tiistai 20.4.2021 | 03:48
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Strengbergin tupakkaenkelit saavat oman patsaan Pietarsaareen - työryhmä perustettiin

Pirkko Högkulla
Ti 30.3.2021 klo 16:15

Pietarsaari

Pietarsaareen kaavaillaan tupakkatyöntekijän eli tupakkaenkelin patsasta. Hanketta varten on perustettu työryhmä, johon kuuluvat Carola Sundqvist, Marja-Leena Hyytinen, Brita Brännbacka-Brunell ja Sauli Isokoski.

Taustalla on valtuustoaloite, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana on Brita Brännbacka-Brunell (Rkp).

– Patsas olisi hieno osoitus tupakkatehtaan ja erityisesti tehtaan naistyöntekijöiden suuresta merkityksestä kaupungille, hän näkee.

Brännbacka-Brunell kertoo tarttuneensa asiaan luettuaan puolestaan museonjohtaja Carola Sundqvistin tupakkaenkeleistä kirjoittaman artikkelin, jossa tämä mainitsi haluavansa tupakkatyöntekijän patsaan kaupunkiin.

– Tupakkatehdas vaikutti merkittävästi naisten ja sitä kautta koko kaupungin elämään sekä suoraan että välillisesti. Tehdas aktivoi naisia monin eri tavoin. Teollisuustyö tarjosi tärkeää itsellisyyttä. Naiset tulivat varhain mukaan myös politiikkaan Pietarsaaressa ja se oli tupakkatehtaan naisten ansiota, Sundqvist muistuttaa.

Tupakan tuotanto toi runsaasti työmahdollisuuksia naisille. Eniten työntekijöitä oli savukepuolella, missä valmistus kasvoi kunnolla niin, että vuonna 1889 tehdas sai suurimman voittonsa savukeosastolta.

Sikarinvalmistuksessa tienasi tosin tuplasti enemmän, mutta siinä taas oli vastaavasti enemmän opittavaa.

– Varsinkin savukkeiden suosio oli valtava, mikä selittynee osittain muuttuneella elämäntavalla. Enää ei ollut yhtä paljon aikaa nauttimiseen ja sikarin polttoon, Sundqvist pohdiskelee.

Tuotanto kasvoi sitä tahtia, ettei seudun oma työväki enää riittänyt täyttämään paikkoja tehtaalla. Niinpä omat agentit matkustivat ympäri Suomea houkuttelemassa naisia Strengbergille töihin.

Naiset tekivät tupakkatehtaalla pääasiassa tuotantotyötä, miehet olivat työnjohtajia ja konttorissa

– Tehdastyö oli itsenäistä työtä, vaikkakin sitä valvottiin. Kun työpäivä oli loppu, naiset menivät omaan kotiinsa eikä kukaan muu päättänyt heidän asioista. Erilaista oli piikana. Silloinhan naiset asuivat isäntäväen taloudessa. Tehtaalaisilla oli sentään oma pikku huone.

Tehdastyö antoi naisille ja miehille mahdollisuuden myös vapaa-aikaan; lauantai-illat sekä sunnuntait olivat vapaita. Kun illat ja sunnuntait olivat vapaita, ja moni työntekijä oli tänne muuttanut, niin vapaahetkinä oli mukavaa tutustua uusiin työtovereihin. Perustettiin monenlaisia yhdistyksiä, niin poliittisia kuin harrastustoimintaan liittyviä, teatterista urheiluun.

Moni Strengbergin nainen meni mukaan mm. raittiusseuraan, uuteen marttayhdistykseen tai rouvasväenyhdistykseen ja oli aktiivisesti mukana parantamassa myös työläisten oloja. Vuonna 1901 perustettu suomenkielinen työväenyhdistys sai 1903 erillisen osaston, johon tehtaan naiset kuuluivat. Oli oma lippu Oikeutta naisille -tekstillä.

Savukkeita valmistaneet naiset istuivat pitkien pöytien äärellä. Nopeasorminen valmisti päivässä tuhat savuketta, mistä sai kaksi markkaa palkkaa.

Alussa monet naiset ottivat hylsypaperia kotiin ja liimasivat niitä illalla kotona käyttäen vehnäjauhoa ja vettä. Tekemällä hylsyjä kotona ehti valmistaa työajalla enemmän savukkeita. Naiset olivat iloisia kun ei tarvinnut tehdä iltatyötä - kunnes huomattiin, että palkkakin laski kymmenellä pennillä.

– Naiset protestoivat äänekkäästi tätä vastaan ja se oli luultavasti ensimmäinen protesti Strengbergillä, Carola Sundqvist kertoo.

Ph.U.Strengberg & C:o Tobaksfabrik oli Suomen suurin tupakkatehdas 1920-luvulla. Vuonna 1908 työntekijöitä oli 1631 eli noin 30 prosenttia koko kaupungin väestöstä. Enemmistö, 80 prosenttia, työntekijöistä oli naisia.

#