Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Enemmän kuin viherpiipertämistä

Kirjoittaja on matkailu- ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

Vastuullisuus on sana, joka vilahtaa vähän joka puolella nykyään. Varsinkin yritysmaailmassa siitä puhutaan paljon. Ihmisten kanssa keskusteltaessa kuulee kuitenkin suhteellisen epäileviäkin kommentteja aiheesta.

Monet mieltävät vastuullisuuden samana asiana kuin niin sanotun ”viherpiipertämisen” tai ”ituhippeilyn”, jotka jo sanoina kuulostavat siltä, että heidän mielestään asia ei välttämättä ole positiivinen. Olenpa valitettavasti kuullut joidenkin tuhahtavan, että ihan turhanpäiväistä touhua tuollainen hössöttäminen ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta ja muusta hölynpölystä. Onko todella näin?

Itse olen saanut soudella vastuullisuuden vesillä jo edellisissä työpaikoissani, joten aihe on ollut minulle tuttu jo pitkään, mutta vasta nyt Centrialla olen sukeltanut kunnolla pinnan alle ja tutustunut aiheeseen syvemmin. Olen nimittäin työskennellyt asiantuntijana SustainChange -hankkeessa, joka on tämän vuoden aikana järjestänyt vastuullisuuskoulutusta alueemme yrityksille.

Mitä enemmän olen lukenut ja puhunut aiheesta, sitä paremmin olen ymmärtänyt, miksi on tärkeää, että yritysten harjoittama liiketoiminta oikeasti olisi vastuullista. Olen myös oivaltanut, että meidän kaikkien, sinun ja minun, mummon ja vaarin ja naapurinsedän tulisi olla vastuullisia. Silkassa yksinkertaisuudessaan vastuullisuus mielestäni tarkoittaa nimittäin sitä, että tehdään oikeita valintoja, jotka ovat hyödyllisiä niin meille ihmisille kuin myös ympäristölle.

Vastuullisuus nähdään monesti ainoastaan ympäristötekoina ja luonnon suojelemisena, jotka ovat siis äärimmäisen tärkeitä asioita niin meidän kuin tulevien sukupolvien elämässä, mutta termi pitää sisällään lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden.

Vastuullisuus nähdään monesti ainoastaan ympäristötekoina ja luonnon suojelemisena, jotka ovat siis äärimmäisen tärkeitä asioita niin meidän kuin tulevien sukupolvien elämässä, mutta termi pitää sisällään lisäksi myös taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden.

Yritykset eivät voi toimia, mikäli toiminta ei ole kannattavaa, joten taloudellinen vastuullisuus on yritystoiminnan lähtökohta. Aivan niin kuin raha on meillä yksityisilläkin ihmisillä ainakin tämän päivän yhteiskunnassa elinehto. Milläpä muulla maksat vuokran, lainanlyhennyksen tai aamukahvit ja kaurapuuron?

Kuitenkin kaikissa päätöksissä pitää ottaa huomioon ympäristövaikutukset, sillä sitten kun meidän maailmamme voi tarpeeksi huonosti, ei mikään muu ole enää merkityksellistä. Ympäristön tila vaikuttaa suoraan ihmisten elämänlaatuun ja meidän menestyksemme on kiinteästi sidoksissa siihen, miten kunnioitamme ympäristöämme ja luonnon monimuotoisuutta. Jos ympäristömme tuhoutuu, ei rahallakaan enää ole mitään arvoa.

Sosiaalinen vastuullisuus on kuitenkin se osa-alue, joka on tämän vuoden aikana päätynyt minun vastuullisuushuomioni suurimmaksi keskipisteeksi, sillä minua on aidosti alkanut huolestuttaa, kuinka me ihmiset oikein voimme.

Sosiaalisen vastuullisuuden alle kuuluu sellaisia tärkeitä asioita kuin ihmisten väliset suhteet, oikeudenmukaisuus, monimuotoisuus ja meidän ihmisten ja tietenkin yritysten vaikutus yhteiskuntaan. Yrityksiä ja työelämää tarkasteltaessa nousee esille asioita kuten työntekijöiden hyvinvointi, asiakkaiden turvallisuus ja mitä seurauksia yritystoiminnalla on yhteisöihin, jossa yritykset sijaitsevat.

Nämä ovat isoja asioita, jotka jotenkin ovat ehkä vähän hukassa monilta, niin yrityksiltä kuin meiltä tavallisilta tallaajiltakin. Jotenkin tuntuu, että ihmiset ovat uupuneempia ja ahdistuneempia kuin ennen. Eikä ihme, työelämästä ja vapaa-ajasta on tullut hektisempää, huonoja uutisia tulee joka suunnalta ja koko ajan joku sovellus piippaa lisää tekemistä ja oma riittämättömyyden tunne kasvaa helposti.

Sovitaanko, että aloitetaan omat vastuullisuustoimet siitä, että pidämme itsestämme ja läheisistämme huolta. Ollaan ihmisiä ja ystäviä toisillemme, pysähdytään useammin ja puhutaan kasvotusten. Katsotaan jopa silmiin. Sekä töissä että vapaa-ajalla. Nostetaan pää sieltä ruudun takaa ja katsotaan oikeasti ympärillemme.

Ehkä näin heräisimme huomaamaan mihin suuntaan olemme menossa, näkisimme mitä me teemme hyvin ja missä on vielä parantamisen varaa. Tämä auttaisi meitä tekemään niitä oikeita valintoja ja olemaan aidosti vastuullisia!