Mielipiteet

Birgitta Strandberg-Rasmuksen mielipide: Parisuhde on lapsen koti

Kirjoittaja on VET Perheterapeutti/psykoterapeutti/työnohjaaja.

Viime aikoina on kovasti kyselty, että minkälaista palvelua siellä Pietarsaaren perheasiainneuvottelukeskuksessa tarjotaan? Joten kerronpa tässä, tiedoksi kaikille, ja etenkin poliittisille päättäjille. Juuri nyt kaikkea toimintaa hyvinvointialueella katsotaan suurennuslasin läpi, tai kiikareilla. Suuresta kysynnästä päätellen työtämme arvostetaan. Meillä on jatkuvasti jonoa ja markkinointi on hoitanut itse itsensä. Jonossa lapsiperheitä priorisoidaan.

Teemme juuri sitä ennaltaehkäisevää työtä nuorten, lasten ja perheitten hyvinvointia ajatellen, jota M. Kinnunen (ÖT 29.10.23) peräänkuuluttaa. Vanhempien/kasvattajien tukeminen on ennaltaehkäisevää työtä, jos mikä. Parisuhde on lapsen koti. Jos/kun vanhemmilta katoaa yhteys ja yhteisymmärrys kodin ilmapiiristä tulee negatiivinen, siellä on ahdasta hengittää. Kuka kärsii? Kaikki osapuolet, ehkä lapset eniten. Voiko edellyttää, että vanhempi, joka ei jaksa itsensä kanssa, voisi jaksaa lasten tarpeiden kanssa?

Keskusteluista on tullut väittelyitä.

”Tulosyy nro 1” meillä on kommunikaatiovaikeudet. Puhumattomuus on tullut kuvioihin, sen myötä kuvitelmat siitä mitä se toinen ajattelee ja on mieltä. Keskusteluista on tullut väittelyitä ja tausta-ajatus, että tahdon sinulle hyvää, on mennyttä. Vähitellen katoaa myös läheisyys ja sen myötä seksi, hitaasti, mutta varmasti.

Perheasiainneuvottelukeskuksessa yhdessä parin kanssa tutkiskelemme mistä kenkä kiikastaa? Onko molemmilla halua, voimia ja motivaatiota etsiä ratkaisuja tilanteeseen? Mikä on mahdollista?

Hyvin usein löytyy taustatekijöitä, jotka taakoittavat parisuhdetta ja perhettä. Siinä vauhdissa, jolla tänään yhteiskunnassa mennään, ei ole helppoa pysyä kärryillä. Ympärillä pyörii sekä todellisia että kuviteltuja odotuksia, niiden keskellä suunnistaminen on haastavaa.

Perheneuvonnassa meillä on systeeminen ajattelu terapiassa vahvasti esillä. Perhettä katsotaan osana paljon suurempaa kokonaisuutta. Perhe elää ja toimii kontekstissa, jossa vuorovaikutus on monimuotoista. Jokainen tuo oman kokemusreppunsa parisuhteeseen.

Toisinaan kannamme sukupolvien taakkaa, joka tulee näkyväksi perhesysteemissä. Tukiverkoston kartoittaminen on oleellinen osa perheterapiaa. Isovanhempien, sisarusten ja ystävien tuki on tärkeää jaksamista ajatellen. Joillakin verkostoa on olemassa, toisilla ei.

Myös silloin, kun keskustelemme yksilöterapiassa, katsomme samanaikaisesti tukevamme parisuhdetta ja sen myötä koko perhettä. Muutos yhdessä rattaassa, voi muuttaa koko koneistoa. Eron jälkeen tarvitaan tukea työstää kaikkia niitä tunteita, joita ero toi tullessaan. Se on tarpeen, jotta yksinhuoltajana jaksaa elämässä eteenpäin. Elämä on kaikesta huolimatta elämisen arvoista. Uusperheet ovat kasvava asiakasryhmä meillä, ihan omanlaisine haasteineen.

Lasten aika on tässä ja nyt, siksi on tärkeä mahdollisimman pian löytää ratkaisu huoltokiistoihin.

Sovittelu eron jälkeen kuuluu myös työtehtäviimme. Lasten aika on tässä ja nyt, siksi on tärkeä mahdollisimman pian löytää ratkaisu huoltokiistoihin. Arjen ennakoitavuus luo turvaa. Lapsen psyykkistä hyvinvointia ajatellen on tärkeää, että lapsen maailmankuva pysyy mahdollisimman ehjänä, että siinä on jatkuvuutta. Aikuiset, jotka eron jälkeen pystyvät aikuismaisesti kommunikoimaan lapsia koskevissa asioissa, ovat kunnioittavan kohtelun esikuvia. Lasten tehtävä ei ole toimia sovittelijoina.

Tuki suruissa ja kriiseissä on tärkeä osa perheneuvonnan työssä. Suru on paljon ajateltua laajempi käsite. Muutamia suuria elämänsuruja mainitakseni; puoliso kuolee kesken elämää, lapsi kuolee kohdussa tai pian syntymän jälkeen, joku perheessä sairastuu vakavasti, lapsi ajautuu huumausaineporukoihin, onnettomuudet, työkiusaamisen kohteeksi joutuminen, työttömäksi jääminen. Tukea tarvitaan uudelleenorientoitumiseen, ja se tuki, jonka voimme vanhemmalle/vanhemmille tarjota, auttaa heitä vuorostaan tukemaan lapsia ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa.

Työnohjausta tarjoamme myös. Silloin liikumme ”metatasolla”, jossa ajatuksena on tukea aikuista työkuvioissa, niin että aikaa ja voimia itsestään ja perheestä huolehtimiseen myös jäisi. Työ ei saa viedä kaikkea, kuten L. Westerlund kirjoitti (ÖT 29.10.23) ”se mitä tarvitaan, on aikaa yhdessäoloon, kuulolla olemiseen ja läheisyyteen arjessa” (vapaa käännös).

Yhteenvetona vielä, me Perheasiain neuvottelukeskuksessa olemme ajan hermoilla, yhä vielä. Toiminta alkoi 40-luvulla, kun eräs kirkon mies näki pariterapian tarpeen sodanjälkeisessä maassamme. Se oli silloin, ja on yhä tarpeen, sekä korjaavassa että ennaltaehkäisevässä mielessä, lasten ja nuorten, perheiden, hyvinvointia ajatellen. Pohjanmaan hyvinvointialue on yhdessä Pietarsaaren alueen Evankelisluterilaisten seurakuntien kanssa (1:1) rahoittanut toimintamme. Elämme toivossa että tämä hyvä yhteistyö jatkuu.