Kolumnit
Laura Palovuoren kolumni: Lucia tuo valon tontuille
Kirjoittaja on Pietarsaaresta lähtöisin oleva jordanianruotsinsuomalainen paluumuuttaja.
Lucia tuo valon tonttujen luolaan, sanotaan lasten joulunäytelmässä. Tämä lause on ilahduttanut minua koko viikon. Jos täysin ulkopuolinen tupsahtaisi keskelle suomalaista joulua, olisi täysi työ selittää, mistä kaikenlaiset hahmot ovat perinteisiimme ilmestyneet. Missä historian vaiheessa Lucia on päätynyt tonttulaan?
Kekrijuhlaa vietettiin Suomessa jo ennen 1000-lukua. Juhlalla ei alun perin ollut mitään tiettyä päivää, vaan sitä vietettiin maataloustöiden loputtua syys-lokakuussa.
Maatalousvetoisessa maailmassa pukki oli hedelmällisyyden symboli, ja sen vuoksi pukit kiertelivät kekri-juhlan aikaan talosta taloon vaatien lahjoja, ja talon väki antoi lahjaksi ruokaa tai viinaa, ja näin vältyttiin pukkien kepposilta. Kekripukki pukeutui nurinpäin käännettyyn turkkiin ja naamariin.
Vuoden pimein ajanjakso on monessa maailman kolkassa mielletty luonnolliseksi vuoden kierron lopuksi, ja sitä on juhlistettu monin eri tavoin. Rooman valtakunnassa vuoden pimeintä aikaa juhlittiin Saturnalia-juhlassa, jota vietettiin auringon jumalan kunniaksi.
Kristinuskon myötä maailmalle levisi tarina Turkin alueelta kotoisin olevasta pyhimyksestä nimeltä pyhä Nikolaus, joka jakoi lahjoja lapsille. Lutherin mielestä Nikolaus oli liiaksi paavinuskoista hömppää, hän muutti tarinaa, ja näin lahjoja alkoi jakaa Jeesus-lapsi.
Päästyään Amerikan mantereelle Nikolaus muuttui muotoon pyhä Klaus eli Santa Claus. Lahjoja tuova pyhimys puolestaan alkoi saada pyöreää muotoa, partaa ja punaista nuttua vasta 1930-luvulla syntyneen Coca-Cola-mainoksen myötä. Pitihän juomaa saada myytyä talvellakin.
Milloin joulupukki muutti Suomen lappiin? Suomalaisessa humanistisessa maantieteessä on jonkin verran tarkasteltu sitä, miten pohjoinen esitetään tarinoissa. Kyse on tietenkin postkolonialismin hengessä tehdyistä tutkimuksista. Me etelän kantasuomalaiset haluamme kuvata pohjoisen luonnon romantiikkaa ja siihen yhdistyy kätevästi joulupukki pakkasen, tykkylumen ja revontulien maassa. Näin edistetään myös matkailua.
Tontut ovat aina kuuluneet suomalaiseen kansanperinteeseen. Kotitontut, saunatontut ja tallitontut ovat olleen osa perhettä muinaisista ajoista asti. Niille on tarjottu ruokaa ja sauna on pidetty lämpimänä. On luultavasti historian luonnollista jatkumoa, että tontut toimivat tiedustelijoina ja työskentelevät Joulupukin ja joulumuorin lahjapajassa.
Tänä vuonna aion jynssätä lauteet erityisen hyvin; täytyyhän perinteisen joulusaunan lauteille sopia sekä tonttuja että Lucia-neitoja.
Miten siis olemme päätyneet siihen, että Lucia tuo valon tontuille? Legendan mukaan Lucia eli 300-luvulla Italiassa. Lucian luja usko Jumalaan esti häntä menemästä naimisiin, vaikka naimakaupoista oli jo sovittu. Rangaistukseksi uskostaan hänet surmattiin, sillä Rooman valtakunnassa kristittyjä vainottiin.
Pohjoismaihin Lucia rantautui kristinuskon mukana yhtenä monista pyhimyksistä. Kynttiläkruunu kuvaa marttyyrin sädekehää, joten hän sopii erinomaisesti vuoden pimeimmän ajan juhlaan. Lucia esiintyi jo 1800-luvun lopussa Skansenilla, ja sitä kautta perinne levisi myös Suomeen ruotsinkielisille alueille.
Luonnonuskontojen, maatalousyhteiskuntaan perustuvien juhlien tai kristinuskon perinteiden ei tarvitse kilpailla keskenään. Jos asiaa katsoo avaruudesta käsin, näen itseni osaksi sukupolvien ketjua, joka toisintaa niitä perinteitä, joita ihmiskunta on historian saatossa luonut.
Minulle tärkein joulunajan valmistelu liittyy saunan pesemiseen. Tänä vuonna aion jynssätä lauteet erityisen hyvin; täytyyhän perinteisen joulusaunan lauteille sopia sekä tonttuja että Lucia-neitoja.