Mielipiteet

Päivi Jokitalon kolumni: Lomaltapalaavan mietteitä työelämästä

Kirjoittaja on kulttuurialan moniottelija ja kulttuurin sekakäyttäjä.

Viikko keväisemmissä maisemissa teki tehtävänsä ja lomaltapaluun jälkeisen päivän vietin vielä suoratoistopalveluiden parissa. Juutuin sarjaan, joka samalla kertaa kauhistutti ja koukutti.

Erotus kuvaa hyytävästi työelämää, jossa henkilökunnan työntekoa ei pienimmässäkään määrin häiritse työpaikan ulkopuolinen arki. Yksikään työntekijä ei työpäivän aikana muista mitään muusta elämästään, koska hän on vapaasta tahdostaan suostunut toimenpiteeseen, jossa työelämän ja henkilökohtaisen elämän muistot on erotettu toisistaan kehittyneellä neurokirurgisella toimenpiteellä.

Kun kahdeksan tuntia on täynnä, työntekijä astuu hissiin ja muutaman kerroksen pituisella matkalla siirtyy työmoodista henkilökohtaiseen elämäänsä, jossa hän puolestaan ei tiedä yhtikäs mitään siitä, mitä edeltävien työntuntien aikana on tapahtunut ja keiden kanssa hän työpäivänsä viettää.

Sarjassa jokainen työntekijä tekee suurempia kyselemättä sen, mitä pyydetään, eikä kyseenalaista sääntöjä tai käytäntöjä. He eivät ole varmoja edes siitä, mikä on yrityksen toimiala. Työntekijöillä on kullakin omat syynsä siihen, miksi ovat moiseen ryhtyneet ja mitä haluavat työpäivän aikana muusta elämästään unohtaa.

Karmaisevalta Erotuksen dystopiassa tuntuu moni asia: Miten työssä jaksaa tehdä parhaansa, jos ei ole minkäänlaista käsitystä oman työpanoksensa roolista tai osuudesta kokonaisuuden kannalta? Jaksaako työtä tehdä vuodesta toiseen, ellei tiedä, mitä oma työpaikka tuottaa tai tavoittelee?

Yksi työntekijöistä arvelee, että tiimin jäsenten tietokoneen näytöltä poimimat ja koneen roskakoriin nakkaamat “vaarallisilta ja pelottavilta tuntuvat” numerot ovat elokuvista poistettavia kirosanoja, toinen arvelee tekemänsä lajittelun edistävän jollain tavalla merten turvallisuutta, kun ihmiskunta joutuu luonnonkatastrofien jälkeen miettimään vaihtoehtoisia elinympäristöjä. Ihmismieli pyrkii luomaan työhön merkityksellisyyttä silloinkin, kun sellaista ei näytä olevan.

Sarja sai miettimään, miten hienoa on, että tämän päivän työelämässä oikeasti puhutaan psykologisesta turvallisuudesta ja turvallisemman tilan periaatteista. Kaikki Erotuksen kuvaamat työelämän piirteet voisi nähdä hyvän työelämän vastakohtina.

Kun turvallisessa työyhteisössä virheitä ei tarvitse peitellä eikä pelätä, Erotuksen firmassa pienimmästäkin mokasta joutuu eristettyyn huoneeseen, jossa virhettään on aneltava anteeksi ja vakuutettava, ettei moinen enää toistu.

Moni meistä tekee työtä, jonka ytimessä ovat kohtaamiset asiakkaiden kanssa - tai ainakin tieto siitä, että oma työ edistää asiakkaan, potilaan, palvelun käyttäjän elämää tavalla tai toisella.

Turvallisessa tilassa kaikkia kohdellaan kunnioittavasti, erilaisuutta ja moninaisuutta arvostaen, tv-sarjan dystooppisessa maailmassa kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia ja koko ajan on oltava varuillaan.

Työpaikalla ei olla kokonaisina persoonina, koska työkaverin arjesta ei toimiston ulkopuolella tiedetä mitään - ei tosin itsestäkään, mikä vain korostaa ihmisten erillisyyttä. Tiimi ei olekaan sarjassa yhteisö, vaan kokoelma pelinappuloita, jotka edistävät itselleen tuntematonta yrityksen etua.

Onneksi elävässä elämässä monet turvallisen tilan ja merkityksellisen työn elementeistä ovat läsnä. Useat meistä pitävät työtään tärkeänä ja saavat tehdä sitä mukavien, kannustavien työkavereiden kanssa työpaikalla, jossa ei tarvitse jännittää paljastavansa itsestään liikaa tai tekevänsä jotain väärin.

Suuri osa meistä työskentelee työyhteisöissä, joissa tunnemme työpaikan tavoitteet ja tiedämme, mikä meidän roolimme niiden saavuttamisessa on. Moni meistä tekee työtä, jonka ytimessä ovat kohtaamiset asiakkaiden kanssa - tai ainakin tieto siitä, että oma työ edistää asiakkaan, potilaan, palvelun käyttäjän elämää tavalla tai toisella. Tieto tästä luo merkitystä omaan työhön.

Lyhyissäkin asiakaskohtaamisissa oppilaan, ostajan, tiedon tarvitsijan kanssa on aina mahdollisuus vaikuttaa toisen ihmisen elämään positiivisesti, joskus hetkellisesti ja kevyesti, toisinaan vakavasti ja pitkäkestoisesti. Viimeistään tämä tieto on aina tehnyt omasta työstäni positiivisen osan elämää.