Paikallisuutiset

Opettajapula kaventaa työväenopiston kurssitarjontaa: tuntiohjaajien määrä on pudonnut yli 50:llä noin vuosikymmenessä

Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto kärsii opettajapulasta.

Reilussa kymmenessä vuodessa aktiivisten tuntiopettajien tai ohjaajien määrä on pudonnut 55:llä. Se on paljon, kun tänä päivänä opiston listoilla on enää 33 tuntiopettajaa kahden päätoimisen opettajan lisäksi.

– Osaajien vähentyminen on ollut aika hurjaa, kun vertaa tilanteeseen vuonna 2007. Tämä näkyy kurssisuunnittelussa ja valikoimassa, jota pystymme tarjoamaan. Tarjonta jää kapeaksi, opiston rehtoriPäivi Rosnell sanoo.

Kursseja opisto järjestää yhtä paljon kuin ennenkin, 200–250 kappaletta vuodessa.

”Opettajan rooliin pitäisi pikkuisen perehtyä, mutta eiköhän se työ opeta.” Tapio Yli-Hallila

Opettajapula näkyy sen sijaan siinä, että kurssien kirjo yksipuolistuu.

– Meillä on tarpeeksi liikuntaa ja kädentaitoja, mutta kaikesta muusta on pulaa. Meillä on kyllä kieliä, mutta niihinkin tarvittaisiin monipuolisuutta. Kotitaloutta, jota paljon kysytään, ei ole juuri ollenkaan.

Tarvetta olisi esimerkiksi kursseille, jotka liittyvät erikoisruokavalioihin, kalan ja lihan käsittelyyn sekä tekniikkaan.

”Jotain pientä sosiaalisuutta kai täytyy ihmisellä olla, että haluaa ohjata ja pystyy tehtäväänsä. Mutta mitään muuta me emme vaadi.” Päivi Rosnell

– On toivottu pyörän rakentamista, puukon tekoa, energiakeräinten valmistamista – tällaisia miehiä kiinnostavia, teknisiä juttuja.

Jos kurssinvetohommiin onkin intoa harvoilla, muutamilta heistä sitä löytyy sitäkin enemmän.

Tapio Yli-Hallila aloittaa ensi syksynä opiston puutyökurssien opettajana. Kokemusta aiheesta riittää runsain mitoin.

– Puutyöt ovat olleet melkein kutsumusammatti minulle. Pienestä asti olen nikkaroinut ja rakennellut lentsikoita. Ammattikoulun jälkeen olen ollut nikkarihommissa leipätyökseni, viimeksi Nautorilla 30 vuotta, Yli-Hallila kertoo.

Kurssien edellinen vetäjä Juha Isosomppi oli lopettelemassa, ja kysyi, olisiko Yli-Hallila kiinnostunut lähtemään jatkajaksi.

– Ei hänen tarvinnut ylipuhua minua. Kaikki työpaikkani olen saanut helpolla, joten kun kysyttiin, se oli siinä sitten.

Hän on ollut vuosia vakituinen kurssiopiskelija itsekin, joten miljöö ei ole mitenkään uusi.

– Paljon olen tehnyt, mutta nyt joudun sitten katsomaan vähän muitten perään. Siinä mielessä systeemi muuttuu. Opettajan rooliin pitäisi pikkuisen perehtyä, mutta eiköhän se työ opeta, olettaisin ainakin.

Kurssilaiset ovat Tapio Yli-Hallilan kokemuksen mukaan yleensä varttunutta porukkaa.

– Moni on nikkaroinut ikänsä. Minun ei varmaan tarvitse mennä paljon neuvomaan, mitä he haluavat tehdä.

Aiemmat työväenopiston nikkarikurssit pidettiin Pursisalmen koululla. Siirtyminen Etelänummelle tarkoitti samalla tilojen pienenemistä ja kaluston kapenemista.

