Paikallisuutiset

Kulttuurishokit jääneet taakse: Jari Lukkarila on rakentanut voimalaitoksia ja putkistoja ympäri maailmaa

Saudi-Arabian Rabighissa rakentuu paraikaa eräs maailman suurimmista vesihuoltojärjestelmistä. Aavikkoon vedetään 600 kilometriä halkaisijaltaan parimetristä putkea, jossa virtaa aikanaan käyttövesi Mekkaan ja Jeddaan.

Putkistoa pumppuasemineen rakennetaan 1,2 miljardilla eurolla. Koska käyttövesi suodatetaan Punaisen Meren vedestä, järjestelmän vaativa tekniikka tulee maksamaan kaikkiaan noin viisi miljardia euroa.

Tämä ei tapahdu hetkessä. ProjektipäällikköJari Lukkarila arvioi, että kraanat ovat auki noin kolmen vuoden kuluttua.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ensi vuonna näihin aikoihin pitäisi ruveta pumppailemaan. Mutta tämähän on valtava systeemi kontrolloitavaksi, joten kyllä tässä pitää vielä pari vuotta olla sen jälkeen. Olen se viimeinen mies, joka sulkee kirjat ja luovuttaa ne operaatio- ja huoltoyksikölle, Lukkarila selvittää.

”Oikeudenmukaisuus ja korruption puuttuminen on Suomen perusta, ja kyllä me taidamme olla parhaita siinä hommassa koko maailmassa.”

Hän vastaa videopuheluun Punaisen Meren rannalta. Sieltä hän ei olekaan päässyt käymään kotona Pietarsaaressa sitten tammikuun.

– Korona iski niin kovasti lentomatkailuun ja myös tämän maan sääntöihin. Pois olisi päässyt, mutta ei enää takaisin, eli elanto olisi loppunut siihen.

Nyttemmin matkustaminen on helpottunut. Jari Lukkarila suunnittelee piipahtavansa joulun maissa kotona.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Sitä ennen, tämän viikon torstaina, mies täyttää pyöreät 60 vuotta. Tapausta juhlitaan työporukassa kakulla.

– Näin ne ovat muutkin merkkipäivät menneet maailmalla.

Pietarsaaren vesitornin kupeella syntynyt insinööri laskeskelee viettäneensä ulkomaisissa työkomennuksissa nyt 27 vuotta.

CV:ssä on monia muitakin jättihankkeita, jotka liittyvät voimalaitoksiin ja yleensä laajan mittaluokan infrastruktuuriin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Wärtsilän, NA-OY:n, Tekniqin, Aavin, ILF:n ja Pöyryn palveluksessa hän on ollut rakentamassa kahtakymmentä voimalaitosprojektia, neljää öljyputkea ja puoltakymmentä vedensiirtojärjestelmää.

Tutuiksi ovat tulleet niin kaivokset, öljykentät, autiomaat kuin viidakotkin Siperiasta Etelä-Amerikkaan ja Kiinasta Australiaan.

Takavuosina matkassa oli koko perhe. Jari Lukkarila ja avovaimonsa Patricia Haglund onnistuivat olemaan saman työnantajan palveluksessa.

– Olimme aikoinaan 6–7 vuotta yhdessä töissä Wärtsilässä, Patricia työmaapäällikkönä ja minä mekaanisena päällikkönä. Vanhin tytär on made in China ja born in Australia, Lukkarila naurahtaa.

Lopulta pariskunnan työmaat erkanivat eri puolille maapalloa. Lomia ja yhteistä aikaa ei tahtonut enää mitenkään saada järjestymään.

He olivat jo aiemmin ostaneet maatilan Fäbodantien varrelta tarkoituksenaan jonain päivänä pystyttää sille hevostallin.

– Silloin päätimme, että laitetaan se nyt pystyyn. Patricia lähti Pietarsaareen ja minä otin jonkin ajan päästä vuorotteluvapaan rakentamista varten.

Normioloissa, ilman pandemiaa, Jari Lukkarila pystyy käymään kotona suunnilleen kolmen kuukauden välein parin viikon lomalla.

– Toisenlaistakin systeemiä on ollut. Oikein kovilla putkityömailla viidakoissa tai autiomaissa, joista ei ihan äkkiä pääse liikenteeseen, tehdään vähän pitempiä, 12-tuntisia päiviä. Se korvautuu niin, että olen kuukauden töissä ja kuukauden kotona, Lukkarila kertoo.

Pitkä kokemus mitä oudoimmista olosuhteista on kouluttanut hänet olemaan hämmästymättä enää mistään.

– Ensimmäisellä reissulla Nepaliin tuli kulttuurishokkeja, sen jälkeen ei enää pahemmin. Olen oppinut suhtautumaan.

Millaisella mielenlaadulla tai asenteella suomalainen sitten pärjää maailmalla?

– Meillähän on tapana sanoa asiat suoraan. Sitä ei välttämättä kaikissa maissa ole arvostettu. Pitäisi osata kierrellä ja kaarrella vähän enemmän.

Tämän asetelman Lukkarila sanoo kuitenkin muuttuneen uransa mittaan.

– Suomi on paljon uutisissa, ja ihmiset ovat kuulleet, lukeneet ja ymmärtäneet, että meillä on asiat hyvin. Olemme ykkösiä vähän kaikessa. Nykyään he ottavat puheeksi parhaan koulutuksen ja olemattoman korruption. He tavallaan olettavat jo, että me sanomme asiat kiertelemättä.

Retken varrella repertuaariin on tarttunut tukku kieliä. Kommunikointitaidon merkitys korostui aikoinaan Perussa sijaitsevalla voimalaitostyömaalla.

