Mielipiteet

Darren Ingramin mielipidekirjoitus: Rkp:n poliitikot käyttävät harvoin ruotsia

Vaalikaudelle on ominaista Rkp:n ehdokkaiden lupaukset korostaa suomenruotsalaisuuden merkitystä EU:ssa ja Suomessa, viimeksi uuden presidentin valinnan kautta.

Mutta miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että Rkp:n poliitikot käyttävät harvoin ruotsia eduskunnassa, vaikka valittavat, että kieltä ei käytetä arkielämässä?

Uusi Rkp:n puheenjohtaja ei voi saada aikaan muutosta, ellei puolueen perusongelmiin puututa. Mitä ruohonjuuritasolla on tehty ruotsin kielen vahvistamiseksi? Miten Rkp on viestittänyt kielen eduista suomenkieliselle enemmistölle? Miksi ujostella tärkeäksi koetun kielen käyttöä?

Vuonna 2019 Anna-Maja Henriksson korosti kielen merkitystä identiteetille ja kulttuurille ja sitä, että "käyttäkää ruotsia jokapäiväisessä elämässä, antakaa suomenkielisille ystävillenne mahdollisuus puhua ruotsia, älkää heti vaihtako suomeen". Hänen omat puoluetoverinsa eivät kuitenkaan näytä jakavan tätä vakaumusta.

Anders Adlercreutz sanoi ÖT:ssä (19.3.), että kun Rkp:stä tuli Henrikssonin johdolla täysin kaksikielinen viestinnässä, se "vahvisti kykyämme puolustaa ruotsin kieltä kaikissa yhteyksissä". Tavoitamme suuremman osan suomalaisista". Mutta miten puolue voi tavoittaa suuremman osan suomalaisista ja korostaa ruotsin kielen etuja, kun sen omat kansanedustajat eivät edes viitsi puhua ruotsia paikassa, jota lähetetään televisiossa ja netissä joka viikko, jossa kansalaiset voisivat kuulla muutaman sanan ruotsia ja jopa nähdä, että virallinen kielemme todella elää.

Kaikilla kansanedustajilla on oikeus tulkkipalveluun. Jopa lapsille suunnatussa esitteessä todetaan selvästi, että kansanedustajat voivat käyttää ruotsia tai suomea. Jos lapset voivat tietää siitä, ehkä kansanedustajiemme pitäisi tietää?

Pro gradu -tutkielma vuodelta 2017 osoittaa, että kansanedustajat arvostavat ruotsin kieltä, mutta kokevat, ettei sitä käytetä riittävästi parlamentissa. Seitsemän vuotta myöhemmin Henriksson oli tyytymätön siihen, että "ruotsin kielen taito on heikentynyt sen jälkeen, kun oppilasruotsi lakkautettiin" (ÖT 21.3.).

Kuvitelkaa, jos oppilaitamme voitaisiin rohkaista seuraamaan, mitä parlamentissa tapahtuu, ja jospa he kuulisivat ruotsia myös joiltakin poliitikoiltamme. Varsinkin niiltä poliitikoilta, jotka puhuvat ruotsin kielen merkityksestä maassamme.

Anders Adlercreutz sanoi, että Rkp:n pitäisi olla "puolue, joka parhaiten ja kaikissa tilanteissa puolustaa ruotsin kieltä". Mutta miten se onnistuu, jos puolueen omat edustajat eivät näytä esimerkkiä parlamentissa?