– Pursisalmella rakennettiin rappusia ja muitakin isompia tuotteita. Ehkä täälläkin pystyisi, minä en ainakaan rajoita. Ilman muuta saa tehdä mitä haluaa.

Vanhojen huonekalujen kunnostaminen tai vaikkapa ikkunanpuitteista peilien teko käyvät hyvin.

Opetustunteja Yli-Hallilalle kertyy syksyllä kuusi viikossa sillä edellytyksellä, että kurssit täyttyvät.

Eläkkeellä olevalle puusepälle toiminta sopii kuin nakutettu.

– Tämä tuli kuin tilattuna, eikä olisi voinut tulla parempaan ajankohtaan. En ole vielä miettinyt, kuinka kauan jatkan, mutta ei kai sitä nyt yhdeksi vuodeksi aloiteta. Jos vain porukkaa riittää kursseille.

– Itsestänsä täytyy pitää huolta. Tämä on sitä parasta, varsinkin kun saa oppia uutta, Tapio Yli-Hallila tietää.

Ryhtyäkseen tuntiopettajaksi työväenopistossa ei tarvitse olla pedagogi. Oman alan tuntemus riittää.

– Sehän on omien taitojen ja tietojen tuomista muiden ulottuville, oman osaamisen jakamista muille, Päivi Rosnell sanoo.

Opisto auttaa tuntien suunnittelussa ja opettamiseen liittyvissä nikseissä.

– Jotain pientä sosiaalisuutta kai täytyy ihmisellä olla, että haluaa ohjata ja pystyy tehtäväänsä. Mutta mitään muuta me emme vaadi.

Rosnell pohtii, missä määrin opettajapulassa on kysymys aikojen muuttumisesta.

– Eikö nähdä, että ohjaaminen olisi sosiaalista toimintaa, josta itsekin saa jotakin. Vai eikö enää löydy tekijöitä?

Myös suomalaisten luontainen vaatimattomuus voi hillitä haluja nousta esiin, eli luullaan, ettei osata tarpeeksi.

Opisto joutuu turvautuu alueen ulkopuolisiin tuntiopettajiin. Kauimmaiset tulevat Pietarsaareen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalta.

– Se vain harmittaa, että rahat, jotka voisi käyttää kurssien ylläpitämiseen ja paikallisten toimijoiden palkkaamiseen, menevätkin matkakustannuksiin.

Ruotsinkielisellä työväenopistolla, Arbiksella, ei näitä ongelmia ole. Päivi Rosnell sanoo kadehtivansa tilannetta, jossa rehtorin ”vastaanotolle” jonottaa ihmisiä, jotka tulevat puheille mitä erilaisimmin ideoin.

Siinä kun opettajien määrä on romahtanut, opiskelijoita on lähes yhtä paljon kuin vuonna 2007. Työväenopiston kursseilla käy tänään noin 1 200 ihmistä. Määrä on vähentynyt vain muutamalla kymmenellä.

Kurssilaisten profiili on sitä vastoin muuttunut.

– Maahanmuuttajien osuus on lisääntynyt valtavasti. Johtuuko tämä sitten siitä, että Pietarsaaren suomenkielinen väestö vähenee yleensäkin?

Myös ruotsinkieliset suosivat joitakin suomenkielisiä, kuten kädentaitojen kursseja. Heitä oli viime lukuvuoden opiskelijoista 180.

Miehet ovat olleet aina altavastaajina opiston kursseilla. Heitä on vajaa neljäsosa kaikista opiskelijoista.

Jos omaa idean ja katsoo voivansa jakaa sen opiston kautta muille, missä vaiheessa kannattaa ilmoittautua?

– Nyt heti. Jos tuntee, ettei halua aloittaa vielä syksyllä, niin voimme miettiä ensi kevättä tai vaikka ensi lukuvuotta. Me otamme mielellämme ideoita ja ihmisiä vastaan milloin vain, Päivi Rosnell toteaa.