maanantai 3.10.2022 | 15:25
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kauhujen yö Pietarsaaren edustalla tasan 50 vuotta sitten – Ruoppaaja Nostajalta hengissä selvinnyt yövahti oli työvuorostaan peloissaan jo sen alkaessa

Kristian Sundqvist
Ti 6.9.2022 klo 07:00

Internetistä nekin löytyvät, 6. syyskuuta vuonna 1972 aamuyöllä Pietarsaaren edustalla uponneen Nostaja-ruoppaajan turman onnettomuustutkintalautakunnan selvitykset nimittäin.

Kuusitoista miehistön jäsentä merenpohjaan vieneen uppoamisen perussyynä lautakunnan mukaan oli "aluksen joutuminen lähinnä avomerta vastaaviin olosuhteisiin ilman, että sen merikelpoisuudesta (vakavuus, tiiviys) ollaan oltu perillä".

Nostaja siis oli tuona kohtalokkaana yönä 17 sekuntimetrin merituulessa sellaisessa paikassa, jossa sen ei olisi kuulunut olla. Vesi tuli sisään ankkurisilmäkkeiden kautta ja pääsi epävakauttamaan aluksen nopeasti muun muassa siksi, että Nostajaan oli aiemmin tehty merikelpoisuutta heikentäneitä muutoksia.

Uppoamishetkellään 60 vuoden ikään ehtinyt Nostaja oli viisikymmenmetrinen voimanpesä. Aluksessa kuitenkin oli heikkojakin kohtia.
Pietarsaaren museo

Nopeasti viisikymmentä metriä pitkä laivanjärkäle todellakin upposi, vain muutamassa minuutissa.

Nostaja oli alunperin Vasili Saloff, tiettävästi Pietarissa vuonna 1912 valmistunut alus, joka Venäjän vuoden 1917 kumousten ja Suomen itsenäistymisen myötä jäi suomalaisten haltuun.

Miksi Nostaja 60 vuotta myöhemmin Pietarsaaren edustalla kohtasi loppunsa niin hirvittävällä tavalla?

Ylempänä mainittujen yhteenvetojen ohella paljastuu onnettomuustutkintaraporteista seikkoja, joista yhdenkin meneminen toisin olisi saattanut estää katastrofin. Nostajan turmassa toteutui monista suuronnettomuuksista tuttu kaava, jossa lopullinen onnettomuus itse asiassa on lopputulos pitkästä sarjasta erheitä, huolimattomuuksia ja tietämättömyyksiä.

Ja ehkä suoranaista huonoa onneakin. Suomessa oli vain kuutisen viikkoa ennen Nostajan uppoamista saatettu voimaan kansainväliset vakavuusmääräykset, joita noudattaen Nostaja ei ilman muutoksia olisi enää läpäissyt seuraavaa merikelpoisuuskatsastustaan. Vakavuus tarkoittaa kansankielellä aluksen vakautta.

Olisiko Nostajan katastrofi voitu estää vielä viime hetkillä Nygrundetilla, joilla kohdin alus upposi? Raportit vihjaavat tähän suuntaan.

Nostajan yövahdiksi kyseiseksi yöksi määrätty proomumies kertoi lautakunnalle olleensa vuoronsa vuoksi hermostunut ja "jonkun verran peloissaan". Mies oli ollut merillä vasta vähän aikaa ja kyseessä oli hänen ensimmäinen yövuoronsa. Hän ei kuulunut Nostajan vakituiseen henkilökuntaan.

Tuulen ja aallokon voimakkuus herättivät kokemattoman vahdin huomiota yön mittaan ja Nostajan päällikkö tuli kannelle klo 02.45. Päällikkö teki yövahdin kanssa kierroksen aluksessa eikä "ollut tällöin maininnut havainneensa aluksen asennossa mitään poikkeavaa".

Osapuilleen samoihin aikoihin oli eräitä miehistön jäseniä hereillä ja liikkeelläkin. Aluksen koneenhoitaja – joka oli klo 22 vuoronsa päätteeksi sulkenut konehuoneen venttiilit – oli kannella klo 03.00 aikoihin. On mahdollista, että vettä oli tuolloin jo konehuoneessa, mutta yövahdin kiertotehtäviin ei kuulunut konehuoneessa käynti.

Koneenhoitaja tapasi kannella yövahdin ja palasi takaisin vuoteeseen.

Pian tämän jälkeen (arviolta klo 03.30) arveli yövahti aluksen kallistuneen vasemmalle. Hän kävi herättämässä raportissa täsmentämättömän miehistön jäsenen ja miehet yhdessä havaitsivat aluksen kallistuman lisääntyneen.

Satamaväylää ruoppaamassa

Ruoppaaja Nostaja oli kesällä ja syksyllä 1972 Pietarsaaren edustalla syventämässä satamaväylää.

