulttuurien kohtaaminen sekä ihmiset ja upeat eläimet. Lapsetkin nauttivat ikimuistoisesta kokemuksesta.
– Snorklaaminen oli todella hauskaa, samoin vaellukset, sanoo Casper.
Natalie lisää, että myös kilpikonnat olivat upeita. Lapset saivat tietenkin myös uusia kavereita matkan varrella. Perhe näki myös hauskoja delfiinejä, jotka uivat veneen vierellä. He näkivät valaita ja jopa hain. He tutustuivat tulivuoriin, kulkivat sademetsien poluilla ja pulahtivat virkistävään vesiputoukseen.
Kulttuurien väliset erot matkan varrella olivat kiinnostavia.
– Grenadassa koettiin hauska tilanne, kun tavalliseen Hiaceen tungeksi suuri joukko ihmisiä, musiikki pauhasi kovaa eikä turvavöistä ollut tietoakaan. Silloin tiesi, että ollaan kaukana sääntöihin pohjautuvasta koti-Suomesta, Janne naurahtaa.
Perhe asui tiiviisti veneessä, mutta vaikka tilaa oli vähän, heidän yhteiselämänsä sujui pääosin hyvin. Tilanteet toki vaihtelivat.
– Kun lähestyimme Eurooppaa ja Suomea, lapset alkoivat olla kärsimättömiä ja välillä heidän välillään saattoi välillä syntyä pientä kinastelua. Alkumatkasta kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta paluumatkassa ei enää samanlaista uuden kokemisen riemua. Tämä oli täysin ymmärrettävää, kun matka oli jo tullut tutuksi, Malin kertoo.
Janne Backlund on kuullut monen sanovan, että he haluaisivat tehdä samanlaisen matkan, mutta harva uskaltaa tarttua toimeen.
– Täytyy vain säästää rahaa ja katsoa sopiva päivämäärä. Matkan varrella ratkaisut pulmiin löytyvät kyllä, hän vakuuttaa.
– Purjehdusreissu on ollut upein kokemus elämässämme. Olemme jakaneet tämän seikkailun yhdessä, ja juuri se yhteinen aika matkalla on ollut uskomattoman hienoa ja arvokasta, kertoo Malin innostuneena.
Matkalla he ovat voineet nauttia toistensa seurasta ja luoda ikimuistoisia hetkiä, joita he muistelevat lämmöllä vielä pitkään matkan jälkeenkin. Purjehdusmatka merkitsee myös irtautumista tavallisesta arjesta.
– Olemme eläneet omassa kuplassamme. Meidän ei ole tarvinnut miettiä, mitä Putin tekee tai muita maailman murheita, sanoo Malin.
Äidin mukaan arkisena arkipäivänä lapsia näkee tuskin lainkaan, kun vanhemmat ovat töissä ja lapset koulussa. Illalla lapset viettävät aikaansa kavereiden kanssa, jolloin yhteinen aika jää vähäiseksi.
– Matkan aikana ei tarvitse miettiä arkisia asioita. Heti, kun tulet kotiin, joudut taas ajattelemaan töitä, autoa ja taloa. Olemme eläneet vain päivän kerrallaan. Riittää, kun on ruokaa, polttoainetta ja vettä, sanoo Janne.
Malin ja Janne hallitsevat suomen ja ruotsin lisäksi englannin kielen, mutta esimerkiksi Saksassa, Espanjassa ja Ranskassa kaikki eivät välttämättä osaa englantia. Karibialla useimmissa maissa puhutaan englantia.
– Paitsi ehkä Ranskan saarilla, huomauttaa Malin.
He joutuivatkin käyttämään paljon kehonkieltä ja Google Translatea kommunikoidakseen paikallisten kanssa. Niin perhe kuin venekin ovat osoittaneet kykynsä selviytyä rankasta matkasta, mutta mitä veneelle nyt tapahtuu, kun matka on ohi?
– Ostin veneen juuri tätä reissua varten. Suunnitelmani oli myydä se myöhemmin ja hankkia vene, joka soveltuisi paremmin kotivesille. Olemme kuitenkin harkinneet uutta pitkää purjehdusreissua sitten joskus, kun lapset ovat muuttaneet kotoa, esimerkiksi maailman ympäri, Alaskaan, Grönlantiin tai mahdollisesti Islantiin, pohtii Janne.
Vene on osoittautunut erinomaiseksi matkakumppaniksi, ja se soveltuisi erittäin hyvin Alaskan vesille, koska se on eristetty hyvin.
Purjehdusmatkallaan he huomasivat, että Atlantilla voi tulla vastaan melkein mitä tahansa, kuten ohi kelluva pakastin. Päivällä kelluvat esineet erottaa helposti, mutta yöllä pilkkopimeässä ne voivat yllättää.
– Jos purjehtii tavallisella lasikuituveneellä, voi tulla todellisia vahinkoja. Me selvisimme pienellä lommolla, kun Espanjan rannikolla törmäsimme kalastuspoijuun, Janne kertoo.
Hän kehuu, että S/Y Aegir on todella osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi pitkille matkoille.
– Nyt on kuitenkin aika nostaa vene jälleen ylös ja tehdä tarvittavat remontit, purjehtija pohtii.
Lappeenrantalaisen Limi-metallin rakentama 40 jalan purjevene.
Runko on terästä ja kansi alumiinia.
Leveys 3,7 metriä ja syväys 2 metriä
Kindberg Sailmakersin valmistama Dacron-purje, rullaiso 30 m2, rullafokka 20 m2, rullagenua 45 m2 ja genaakkeri 130 m2.
Perkinsin 4.154 -moottori, 65v hevosvoimaa. Diesel-tankki 400 litraa.
Veneessä on nykyaikaiset navigointi- ja radiolaitteet.
Muita varusteita: kaksi jollaa, kaasuliesi, painekattila, lämminvesivaraaja, sähköinen wc ja kaksi jääkaappia.