Viihde

Ei terapiaa mutta tarpeellista – Eija Hautakangas-Vainionpää tarjoaa ratkaisukeskeistä neuropsykiatrista valmennusta suomen kielellä

Kristian Sundqvist

Aloitetaan oikaisemalla mahdolliset ennakkoluulot: ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus ei ole mitään näennäistieteellistä huuhaata, vaan kyseessä on tunnustettu ja tiedostettu väline asiakkaiden omien voimavarojen ja elämänhallinnan välineiden etsimiseksi. Pietarsaaresta katsoen lähimpänä alan koulutusta tarjoaa Chydenia Kokkolassa.

– Itse kävin koulutuksen Kajaanissa, koska Kokkolaan ei tullut riittävästi kiinnostuneita ryhmää varten, kertoo pietarsaarelainenEija Hautakangas-Vainionpää.

Kyse on täydennyskoulutuksesta, joka on suunnattu esimerkiksi opettajille, koulunkäyntiavustajille ja mielenterveys- sekä päihdetyöntekijöille. Hautakangas-Vainionpää on koulutukseltaan lähihoitaja, mutta valmistuu sosionomiksi tällä tietoa ensi keväänä. Hän työskentelee kaupungin päihdeyksikössä.

Mistä ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmennuksessa varsinaisesti on kyse? Jonkinlaisesta terapiasta?

– En ole terapeutti eikä tämä ole terapiaa, mutta mukana on terapeuttinen ote, Hautakangas-Vainionpää muotoilee.

– Kyse on muun muassa kuuntelusta, läsnäolosta ja rinnalla kulkemisesta, hän listaa.

Avainasemassa on sana ratkaisukeskeinen. Lähestymistapa on käytännöllinen ja maanläheinen.

– Vastaukset ovat usein ihmisessä itsessään. Pyritään etsimään niitä sen sijaan, että tarjottaisiin valmiita vastauksia.

Moisesta valmennuksesta voivat saada apua ihmiset laajassa kirjossa. Chydenia listaa autismin eri oireyhtymät, Touretten oireyhtymä sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujat.

Chydenian käyttämän määritelmän mukaan valmentaja ohjaa ja tukee henkilöitä, joilla on todettu jokin neuropsykiatrinen oireyhtymä. Ennaltaehkäisevän työn asiakkaina voi myös olla elämänhallintansa kanssa kipuilevia nuoria.

– Kyllä, tässä on myös nuorisoaspekti, Hautakangas-Vainionpää painottaa.

Nuorten syrjäytyminen on tietyllä tapaa ollut julkisessa keskustelussa esillä jo pitkään. Toisaalta kaikki mikä näyttää syrjäytymiseltä ei välttämättä ole sitä nuoren itsensä näkökulmasta.

Itsensä seuraan pidättäytyminen ja tietokonepelaamiseen uppoutuminen muuttuvat kiistattomiksi ongelmiksi siinä vaiheessa, kun arjen perustavat rutiinit alkavat tökkiä.

– Jos esimerkiksi syöminen tai peseytyminen kärsii.

Nykymaailmassa ei ole niinkään uhkana että nuoriso ja nuoret aikuiset riehuisivat kaupungilla. Päinvastoin, jämähdetään vanhempien kotiin tai omaan vuokra-asuntoon.

– Nykypäivänä ei nuoren hirveästi tarvitse tehdä, että saa sosiaalisia suhteita digitaalisen maailman kautta. Ne eivät kuitenkaan korvaa tosielämän ihmiskontakteja, Hautakangas-Vainionpää näkee.

Moderni aika ja yhteiskunta kasaavat nuorten niskaan melkoisia taakkoja.

– Odotukset ja oletukset heitä kohtaan ovat hirveän suuria.

Koska ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus ei ole terapiaa, niin sillä ei ole niskassaan terapiatyön mahdollisesti sisältämää suorituspainetta. Kyse on nimenomaan valmennuksesta, ei paranemisprosessista.

– Osataan laittaa nuori ajattelemaan oikeita asioita.

Ennaltaehkäisevä aspekti on Hautakangas-Vainionpäälle selvästi tärkeä, sillä hän on valmistautunut haastatteluun kirjoittamalla ylös asioita, joissa valmennuksen kautta voidaan nuoria auttaa. Osa aspekteista toki pätee muihinkin asiakkaisiin.

Päällimmäisenä listalla on elämänhallintaan liittyviä käytännön seikkoja: päivärytmi, ajankäyttö, asiointitaidot, rahakäyttö, kodinhoidolliset taidot. Näiden hallitseminen suojaa monilta ongelmilta, mutta kuvio toimii myös toisinpäin.

Mikäli ei selviä arjen haasteista päätyy helposti pakenemaan niitä esimerkiksi yksinäisyyteen tai päihteisiin.

Hautakangas-Vainionpään listan vähemmän konkreettisista aiheista nousevat esille esimerkiksi vuorovaikutustaidot ja kyky itsenäistyä. Nämäkin ovat sidoksissa toisiinsa; ihmisten kanssa toimimaan kykenevän on paljon helpompi ponnistaa itselliseen elämään.

Nuoren ongelmat ovat usein alkaneet itää jo hyvinkin varhaisella iällä.

– Mitä aiemmin ongelmat tunnistetaan, niin sitä paremmin niihin pystytään puuttumaan.

Valmennuksessa ei kuitenkaan pyritä erityisen syvästi pureutumaan mahdollisiin ammoisiin alkusyihin, vaan pikemminkin katsotaan tulevaan ja yritetään korjata tilanne sellaisena kuin se on.

Lähihoitaja Eija Hautakangas-Vainionpää hankki neuropsykiatrisen valmentajan pätevyyden vuonna 2016 ja valmistuu siis ensi vuonna sosionomiksi. Kaikki valinnat viittaavat pyrkimyksestä työtehtäviin, joissa voi auttaa ihmisiä.

– Totta kai minulle on sydämenasia auttaa toisia ja uskon samalla elinikäiseen oppimiseen.

Hautakangas-Vainionpää käyttää työkielinään sekä suomea että ruotsia, mutta ratkaisukeskeisen neuropsykiatrisen valmennuksen saralla hän tietää tarvetta olevan ainakin suomenkielisellä puolella.

– Kyllä sellaista signaalia tulee.

Oikaisu ja muokkaus 22. heinäkuuta klo 13.50: Artikkelissa käytettiin alunperin useassa kohdin termiä ratkaisukeskeinen neuropsykologinen valmennus. Oikea termi on ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus.