Paikallisuutiset

Pieneen rakennukseen suuri kasvojenkohotus: Lantaa seinään ja kaunis valkoinen kalkkirappaus päälle – Etelänummen ensimmäiseen taloon Pietarsaaren palon jälkeen tehdään julkisivuremonttia

Pieneksi rakennukseksi kutsutun talovanhuksen julkisivuremontti on täydessä vauhdissa museon pihapiirissä Isollakadulla. Myös perustaa on oikaistu ja sokkeli uusittu.

Parhaillaan muun muassa otetaan puhdasta seinähirttä esille. Käsityönä korjatuille ja paikatuille hirsiseinille voidaan sitten vähitellen alkaa levittää uutta savilaastia. Lopputulos viimeistellään kauniilla ja valkoisella kalkkirappauksella.

Alkujaan piti korjata vain seinät, mutta lähemmässä tarkastuksessa ilmeni, että perustus onkin paikoin pettänyt pahoin. Sisäänkäynnin puoleiselta julkisivulta porstuan nurkasta mitattiin noin kahdenkymmenen sentin notkahdus. Perustuksen vajoaminen on edelleen aiheuttanut suuria halkeamia mm. fasadiin ja porstuan seiniin.

Seiniä naputellaan vielä varoen auki, että nähdään mitä pitää korjata ja löytyykö lisää korjattavaa. Ainakin hirsipinta ikkunoiden alapuolella ja seinien alaosista ovat laajalta alueelta kostuneet ja tiettävästi jauhokuoriaisen syömiä.

"Savilaasti levitetään käsin puutappien väliin. Samalla asetellaan laastissa olevia kuituaineksia, kuten jouhia ja olkia vaaka-asentoon, että laasti kantaa paremmin." Johan Sulkakoski

Huono puutavara poistetaan ja korvataan uudella.

Savirappausta käytettiin yleisesti hirsiseinien tiivistämiseen ja tasoittamiseen 1700- ja 1800-luvuilla. Perinteinen tekniikka eläinperäisine ainesosineen on yhä voimissaan.

Töistä vastaava rakennusalan yrittäjäJohan Sulkakoski kertoo, että savikerros antaa paitsi tasaisen ja hengittävän pohjan, myös parantaa hirsitalon tiiviyttä ja lämmönerityskykyä. Ääntäkin se eristää.

Pienen rakennuksen pintaan siveltävä savilaasti valmistuu savesta, hiekasta, hevosenlannasta, jouhista ja oljista.

– Lanta parantaa laastin työstettävyyttä. Lisäksi se kasvattaa valmiin savikerroksen lujuutta.

Rappauksen tarttuminen hirteen varmistetaan puutapeilla. Ne painetaan hirteen porattuihin reikiin, hieman yläviistoon. Neliölle menee 100–120 tappia. Kaikki vanhat tapit käytetään mitä voidaan.

– Savilaasti levitetään käsin puutappien väliin. Samalla asetellaan laastissa olevia kuituaineksia, kuten jouhia ja olkia vaaka-asentoon, että laasti kantaa paremmin, Sulkakoski esittelee.

– Sitten annetaan kuivua kaikessa rauhassa.

Johan Sulkakoski vastasi myös Kuddnäsin savirappauksesta. Lisäksi hän on jo useamman vuoden osallistunut Pedersören kirkon kunnostustöihin huolehtimalla kalkkirappauksesta.

– Tällä hetkellä menossa on kirkontorni.

Perinteisen savirappauksen saloihin hän kertoo hakeneensa opastusta saksalaiselta savirakentamisen asiantuntijalta, Johannes Riestererilta.

Pienellä rakennuksella on erikoinen asema Pietarsaaren historiassa. Se nousi nimittäin ensimmäisenä Etelänummelle heti kaupungin palon jälkeen.

Kun naapurustossa yöllä 2.–3. syyskuuta 1835 syttynyt tulipalo tuhosi hetkessä maan tasalle koko porvarillisen kaupunginosan oli pienen rakennuksen perusta pystyssä jo kymmenen päivän kuluttua, 12. syyskuuta. Muuttovalmista oli lokakuun lopulla.

Vaikka rakennuksesta käytetään vanhastaan kuvausta "pieni", on kyse suurehkosta talosta, jolta löytyy pituutta löytyy 17,3, metriä ja leveyttäkin 8,9 metriä. Komeat hirret ovat paksuudeltaan 30 senttiä.

Hulppea hirsitalo muutti Purmolta Pietarsaareen siis lähes 185 vuotta sitten, hevosvoimin.

– Kaupungin uudelleen rakentaminen haluttiin luonnollisesti aloittaa samantien. Peter Malmilla oli yhteyksiä myös maaseudun tervaa tuottaviin taloihin. Purmolta löytyikin sitten nopealla aikataululla sopiva rakennus, jossa oli porvaristalon karoliininen pohjakaava, kertoo museonjohtajaCarola Sundqvist.

Rakennuksen keskellä on sali ja eteinen sekä kummassakin päädyssä pienemmät huoneet.

– Koska kyse oli jo valmiiksi vanhasta hirsirakennuksesta voitiin savirappaus tehdä samantien eikä sen tarvinnut ensin seistä kuivumassa vuosikausia.

Peter Malmin perhe muutti pieneen rakennukseen loppuvuodesta 1835. Kolme vuotta myöhemmin valmistui viereen "iso rakennus" ja Malmin perhe siirtyi asumaan sinne.

– Pienessä rakennuksessa asui sittemmin mm. Peter Malmin veli Julius Malm perheineen, komendantti ruhtinas Atsurin ja kuuromykkä Petter Herrman Malm, jonka kuoleman jälkeen 1899 talo vuokrattiin yksityishenkilöille.

– Kun Malmin talo rakennuksineen siirtyi testamentin kautta Pietarsaaren kaupungille tuli pienestä rakennuksesta kaupungineläinlääkärin asunto. Monet vanhemmat pietarsaarelaiset puhuvatkin edelleen eläinlääkärin asunnosta, Carola Sundqvist huomauttaa.

Museolle rakennukset siirtyivät 1979.

Pienessä rakennuksessa toimii veteraanimuseo. Sitä ennen rakennus oli kaupunginmuseon toimiston käytössä.