Jarin ja Patrician matkassa ollut kissa oli hieman levotonta sorttia. Se päätti lähteä etsimään seuraa naapuritalon katolta. Jari Lukkarila kiipesi perään. Pimeässä illassa ei näkynyt kissaa, sen sijaan vastaan tuli naapurin isäntä ja hänen pistoolinsa.

Tuossa vaiheessa kissanomistajan espanjan taito ei aivan riittänyt vedenpitävään selitykseen.

– Onneksi Patricia huhuili kadun puolella kissaa. Hän osasi kieltä paremmin.

Sittemmin Jari Lukkarila on ottanut haltuun paitsi espanjan, myös portugalin, saksan, englannin ja ruotsin. Vaikkakin Pietarsaaressa kouluaikoina ruotsin opettajan kommentti pojan ruotsin yrityksistä kuului ”herregud, pojke!”

– Osaan tilata ruokaa ja matkustaa kiinaksi, turkiksi, thaiksi, venäjäksi, arabiaksi, ranskaksi ja italiaksi. Siperiassa tai Kiinassa ei kuule englannin sanaa.

Kaikki oppiminen lähtee mielenkiinnosta, Lukkarila tuumii. – Jos sitä ei ole, et opi mitään.

Moni on valittanut hänelle työtilannettaan ja palkkaansa, vaikka heillä on korkeakoulututkinnot ja tietotaitoa vaikka mihin.

– Olenkin sanonut, että se on se ovi maailmalle, mutta teillä ei ole avainta siihen, jos osaatte vain yhden kielen. On ihan turhaa lähteä Suomesta toimittamaan tavaraa maailmalle, jos sitä avainta ei ole. Kielitaito on niin tärkeää.

Kaukaa näkee usein lähelle paremmin. Vuodet maailmalla ovat auttaneet Jari Lukkarilaa arvostamaan suomalaista yhteiskuntaa ja systeemiä entistä enemmän.

– Niin moni asia on kohdallaan. Meillä on onneksi monipuoluejärjestelmä, jolloin kukaan ei pääse yksinään vallan kahvaan eikä ylilyöntejä tule samaan tapaan kuin on käynyt esimerkiksi Venäjällä, Turkissa, Filippiineillä tai Brasiliassa.

– Suomalaisten ei tarvitse pelätä asioimista poliisin tai minkä tahansa virkamiehen kanssa, eikä ensimmäisenä pidä olla tarjoamassa rahaa oikeutta saadakseen. Oikeudenmukaisuus ja korruption puuttuminen on Suomen perusta, ja kyllä me taidamme olla parhaita siinä hommassa koko maailmassa.

Varovaisuus ja järjen käyttö on arvossaan, kun joutuu viettämään pitkiä aikoja hankalissakin olosuhteissa.

Jari Lukkarilan mukaan suomalaisia yleensä varoitetaan alkoholista ja liikenteestä, joiden kanssa saattaa useimmin sattua ja tapahtua.

Silti lähipiirissä vaarallisimmiksi ovat osoittautuneet uimareissut.

– Kaksi työkaveriani on hukkunut, kun he eivät ole tunteneet paikallisia vesiä. Läheltä piti -tapauksia on ollut useampia. Erään työkaverini 15-vuotias tytär kuoli, kun hai puraisi hänet kahtia.

Lukkarila oli itse 3-vuotiaan tyttärensä kanssa leikkimässä rantavedessä, kun isompi aalto vei häneltä jalat alta.

– Siinä pyörin tyttö sylissä, en voinut uida enkä päästää irti. Sain onneksi isonvarpaan tarttumaan johonkin ja pääsin rannalle.

Epävakaat olot ovat ilmentyneet karulla tavalla työkomennuksilla. Ecuadorissa Kolumbian rajalla työmaan englantilainen päällikkö katosi eräänä päivänä. Kolumbiassa operoineelta FARC-sissiliikkeeltä tuli 15 miljoonan dollarin lunnasvaatimus.

Siepatun työnantaja ei suostunut maksamaan. Mies toimitettiin takaisin kappaleina muovisäkissä.

Turvatoimia oli pakko tehostaa äärimmilleen. Työmatkojen aikaa ja reittiä oli vaihdeltava, aseistettuja henkivartijoita oli palkattava.

Paikallisiin ei voinut luottaa, sillä sieppaajat maksoivat heille tiedoista, joilla ulkomaalaisten olinpaikat saatiin selville.

– Yhtenä aamuna kuului ulkoa pauketta. Menin sängyn alle odottamaan tilanteen rauhoittumista. Ohi oli ajanut auto, josta oli kuvattu taloa jossa asuin. Varmaankin siinä oltiin hankkimassa eteenpäin myytävää tietoa.

Työmailla on asetettu homman jatkumisen ehdoiksi muun muassa armeijan apua ja helikopterikyytejä.

– Välillä on ollut jännääkin.

Synttärisankari on aina harrastanut autoja ja moottoripyöriä, joko vanhoja, nopeita tai molempia. Parhaimmillaan tallista löytyi yhtäaikaa 30 yksilöä.

Hevoset ovat mukana elämässä monella tavalla. Itse Jari Lukkarila on kouluttautunut kengittäjästä ravivalmentajaksi.

– Raveja harrastan vieläkin tyttäreni kautta. Hänellä on shetlanninponi joka on moninkertainen Suomen mestari ja Elitloppetin voittaja. Toinen tyttäreni ratsastaa ja on korkealla ranking-listalla Suomessa, joten sitä on mieluisaa seurata.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä