Urheilu

Kuusikymppisen katse on levollinen – Maskenin rasavilli kasvatti Keijo Juvonen löysi kamppailulajeista tien, jota on seurannut läpi elämän

Keijo Juvonen täyttää torstaina 17. syyskuuta 60 vuotta. Aloitetaan alusta ja päästetään juhlakalu ääneen.

– Maskenissa asuin 1960-luvulla ja siellä nuoruuttakin vietin. Se oli vilkasta aikaa ja tehtiin kaikennäköistä.

Noita aikoja muistellessa hiipii Juvosen silmiin tietty pilke.

– Olin itsekin aika vilkas.

”Judosta aloitin. Kamppailuurheilu koukutti heti, se sopi minulle.”

Kun energiaa pursusi nuorista kehoista ja mielistä pyrittiin virtaa kanavoimaan monin tavoin.

– Paljon enemmän kuin nykyään oli kaikenlaista liikuntaa, pelattiin futista ja jääkiekkoa sun muuta.

Elettiin aikaa, jolloin lapset etsivät liikuntansa omin päin ja vähintään oli käynnissä jonkinlainen pihapeli.

– Siinä kolmentoista ikäisenä aloin treenata säännöllisesti, alettiin Per-Erik Nyrösen kanssa käydä Urheilutalon punttisalilla. Siitä se lähti ja vuonna 1975 aloin treenata kamppailulajeja.

”Se” tarkoittaa Keijo Juvosen tapauksessa yhä jatkuvaa matkaa noiden lajien parissa ja sitä kestävää jälkeä, jonka hän on Pietarsaaren urheiluelämään jättänyt.

Viidennen danin mustaa vyötä hokutoryu ju-jutsussa kantava taitaja muun muassa osaltaan toi 1980-luvun alkupuolella karaten Pietarsaareen. Kiinnostus oli heti valtavaa ja ensimmäiselle peruskurssille saapui liki 70 henkilöä.

Judoa ja aikidoa oli Jeppiksessä alettu harrastaa jo aiemmin.

– Judosta aloitin. Kamppailu-urheilu koukutti heti, se sopi minulle.

Harjoitussalina toimi nykyisin lähetyskirpputorina palveleva vanha puutalo Pedersören kirkkoa vastapäätä.

– Talvella siellä oli helkkarin kylmä ja jotain kamiinaa piti lämmittää. Juostiin viisikymmentä kertaa maton ympäri ennen kuin alettiin treenaamaan, että päästäisiin lämpimäksi, Juvonen muistelee.

Nykyään ovat olosuhteet toisenlaiset kävelykadun varrella Nordean talossa sijaitsevalla salilla. Aikakin on jo monella tapaa erilainen, mutta ihminen pysynee jollain tapaa samana teini-iästä kuusikymppiseksi. Juvonen määrittelee kamppailu-urheilun lähteneen aikoinaan muokkaamaan häntä oikeaan suuntaan.

– En tiedä missä sitä olisi muuten.

Kaidalle tielle ja niin sanottuun kunnolliseen elämään Jakolosan rasavillin tie joka tapauksessa suuntautui ja työelämän haasteita hän on etsinyt ammateista, joissa voi tavalla tai toisella auttaa muita.

– Valmistuin urheiluhierojaksi vuonna 1988 ja tein niitä töitä kuusi vuotta, muistelee Juvonen.

Sittemmin hän työskenteli yli 20 vuotta Pelastusarmeijan suojakodissa valvojana.

Syntymäpäivähaastattelu keskeytyy iloisella tavalla, kun salille tupsahtaa Keijon vaimoTiita Juvonen. Pariskunnan sanailusta ja silmistä sykkivästä kemiasta aistii, että yhä synkkaa ja paljon.

Keijo ja Tiita ovat olleet lähimpiä kumppaneita jo jonkin aikaa.

– Se oli kesäkuun 16. päivä vuonna 1979 kun alettiin pitää yhtä, muistelee Keijo.

Hän oli juuri tuolloin päässyt armeijasta ja ratkaisevaan tapahtumaketjuun liittyi niin moottoripyörä kuin unohtunut pankkikirjakin. Parinmuodostus tapahtui sikäli klassisesti, että Keijo ehti piirittää Tiitaa hyvän aikaa, ennen kuin lopulta tärppäsi.

– Ei ole tarvinnut katua, Tiita hymyilee.

Tiita kuuluu Pietarsaaren Ju-Jutsun kantaviin seuratoimijoihin siinä kuin Keijokin. Seuraväki järjesti viime viikon lauantaina brasilialaisen tyylisuunnan ju-jutsun leirin yhteydessä Keijolle mojovan yllätysjuhlan.

– Meillä on mieletön jengi. Sensei kumartaa ja kiittää seuran porukkaa ja kaikkia harrastajia, Keijo Juvonen huikkaa.