Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Kulttuurista yhteisöllisyyden rakennuspalikoita

Kirjoittaja on Centrian TKI-asiantuntija ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

Minulla on sellainen onni, että pääsen työni kautta laajentamaan, venyttämään ja välillä jopa haastamaan näkökulmiani ympäröivästä yhteiskunnasta. Olen luonnostani utelias ja tiedonhaluinen ja välillä saatan miettiä syntyjä syviä monelta eri kantilta ja joskus vähän jopa nurinpäinkin ennen kuin pystyn päättelemään mistä oikeasti on kyse. Olen lisäksi aina iloinen saadessani tavata sekä tuttuja että tuntemattomia ihmisiä, keskustella, pohtia ja oppia uusia asioita.

Niinpä olin innoissani, kun kuulin, että täällä Pietarsaaressa järjestetään muutaman päivän pituinen Culture for resilience -foorumi.

Odotettu foorumi pidettiin viime viikolla ja pari päivää sujahti nopeasti kulttuurikuplassa kuunnellen mielenkiintoisia puheenvuoroja ja osallistuen työpajoihin missä mietittiin muun muassa kaksikielisen kaupungin haasteita sekä miten kulttuuri on tarkoitettu kaikille ja miten kulttuurista piittaamattomat saadaan mukaan erilaisiin tapahtumiin.

Ennen foorumia minun piti googlata mitä resilienssi tarkalleen ottaen tarkoittaa, sillä olisihan se nyt ollut vallan noloa olla paikan päällä, eikä ymmärtää mistä puhutaan. Resilienssillä tarkoitetaan ihmisten tai yhteisöjen kykyä sopeutua ja selviytyä haastavista tilanteista ja foorumin aikana käsiteltiinkin juuri sitä, miten kulttuurin avulla voidaan vahvistaa yhteisöä ja sen kykyä palautua esimerkiksi kriiseistä.

Ja huomautettakoon, että kulttuurilla ei tarkoiteta ainoastaan oopperaa tai klassisia konsertteja, jotka joillekin voivat tuntua vierailta kulttuurin muodoilta, vaan myös kaikkia matalan kynnyksen tapahtumia, kursseja, harrastajateatterin näytöksiä, kirjaston palveluita ja vaikkapa kävelykadulla ilahduttavia katusoittajia. Yhdessä kulttuurin parissa vietetty aika kasvattaa yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, joka puolestaan kasvattaa yhteisön sietokykyä… eli resilienssiä.

Siltoja pitää rakentaa kieliryhmien välille ja kulttuuri voisi olla oiva rakennuspalikka.

Oman henkilökohtaisen kiinnostukseni lisäksi olen myös mukana työpaikkani Centrian sosiaalisen kestävyyden ja yhteisöllisyyden tutkimusryhmässä, joten foorumin aihe ja sisältö oli kuin syliin tipahtanut lahja, joka antoi minulle uusia eväitä niin työhöni kuin mietittävää myös vapaa-ajalle.

Jäin pohtimaan foorumin jälkeen, että mitä juuri minä voisin tehdä oman yhteisöni hyväksi? Miten esimerkiksi voisin auttaa kaupunkia taklaamaan kaksikielisyydestä johtuvia haasteita?

Siltoja pitää rakentaa kieliryhmien välille ja kulttuuri voisi olla oiva rakennuspalikka. Me kaupunkilaiset olemme itse niitä sillanrakentajia ja omien asenteidemme kautta voimme vaikuttaa siihen, miten nopeasti niitä siltoja saadaan rakennettua.

Molemmilla kieliryhmillä on tässä peiliin katsomisen paikka. Meillä kaikilla on vastuu yhteisöstämme ja sen hyvinvoinnista. Lupaan itse katsoa peiliin ja myös tehdä parhaani sillanrakentajana, lupaatko sinäkin?