Paikallisuutiset
Henriksson muistelee Pietarsaaren vuoden 2005 kaupunginjohtajavaalia: ”Raskain tappio työurallani”
Anna-Maja Henrikssonin elämäkerta ilmestyi – avaa myös kevään 2023 hallitusneuvotteluja.
Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri (2914 päivää), nykyinen Petteri Orpon hallituksen opetusministeri ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on julkaissut elämäkertansa.
Tiistaina ilmestyneen Anna-Maja Henriksson – Valta ja oikeudentunto -nimisen teoksen on kirjoittanut toimittaja Annika Hällsten, ja sen on julkaissut Kustantamo S&S.
Kirja keskittyy Henrikssonin (s. 1964) poliittiseen uraan, joka kirjan mukaan sai alkunsa Pietarsaaren kuntapolitiikasta puolivahingossa.
Teoksen tuoreinta tekstiä ovat Anna-Maja Henrikssonin näkemykset viime kevään ja alkukesän hallitusneuvotteluista, joissa rkp taiteili hänen johdollaan veitsenterällä.
Pietarsaarelaisittain kiinnostavaa antia ovat Henrikssonin tuntemukset vuoden 2005 kaupunginjohtajavalinnasta. Hän hävisi valtuuston suorittamassa vaalissa tuolloin niukasti Mikael Jakobssonille.
Henriksson ja Hällsten ovat omistaneet episodille luvun – nimeltään Selkäänpuukotus – joka paljastaa, kuinka ihon alle tapahtumat myöhemmällä kansanedustajalla ja ministerillä menivät.
”Koin, että minusta olisi voinut tulla hyvä kaupunginjohtaja, ja niin uskon edelleenkin. ... Minulla oli hyvät yhteydet ja verkostot ja olin sitä mieltä, että sopivan koulutuksen lisäksi minulla riitti paloa kehittää kotikaupunkiani ja koko seutua. Sitä paitsi olin sellaisessa elämänvaiheessa, että kaupunginjohtajan virka olisi ollut minulle unelmatyö. Lapset kävivät koulua, ja se tuntui juuri oikealta. Olin 41-vuotias”, Henriksson kertoo kirjassa.
Pankkijuristi Henriksson toimi tuolloin Pietarsaaren kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Kaikki tuolloiset 17 rkp:n valtuutettua olivat ilmaisseet hänelle tukensa. Tullakseen valituksi Henriksson olisi tarvinnut yli puolet äänistä, vähintään 22.
”Minulle oli vihjattu kristillisdemokraattien tuesta ja suomenkielisen vasemmistovaltuutetun kannatuksesta. Silti tiedettiin, että äänestyksestä tulisi tasainen, ja oli selvää, etteivät sosiaalidemokraatit halunneet minun saavan tehtävää. He politisoivat kysymyksen väittämällä, että rkp saisi liian suuren vallan Pietarsaaressa, ja uskoisin, että vaaleissa oli kyse enemmänkin siitä kuin minusta henkilönä.”
Siihen, että hän hävisi suljetun lippuäänestyksen äänin 23–19 – kirjassa Jakobssonin äänimääräksi on mainittu 24, mutta tosiasiassa myös ehdolla ollut Hannele Teir sai yhden äänen – Henriksson näkee syyksi muun muassa, että kristillisdemokraatit ja muutama muukin tuestaan viestinyt peruivat tukensa loppumetreillä.
”Se oli raskain tappio, jonka olen työurallani kokenut. Olin hyvin surullinen, ja seuraavan kerran olin yhtä onneton, kun hävisin Calle Haglundille rkp:n puheenjohtajaäänestyksessä vuonna 2012. Mutta itse asiassa uskon, että kaupunginjohtajan vaali oli kovempi isku, koska petyin niin pahasti eräisiin ihmisiin. Tuntui kuin minua olisi puukotettu selkään...”
Tuolloin vielä poliitikkona verraten nuori Anna-Maja Henriksson kertoo symbolisen selkäänpuukotuksen jättäneen jälkensä, eikä hän voi unohtaa sitä, koska peli oli niin raakaa.
”Nykyään tiedän kyllä, kehen voin luottaa ja kehen missään tapauksessa en. Mutta sitä en kerro heille enkä kerro sitä sinullekaan [haastattelija Annika Hällsten]. Sama koskee myös omia puoluetovereitani rkp:ssä. Tiedän kehen voin luottaa 110-prosenttisesti. Enimmäkseen voin luottaa rkp:läisiin mutta en ihan aina”, Henriksson toteaa kirjassa.
”Itse asiassa uskon, että eräät ihmiset kokevat yhä pettäneensä minut, ja sen kanssa heidän pitää vain elää, jos heistä tuntuu siltä. Jos ei, sekin on okei. En ole koskaan ottanut asiaa puheeksi niiden kanssa, joiden koin pettäneen minut.”
Tappiosta toipuminen vei aikansa. Tämän jälkeen Anna-Maja Henriksson päätti yrittää eduskuntaan seuraavissa vaaleissa.
”Tappion jälkimainingeissa se tuntui minusta päivänselvältä. En kuitenkaan usko, että kukaan muu ajatteli mitään sellaista juuri silloin.”
Anna-Maja Henriksson valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan vuoden 2007 vaaleissa 4 600 äänellä.
Kirjassa Henriksson kertoo oman näkemyksensä siitä, miten Marinin hallitus pandemiaa hoiti ja mitkä asiat viisikossa aiheuttivat eniten kitkaa.
Hän paljastaa myös, mitä ajattelee vuoden 2017 hallituskriisistä, jonka päätteeksi perussuomalaiset jakaantui kahdeksi puolueeksi.
Lisäksi selviää, millaisten vaikeiden valintojen eteen rkp ja Henriksson joutuivat ollakseen mukana Orpon hallituksessa.
Paikallisuutiset
