Paikallisuutiset
Jälleennäkemisen riemua luokkakokouksessa – entiset etelänummelaiset kokoontuvat yhteen viiden vuoden välein
Jutta Koivuniemi kertaa luokkakokouksen tapahtumia.
Etelänummen koulun juhlasalissa vuonna 1983, Suvivirren ja Gaudeamus Igiturin kaikuessa 63 uutta ylioppilasta painoivat päähänsä ylioppilaslakit ja suuntasivat katseensa kohti tulevaisuutta.
Kyseinen joukko, 14 poikaa ja 49 tyttöä, oli hitsautunut kouluvuosien myötä yhteen siinä määrin, että vuonna 1993 järjestetyn ensimmäisen virallisen luokkatapaamisen jälkeen päädyttiin kokoontumaan kotikaupunkiin aina viiden vuoden välein.
Näin onkin tapahtunut vuosikymmenien saatossa pääasiassa Virve Tialan ja vaihtelevan apujoukon emännöimänä, siten että ainoastaan 35-vuotistapaaminen on jäänyt väliin.
Pari vuotta sitten Virveltä järjestämisen viestikapula siirtyi Västeråsissa asuvalle Leena Hautalalle ja Pietarsaaren seudulle n. 10 vuotta sitten palanneelle Jutta Koivuniemelle tavoitteenaan 40-vuotistapaaminen toukokuussa 2023.
Tarkkaavaiset ohikulkijat saattoivatkin noteerata 20.5. aurinkoisena toukokuun lauantaina Pietarsaaressa Runebergin puistoon kokoontuvan, jälleennäkemisestä riemuitsevan, lähes 40-henkisen juhlapukuisen joukon.
40-vuotisluokkatapaaminen alkoi nostalgiakierroksella Etelänummen koululla. Yläkoulun rehtorin Kim Pitkäkankaan opastuksella katsastettiin koulun tilat. Samalla muisteltiin lukion ja peruskoulun opettajapersoonia menneiltä vuosilta, istahdettiin 3A-luokan silloiseen luokkaan ryhmäpotrettiin ja kuunneltiin korva tarkkana rehtorin kertomusta kouluverkkouudistuksen vaiheista, kännykkäparkeista ja Terttu Kivelän kiinnostavaa tarinaa kouluvalaisimien kohtalosta.
Etelänummen koululta ryhmä siirtyi Runebergin puiston päiväkahvihetken kautta nykyiselle lukiolle koulupuiston mäkeen, jossa opinto-ohjaaja Niina Määttälä esitteli innokkaasti kyselevälle ja aktiivisesti kuuntelevalle vierailijaryhmälle nykylukiojärjestelmää ja suomen- ja ruotsinkielisten lukioiden rinnakkaiseloa samoissa tiloissa. Aikojen todettiin muuttuneen hyvään suuntaan, sillä nykyään luontevalle järjestelylle ei olisi ollut sijaa vielä 1980-luvun Pietarsaaressa.
Hauskaakin oli ja naurun pyrskähdykset säestivät toinen toistaan nokkelampaa poikamaista sanailua, juuri samoin kuten pojilla oli lukiovuosina tapana toisiaan leikkimielisesti nokitella.
Luokkatapaaminen huipentui Järviseututalolle, jossa kohotettiin maljat menneelle, nykyhetkelle ja tulevalle ja nautittiin runsas päivällinen ja kakkukahvit. Kiitos nykyteknologian juhlaan saatiin mukaan aina Kambodzasta saakka Timo Särkinen, joka on ylioppilaaksi pääsynsä jälkeen viettänyt työvuotensa pääasiassa ulkomailla.
Yhteisen ynnäämisen tuloksena saatiin yhden pöytäseurueen toimesta laskettua, että vuoden 1983 ylioppilasvuosikerrasta on paluumuuttajat mukaan lukien noin kolmannes tällä hetkellä Pietarsaaressa tai aivan lähiseudulla ja kaksi kolmasosaa levittäytyneenä ympäri Suomen ja joitain Ruotsin puolellekin.
Illan aikana ihastusta herätti juhlaan saapuneiden opettajien Pirkko Sandkullan, Terttu Kivelän, Anna-Maija Lyyran sekä Lasse Perhiön uskomaton muisti oppilaiden nimien suhteen. Pöytäkunnat sekoittuivat kivasti illan aikana ja yhteisiä koulu- ja jopa päiväkotivuosia muisteltiin vuosien 1982 ja 1983 musiikin soidessa taustalla.
Moni saattoi todeta taivaltaneensa samalla luokalla kaikki kouluvuodet, olipa joidenkin yhteinen taival alkanut jo päiväkotiryhmissä 4-vuotiaasta alkaen. Ei siis ihme, että yhteistä muisteltavaa riitti pikkutunneille saakka.
Juhlatilan ovien sulkeutuessa ja juhlaväen hajaantuessa tahoilleen tai kaupungin yöhön ideoitiin viiden vuoden päähän jo seuraavaa tapaamista, jonka Minna Syrjäläinen-Lindberg ja Päivi Rosnell lupasivat ottaa hoitaaksensa. Kymmenen vuoden kuluttua vietämmekin sitten jo yhteistä tapaamista riemuylioppilaina vuoden 2033 ylioppilaiden kanssa.
