Paikallisuutiset

Komeat 38 vuotta sivistystyötä täyteen – Heimo Martikainen istahtaa nyt nojatuoliin ja miettii mitä seuraavaksi

Joskus voi haastattelutilanne sisältää symbolisia sattumuksia. Kun sovimme Pietarsaaren lukion historian ja yhteiskuntaopin lehtorin ja opinnonohjaajanHeimo Martikaisen kanssa hänen eläköitymishaastattelustaan, antaa Martikainen vinkin eräästä aiemmasta PS-jututuksesta.

– Ojalan Osmo [PS:n silloinen päätoimittaja] teki minusta hyvän 50-vuotisjutun, joka julkaistiin 4. huhtikuuta vuonna 2008. Siinä jutussa on kaikki faktat oikein.

Eipä muuta kuin toimituksen arkistohyllyyn kirjoiksi koottuihin vanhoihin vuosikertoihin tutustumaan, mutta ah ja voi! Juuri tuo numero on jostain syystä jäänyt arkistoimatta.

Vaan eipä hätiä mitiä, Heimo Martikaisella on kyseinen painotuote mukanaan, kun hän lukiolla sovitusti tapaa toimittajan ja entisen oppilaansa. Historiaa voi hukkua sanomalehdeltä, muttei historianopettajalta.

”Nyt käyn nojatuoliin miettimään, että mitä rupeaisin tekemään.”

Runsaan neljäntoista vuoden takainen artikkeli on otsikoitu ”Suomen esihistoria ja Ruotsin vallan aika pakollisiksi”.

Sitä mieltä hän on yhä ja noin asia olikin, kun 26-vuotias Martikainen alkoi historiaa vuonna 1984 opettaa rehtori Pentti Matturin (1929-2022) johtamassa Pietarsaaren lukiossa Etelänummella. Sen jälkeen on muuttunut hyvin moni asia; lukiosta tuli kurssimuotoinen ja luokaton, valinnaisuus kasvoi huimasti ja itse ylioppilaskoe on muuttanut sisältöään.

Tuoreimpana muttei vähäisimpänä muutoksina ovat olleet digiloikat.

– Kyllähän nekin asiat on oppinut, kun on ollut pakko, sanoo Martikainen vaatimattomasti.

Digitaaliseen ylioppilastutkintoon siirryttiin asteittain vuosina 2016-2019.

– Ja vuodelle 2021 uusitun tuoreimman opetussuunnitelman myötä sitten siirryttiin digitaalisiin oppimateriaaleihin.

Heimo Martikaisen uran viime vuosina tapahtui muutenkin.

– Oppivelvollisuuttahan myös laajennettiin 18 ikävuoteen vuoden 2021 alusta asteittain niin, että se koskee kaikkia perusopetuksesta toiselle asteelle siirtyviä nuoria. Kaiken tämän lisäksi tuli sitten vielä koronapandemia kaikkine rajoituksineen ja etäopetuksineen vuonna 2020.

Palataan vielä hetkeksi vuoteen 1984. Kontiolahdella ylioppilaaksi kirjoittanut ja Joensuussa yleistä historiaa ja Suomen historiaa opiskellut filosofian maisteri oli ehtinyt jo miettiä tutkijanuraa.

Opettajanviran varmempi leipä kuitenkin houkutteli eikä itse työkään tuntunut vieraalta. Niinpä kun auskultoinnin jälkeen tarjottiin hommia rannikkopohjalaisesta pikkukaupungissa päätti Martikainen tarttua tilaisuuteen.

– Ei ollut vaikeuksia sopeutua ja hyvin otettiin koulussa vastaan. Lisäksi tuntui, että sain työssäni nopeasti tuloksia aikaan.

Eikä aikaakaan, kun oppilaat ja kollegat saivat huomata koululle saapuneen melkoisen pohjoiskarjalaisen energialatauksen.

Varsinaiseen opetustyöhön suuntaamansa entusiasmin lisäksi Martikainen on vetänyt muun muassa elokuvakerhoa – joka sai kunnianosoituksia ja valtakunnallistakin näkyvyyttä – sekä järjestänyt historialähtöisiä leirikouluja Kreikkaan.

Myös vapaaehtoinen maanpuolustustyö on Heimo Martikaisen sydäntä lähellä ja tähänkin hän on tuonut asiasta kiinnostuneita oppilaita mukaan muun muassa leiriviikonloppujen muodossa.

Opettajantyössään hän otti uransa jälkipuolella vielä uuden aluevaltauksen ryhtymällä opinnonohjaajankin hommiin. Sivutoimisen opon tehtävissä toimimista hän kuvaa tärkeäksi ja opettavaiseksi.

Historia on siitä kiehtova oppiaine, että sitä syntyy lisää joka päivä. Kuluva vuosi on ollut eurooppalaisittain ehkä synkin sitten toisen maailmansodan. Heimo Martikainen on seurannut tapahtumia silmä tarkkana.

Jopa 1900-luvun synkimmät symboliikat ja möröt näyttävät nousseen haudoistaan niin retoriikan kuin todellisuuden tasolla. Venäjä syyttää propagandassaan Ukrainaa natsivaltioksi, mutta päinvastoin Venäjä itse alkaa näyttäytyä yhä fasistisempana järjestelmänä, joka suosii myös stalinistisen Neuvostoliiton kuvastoa.

– Minäkin luulin, että tällaiset olisivat jo Euroopassa menneen talven lumia, mutta ei se niin olekaan, Martikainen pohtii.

Venäjän osalta hän näkee mahdollisia toivon pilkahduksia.

– Tuntuu, että Venäjällä on nyt nousemassa jonkinlainen vastarintaliike, on ollut sabotaaseja ja sen sellaisia. Mielenkiintoinen tilanne, toisinajattelijoitahan siellä kohdellaan kovalla kädellä.

Puheenaiheet eivät loppuisi, mutta päätetään eläköitymishaastattelun kaikkien aikojen klassikkokysymykseen (arvaatte, mikä se on).

– Annan saman vastauksen kuin kaikille muillekin. Eläkepäivien nyt alkaessa käyn ensin nojatuoliin mietiskelemään, että mitä tässä rupeaisin tekemään. En ole laatinut pitkää listaa, jossa matkustaisin sinne ja tänne ja tekisin tuota. Katsotaan.

Liki neljäkymmentä vuotta Jaakopin kaupungissa pietarsaarelaistivat Heimo Martikaisen.

– Niin suuri osa elämää mennyt täällä, tänne kotiutunut ja vaimo on täältä kotoisin. Ei olla muuttamassa mihinkään.

Heimo Martikaisen eläkepäivät alkavat virallisesti 1. syyskuuta.