Paikallisuutiset

Mari Syrjälän kolumni unettomuudesta: Harhautetaan aivoja

Nukkuminen ja nukahtaminen. Toisille helppoa ja toisille niin vaikeaa. Kenties olet kuin mieheni, joka hyvät yöt toivotettuaan ottaa uniasennon ja jo minuutin kuluttua kuuluu tyytyväinen tuhina. Tai sitten olet kuin minä, jolla sänkyyn meno on kuin lupa aivoille, että nyt saa kaikessa rauhassa kelata päivän tapahtumat läpi, suunnitella remonttia, lomamatkaa, tulevaisuutta. Tai miettiä/murehtia työ- ja raha-asioita, ihmissuhteita, ulkonäköä, terveyttä jne.

Kun ajatuksille antaa vallan, huomaa olevansa hereillä vielä 2 tuntia sänkyynmenon jälkeen. Ja jos jostain syystä herää kesken unien, alkaa sama rumba uudelleen, sillä ainakin minun aivoni ovat niin nopeat ettei kylkeä ehdi kääntää kun ajatukset jo ampaisevat liikkeelle.

Vuosien vajaaunisten öiden jälkeen olen pikkuhiljaa löytämässä keinot nopeampaan nukahtamiseen ja haluan jakaa kokeiluni ja oivallukseni toivoen, että niistä olisi hyötyä muille nukahtamisongelmista kärsiville. Ja vaikka toisaalta joinakin öinä nautin, kun saan kaikessa rauhassa mietiskellä asioita, (ja silloin tällöin nousen jopa pariksi tunniksi ylös kirjoittelemaan) niin olen kuitenkin huomannut kuinka tärkeää terveydelle, jaksamiselle ja yleiselle hyvinvoinnille uni on. Tässä siis poimintoja matkan varrelta.

Moni sanoo, että ei voi juoda kahvia enää kuuden jälkeen, koska silloin ei saa unta. En ole koskaan juonut kahvia, enkä tapaa juoda teetäkään, joten siitä vinkistä ei ollut minulle hyötyä. Mutta coca-colaa jos olin juonut illalla, olin pirteä vielä kahdelta yöllä. Liian täysinäisenä tai liian nälkäisenäkään ei tule kunnon unta.

Kaikille tuttu vinkki, eli lasketaan lampaita, jos ei saa unta. Minä en halua edes meidän kissoja makuuhuoneeseen, lampaista puhumattakaan... No, se siitä vitsistä. Lampaiden laskenta ei ole toiminut minulla.

Yhdessä vaiheessa, ja joskus vieläkin, laulan mielessäni päivänsädettä ja menninkäistä (ainut kappale, josta muistan kaikki sanat) ja koetan samalla kuvitella heidän kohtaamistaan. Kun on 4 kertaa laulanut kaikki kolme säkeistöä, alkaa vähän väsyttää, mutta silti ei ole takeita, että muut ajatukset jättäisivät minut rauhaan.

Sitten luin, kuinka meditoidessa keskitytään omaan hengitykseen ja sitä kautta rauhoitutaan. Sisään-ulos-sisään-ulos. Tunne kuinka rintakehä nousee ja laskee, rentouta leuka, jne. Pari kertaa toimi nukahtamiseen asti, mutta ajatukset tahtoo silti karkailla.

Sitten koetin keskittää ajatukseni ruumiinosien miettimiseen. Eli yritin listata kaiken mitä tiedän varpaista päänuppiin asti, tai toisinpäin. Päässäkin on jo yllättävän monta asiaa hiuksista ikeniin, kieleen, jne.Tämä on ehkä tehokkaimmin saanut minut rauhoittumaan, sillä aivot joutuvat työskentelemään ja keskittymään luetteloidessaan ihmiskehon eri osia.Toki joinakin öinä olen päässyt suoliin, verisuoniin ja punasoluihin asti ilman nukahtamista, mutta tietyn rauhan se on silti tuonut. Huono puoli on se, että tähän kyllästyy muutaman kerran jälkeen.

Joinakin öinä olen valinnut jonkin ihanan rauhaisan kokemuksen, jota olen tietoisesti lähtenyt kuvittelemaan. Yksi ihanimmista on kahlailu Fäbodan matalassa vedessä, auringon lämmittäessä sopivasti ja raikkaan tuulahduksen välillä hyväillessä kasvojani. Vesi on ihanan lämmintä, meri tuoksuu ja hiekan aaltomainen pinta tuntuu mukavalta jalkapohjissa. Tämäkään ei ole saanut minua nukahtamaan, mutta mieluummin vietän yöni Fäbodan rannalla kuin työtä, rahaa tai terveyttä murehtien.

Jossain vaiheessa kysyin mieheltäni, kuinka hän voi nukahtaa niin nopeasti, ja vastaus oli että hän ”tyhjentää” pään, eli lakkaa ajattelemasta. Vähän niin kuin sammuttaa itsensä. Siihen minulla on vielä matkaa, mutta taidan olla kuitenkin jo aika lähellä tämän viimeisimmän nukahtamismetodin ansiosta.

Luin siis jostakin, että suurin syy ihmisten univaikeuksiin on siinä, että he eivät käy huoliaan läpi päiväsaikaan, vaan miettivät niitä sitten vasta sängyssä. Ja kun murehtii ja stressaa, niin erittyy kortisolia (stressihormonia), joka taas aiheuttaa unettomuutta. Tekstin mukaan ihmisten olisi hyvä pitää päiväsaikaan ”huolitunti”, jolloin he kirjoittaisivat mieltään painavat asiat paperille, tai puhuisivat niistä jonkun kanssa, jolloin niitä ei tarvitse sitten enää ennen nukahtamista miettiä. Tai ainakaan ne eivät saa niin suurta vaikutusta aikaiseksi.

Tätä olin osittain jo joskus kokeillut, sanonut itselleni, että et sä nyt keskellä yötä voi tehdä asialle mitään, että nuku nyt ja hoida se sitten aamulla. Mutta olisi siis pitänyt ajatella asia valmiiksi jo ennen sänkyyn menoa. Nykyään koetan jutella enemmän asioista päivällä, kirjoittelen mietteitä, piirtelen remonttikuvia, teen lomasuunnitelmia, otan aikaa itselleni. Ja yöllä käytän lyhyttä ja ytimekästä lausetta, jota toistan tarpeen vaatiessa eri äänensävyillä ja eri puhuttelusanalla. ”Kuules tytsy, nyt on aika nukkua!” tai ”Kuules kultaseni, nukutaas nyt.” Yllättävän hyvin on toiminut!

Valta on sinulla. Annatko aivojesi johdattaa sinut murehtimisen kierteeseen, vai otatko ohjat omiin käsiisi ja harhautat aivosi nukkumaan?