Paikallisuutiset

Oppaat saivat uuden vetäjän: Eeva-Kaarina Aaltonen tietää, että tänään kiinnostavat tarinat

Pohjanmaan vanhin opasyhdistys, Pietarsaaren seudun oppaat ry., täytti viime vuonna 50 vuotta. Puolivuosisataista taivalta ei päästy vallitsevien olosuhteiden takia juhlimaan perinteisesti muuten kuin piirikokouksen muodossa, mutta yhdistys voi joka tapauksessa hyvin.

Oppailla on 15 aktiivia riveissään, ja uusi puheenjohtaja on myös aloittanut kaksivuotiskautensa.

Eeva-Kaarina Aaltonen on valittu jatkamaan pestiä 10 vuotta sitä hoitaneen Gun Snellmanin jälkeen.

– Oppaana olen vielä nuori, vasta viisivuotias, Aaltonen sanoo.

”Opastamisessa kiehtoo se, miten kiinnostuneita kierrokselle lähtevät ihmiset ovat.”

Hän kävi Arbiksen opaskurssin tuolloin. Sen voi suorittaa omaksi ilokseenkin, mutta Aaltonen päätti hyödyntää tutkinnon aloittamalla myös kenttätyöt.

– Tämä on kyllä osoittautunut paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä alunperin ajattelinkaan. En aluksi tähdännyt oppaaksi, mutta tässä kaupungissa on niin paljon historiallisia polkuja. Oikeasti opastamisessa kiehtoo se, miten kiinnostuneita kierrokselle lähtevät ihmiset ovat, Aaltonen kertoo.

– Ja hämmästyneitä siitä, että ”ai täällä on tällainen kaupunki. Miksemme ole aikaisemmin kuulleet tästä?” Ryhmän ilahtuminen palkitsee joka kerta.

Harva on etukäteen uskonut, että Pietarsaaressa on niinkin paljon nähtävää. Sisämaasta tuleville ryhmille elämys on nähdä myös meri ja siihen liittyvät tarinat.

Sillä tarinointi ja draama ovat tulleet opastuksen maailmaan jäädäkseen.

– Ennen kerrottiin enemmän faktaa ja vuosilukuja. Tottakai nekin ovat edelleen tärkeitä, pitää tietää milloin kaupunki perustettiin ja koska se paloi. Mutta kyllä tänään halutaan kuulla ihmisistä asioiden takana. Tarinankerronta on lisääntynyt kovasti, kokenut opasUlla Nyström kertoo.

– Ja meillähän on erikseen vielä näitä draamaopastuksia, joissa oikeissa paikoissa ilmestyvät Fredrika Runeberg, Anna Maria Malm, Ebba Brahe, Elise Schauman, tupakkaenkeli ja merimiehen vaimo, joitakin mainitaksemme, Aaltonen huomauttaa.

Siinä opas pukeutuu ja eläytyy rooliinsa ja kertoo minä-muodossa elämästään. Tämä on Pietarsaaren seudun oppaiden mukaan yleistynyt kaikkialla Suomessa.

Oppaan tietopohjan pitää kuitenkin olla kunnossa, sillä sanattomaksi hän ei voi hyytyä yllättävässäkään tilanteessa.

– Tietojen pitää olla kuin jäävuori, josta vain osa näkyy, mutta sen pohjan tulee olla siellä, jos kysytään, Ulla Nyström sanoo.

Oppaan ei saa jäädä lepäämään laakereillaan, vaan hänen on pysyteltävä yhteiskunnan kehityksessä mukana.

Oppailla on keväisin palaveri, jossa käydään yhteisesti läpi kaupungin ja sen eri kohteiden kuulumiset. Tätä päivää on, että yritysten tuotteista ja henkilöstömääristä sekä koulujen oppilasluvuista on oltava viimeisintä tietoa.

– Meillä jokaisella on myös oma erikoisalamme. Itse olen esimerkiksi päivittänyt ympäristöpuolen tietojani, Eeva-Kaarina Aaltonen sanoo.

Hän pitää erityisen mukavana sitä, että opastoiminnalla pystyy tekemään Pietarsaaresta mielenkiintoisemman ja tunnetumman paikan.

– Vaikka vain sille muutaman kymmenen hengen porukalle kerrallaan. Mutta toivottavasti he tulevat käymään uudemmankin kerran.