Paikallisuutiset
Oman polun löytäminen usein yksilöllisen ohjauksen takana: nuorisotyö on muuttunut entistä enemmän osaksi koulua ja syrjäytymisen ehkäisemistä
Peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvätEemeli Korkeamäki,Miska Heikkilä jaAleksi Svart ruuvaavat kahta Ladaa Tupakkamakasiinin lämmössä.
– Toisesta tulee jäärata- ja toisesta katuauto, Korkeamäki sanoo. Ajokorttiin on vielä matkaa, mutta:
– Onpahan tässä vielä hyvää aikaa laittaa nuo kuntoon, Heikkilä tuumii.
Maallikon mielestä aikaa juuri tarvitaan, sillä kaunokaisista puuttuvat esimerkiksi moottorit ja vaihdelaatikot. Nuoriso-ohjaajaKenneth Huumarsalo kehuu nuorukaisten intoa ja taitoja.
– Kun olen katsonut miten he ovat töitä tehneet, niin täytyy sanoa, että melkoisen kovia ammattilaisia on tulossa.
Korkeamäki sen sijaan väittää, ettei töitä ole jäljellä paljoakaan. – Ei tämä mitään tähtitiedettä ole.
Nuoret ovat äärimmäisen uskollisia Tupakkamakasiinilla kävijöitä. Monesti sinne tullaan suoraan koulusta ja ollaan niin kauan, kuin nuorisotalon ovet ovat auki. Näin on ollut koko yläkoulun ajan.
– En tiedä, mitä muuta tekisimme, jossain tuolla kaupungilla varmaan istuskelisimme. Kyllä Tupis on tärkeä paikka meille, kuin toinen koti, Miska Heikkilä sanoo.
Viime aikoina Kenneth Huumarsalo on pannut merkille, että puska- ja vähän poliittisissakin radioissa olisi vähätelty Tupakkamakasiinin ja Pietarsaaren kaupungin nuorisotoimen tekemisiä. Puolisen miljoonaa euroa toimintaan kaupungin budjetista kuluu.
– On kyselty, mitä rahalla saa ja onko tämä jokin musta aukko. Outoja juttuja, jotka rupeavat tympäisemään, Huumarsalo myöntää.
Nuorisotoimella on kymmenkunta työntekijää, jotka tänä päivänä työskentelevät voittopuolisesti kouluilla ja koululaisten kanssa.
– Olemme vahvasti koulumaailmassa mukana tukemassa nuoria ja ehkäisemässä syrjäytymistä. Tämä on harvinaista, ja sitä on muualla päin maailmaa ihmetelty ja kiitelty.
Työn ydin on tavoittaa nuoret, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulun tai eivät muuten tahdo pysyä kelkassa. Heitä ohjataan ja autetaan tarvittaessa kädestä pitäen löytämään oma polku esimerkiksi ammattiin. Yhteistyökumppaneita on pilvin pimein yläkoulusta ammattikouluun, etsivästä nuorisotyöstä työharjoittelupaikkoihin.
Nuorisotyöntekijät toimivat verkostossa välittäjinä, ja hommat saattavat olla perin konkreettisia luonteeltaan. Huumarsalolle ei ole lainkaan vierasta käydä herättelemässä nuoria kotoaan ja kuskaamassa heitä kouluun.
– Minun päiväni kuluvat tällaiseen kenttätyöhön kyllä aivan täysin.
NuorisosihteeriTiina Höylä-Männistö kertoo, että siitä asti kun nuorisotoimi vuonna 1998 siirtyi koulupuolen alaisuuteen, yhteistyö koulujen kanssa on kaiken aikaa lisääntynyt. – Ja työn sisältö on muuttunut paljon yksilöllisemmäksi.
Korona-ajan etäopetuksessa nuoria autettiin kotitehtävissä, hankittiin työssäoppimisjaksoja ja pidettiin huolta tet-oppilaista.
Itse Tupakkamakasiinin nuorisotilat ovat auki arkisin enimmillään iltayhdeksään. Valvottua puuhaa on järjestetty myös noin joka toiseksi lauantai-illaksi. Tuolloinkin ovet suljetaan klo 21. Toisinaan kuuluu toiveita, että talo saisi olla auki myöhempäänkin.
– Nuorisovaltuusto sai kaupunginhallitukselta lisärahoitusta 6 000 euroa ensi vuodelle joko Wauto-toimintaan [pyörillä liikkuva nuorisotyö] tai lisättyihin Tupakkamakasiinin aukioloihin. Nettikyselyssä eniten kannatusta nuorilta saivat pidennetyt aukioloajat. Tähän paneudutaan lähemmin tammikuussa, kun uusi nuorisovaltuusto aloittaa toimintansa, Höylä-Männistö kertoo.
Nuorisotoimen omalla porukalla on hänen mukaansa hankalaa pidentää aukioloaikoja, koska se olisi pois jostain muusta toiminnasta.
– Vaihtoehtona tähän voisi ajatella, että löytyisi aktiivisia kumppaneita kuten yhdistyksiä tai urheiluseuroja, jotka olisivat täällä auttamassa.
Kenneth Huumarsalon mukaan tällaista yhteistyötä on harjoitettukin. Tupakkamakasiinilla on tilat ja tavarat, joita sovitusti voivat hyödyntää muutkin tahot, jotka tekevät työtä nuorten parhaaksi.
– Avosylin olemme ottaneet vastaan kaikenlaisia ajatuksia, ja kyllä meidän kanssa pystyy neuvottelemaan.
Tupakkamakasiinilla käy noin 200 nuorta viikossa. Korona-aikana luku on ollut jopa kasvussa, ja tilasto on melko luotettava. Kävijät kirjataan siltä varalta, että heidät on jäljitettävissä mahdollisten altistumisten varalta.
Vetäjät muistuttavat, että toiminta on kaikilta osin kaksikielistä – myös käytännössä kävijät jakautuvat melko tasan – ja perustuu nuorisolakiin. Jos työntekijöille nousee huoli nuoresta, heidän velvollisuutensa on puuttua asiaan.
– Sanoisin, että nuorten turvallisuus on tässä talossa tosi korkealla, Höylä-Männistö sanoo.
Alakerran ”autokorjaamolla” nuoret pohtivat ammatinvalintaansa. Puheissa vilahtavat hitsaaminen ja elintarviketeollisuus. Ja tottakai autoala, joskin asia jää mietityttämään Miska Heikkilää.
– Jos autoja rupeaa ruuvaamaan työkseen, lopahtaako into sitten harrasteautoihin? Onko se enää niin hauskaa vapaa-ajalla, kuin mitä se nyt on?