Paikallisuutiset
Käsitöitä yhdessä mutta erikseen: Pietarsaaren työväenopistolla keksittiin, miten lähiopiskelua voitiin jatkaa rajoitusten puitteissa
Poikkeusolot eivät ole onnistuneet laittamaan kaikkea harrastustoimintaa telakalle. Pietarsaaren suomenkielisessä työväenopistossa pohdittiin, miten kädentaitoja voidaan opettaa koronaturvallisesti lähiohjauksessa.
Kurssilaiset tulivat paikalle porrastettuina aikoina niin, että yhdelle tai kahdelle osallistujalle voitiin osoittaa oma huone työväenopiston tiloista.
OpettajaAnne Hepomäki on kiertänyt huoneiden välillä niin, että kaikki ovat saaneet vuorollaan yksilöohjausta.
Opiston rehtorin Päivi Rosnellin ideoima ja Hepomäen käytännössä toteuttama järjestely saa intohimoisilta ompelijoilta ja kutojilta kiitosta.
– Tätä ei olisi, ellei Anne olisi niin omistautunut tälle työlle. Hän selkeästi ymmärtää, että tämä on meille hirveän tärkeää, ja olemme löytäneet turvalliset tavat työskennellä täällä, ryijyä kutovaAnna-Kaisa Wikström kertoo.
Ollaan ompelulaneissa. Tietokonepelien maailmasta ompeluun levinnyt termi tarkoittaa yhteisöllistä tekemistä, johon samanhenkiset kokoontuvat yleensä viikonlopun ajaksi. Niissä paitsi kukin toteuttaa omia projektejaan, myös imuroi tietoa ja ideoita kanssaharrastajilta.
Laneja on järjestetty työväenopistolla jo muutaman vuoden ajan. Edelliskevät meni pipariksi koronarajoitusten takia, mutta tällä kertaa onnistui. Talven kurssikokemuksista ammennettiin turvajärjestelyt, eli osallistujat "majoittuivat" opiston huoneisiin yksin tai kaksin.
Anne Hepomäki sukkuloi lanittajien välillä aina tarvittaessa.
– Meillä on täällä marakassi, jolla kutsumme hänet paikalle. Toisilla on triangeleja tai vastaavia,Päivi Saari sanoo.
Hän jaMarja-Leena Koivula puuhaavat pikku laukkujen, tunikan, vauvan unipussin ja pyyhkeiden parissa. Ideoita piisaa, ja niitä saadaan vaikkapa katselemalla tavaroita kaupan ikkunassa.
– Itse tehty on aina itse tehty, ja sen saa haluamansa värisenä. Ihan päivittäiskäyttöön nämä tulevat. Viimeksi tein pellavaliinasta saunatakin, ja se on kaikkien aikojen paras. Sellaista ei saa välttämättä kaupasta, ja ovathan nämä paljon edullisempiakin, Koivula perustelee innostusta.
– Laneissa on parasta, että saa ommella kerrankin rauhassa, ja aikaa on, Saari kehuu.
Moni muu harrastaminen on nyt lepäämässä, mutta ompelua Eija Backman on voinut jatkaa talven yli. Laniviikonloppu passaa myös hänelle.
– Tämä on erinomainen tapa saada kaikki keskenjääneet projektit valmiiksi ja aloittaa uutta kivaa. Tässä nälkä kasvaa syödessä, Backman sanoo.
Hänen piti alunperin tulla tekemään yksi mekko, kunnes kaapin pohjalta löytyivät kankaat pariin muuhunkin – ja tyynyihin ja kassiin.
– Tämä on erinomainen järjestely, jonka avulla olemme saaneet toimia korona-aikana.
Leopardikangasmekko onNiina Unkurin lauantaipäivän hanke. Marimekkohattu ja toppi ovat jo valmiita. Parasta opiston laneissa on Unkurin mukaan se, että aikaa ja tilaa riittää, ja työkalutkin ovat talon puolesta.
Anne Hepomäki tulee opastamaan kaavojen piirtämisessä. Koko päättymäisillään oleva kevätkausi on myös hänen näkemyksensä mukaan ollut uusin järjestelyin onnistunut – varsinkin, kun hänelle itselleen etäopettaminen ei ole oikein kolahtanut.
– Ihmiset ovat olleet tosi tyytyväisiä, että ovat saaneet tulla kursseille. Menot ovat olleet niin vähissä, ja tänne on ollut hyvä ja turvallinen tulla. Se on ollut järjestämisen ehtokin, Hepomäki kertoo.
Työväenopiston kevätnäyttelyä on totuttu pitämään varmana kevään merkkinä. Tällä kertaa se menee virtuaaliseksi: töiden tekijät esittelevät tuloksia kuvakavalkadina instagramissa ja facebookissa.
– On tosi ihanaa, että saamme työt ja talosta tulevan moninaisen taidokkuuden näkyville. Virtuaalinäyttely on saanut hyvän vastaanoton, ja tällainen voisi jatkossakin olla hyvä tapa päättää lukuvuosi kivasti, Anne Hepomäki sanoo.