Alus oli noin 50 metriä pitkä ja 11 metriä leveä.

Upposi 6. syyskuuta 1972 aamuyöllä.

Turmahetkellä aluksella oli 20 henkilökunnan jäsentä.

Neljä selvisi hengissä. Yhtä menehtyneistä ei koskaan löydetty.

Tästä eteenpäin kaikki tapahtui nopeasti, hirvittävän nopeasti.

Tapahtui yleinen, mutta raportista päätellen kaoottinen hälytys ja päällikkö huusi määräyksen pumppujen käynnistämisestä sekä pelastusliivien pukemisesta. Pumppuja ei koskaan ehditty saada käyntiin, vaan arviolta klo 03.45 alus kaatui vasemmalle kyljelleen ja upposi.

Neljä laivaväen jäsentä onnistui pelastautumaan Nostajan perässä olleeseen huoltovene Tiiraan, jolta käsin yrittivät aluksi etsiä muita pelastuneita korkeasta aallokosta. Tehtävän osoittauduttua yön pimeydessä mahdottomaksi Tiira ajoi läheiselle Kuha-hinaajalle, josta hälytys tehtiin raketteja ampumalla klo 04.20.

Nostajan hylky saapui Pietarsaaren satamaan lopulta vuoden 1974 heinäkuussa.
Pietarsaaren museo

Jos oli Nostajan uppoaminen lopulta hyvin pikainen tapahtuma, niin jälkiselvitykset olivat kaikkea muuta. Osasyynsä hitauteen aiheuttivat puutteelliset lähtötiedot; aluksen rakennuspiirustuksia esimerkiksi ei löytynyt.

Jo tutkintalautakunnan ensimmäinen, viitisen kuukautta turman jälkeen valmistunut selvitys silti kertoi vakavista ongelmista.

Nostajan miehistöä valittaessa ei oltu kiinnitetty huomiota aikaisempaan merikokemukseen. Vuorossa olleella yövahdilla ei voinutkaan olla käsitystä siitä, millaiset kallistumat olivat aluksella normaaleja ja mistä pitäisi olla huolissaan.

Karua kieltään puhuu, että kokemattoman yövahdin lisäksi turmasta selvisivät juuri ne harvat miehistön jäsenet, jotka olivat palvelleet aluksella useita vuosia. Ammattilaiset jäivät henkiin, merikokemusta vailla olleet kuolivat.

Nostajalla ei ollut ohjeita hätätilanteiden varalta saati että aluksella olisi pidetty pelastusharjoituksia.

Tutkimuksissa kävi myös ilmi, että Nostaja oli ollut aiemmin ainakin kertaalleen lähellä upota, kun alukselle oli päässyt vesimäärä, "joka ei ollut varsin suuri". Tämä haveri tapahtui vuonna 1956, kun alus sai pohjakosketuksessa repeämän.

Tuolloin aluksessa olleiden (joita kuulusteltiin uppoamistutkinnan yhteydessä) mukaan "alus olisi kaatunut ellei sitä olisi saatu hinatuksi hyvin nopeasti matalikolle". Tuolloin oli generaattorihuoneeseen vuotanut vesi päässyt leviämään viereiseen konehuoneeseen, vaikka näin ei teoriassa pitäisi voida tapahtua.

Nostajaan sittemmin uppoamisen ja nostamisen jälkeen tehdyt tutkimukset osoittivat, että vedenpitäviksi merkityissä laipioissa oli aukkoja. Siten oli "olemassa kaikki edellytykset vakavaan onnettomuuteen" kun laajoja vapaita vesipintoja pääsi vuodon myötä syntymään.

Nostaja saatiin lopulta vuoden 1974 heinäkuussa saatiin hinatuksi Pietarsaaren satamaan ja alus romutettiin. Tutkimukset olivat siinä vaiheessa varmistaneet, että aluksella aiemmin tehdyt ja sen vakautta heikentäneet amatöörimäiset muutokset edesauttoivat uppoamista.

Nykysilmin katsottuna Nostaja oli kuolemanloukku.

Käytännössä merikelvottoman aluksen ei ylipäätään olisi pitänyt olla paikassa, jossa se joutui alttiiksi moiselle merenkäynnille. Henkilökunta oli valtaosin kokematonta ja ensimmäistä moista vuoroaan koskaan tehnyt yövahti ei edes kuulunut varsinaiseen miehistöön.

Turvallisuuskulttuuria ei ainakaan hätätilanteiden varalta ollut olemassakaan.

Hukkuneiden etsinnät käynnissä turmapaikalla.
Pietarsaaren museo

Nykysilmin katsottuna Nostaja oli kuolemanloukku. Turvallisuuskulttuuria ei hätätilanteiden varalta ollut olemassakaan.

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.