perjantai 30.10.2020 | 09:49
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Kolmen vuoden kestoaan merkittävämpi projekti – Erasmus Plus avasi Euroopan Pietarsaaren lukiolle: "Kun opiskelija huomaa selviävänsä kansainvälisissä ympyröissä on seurauksena valtava itsetunnon nousu."

Ke 20.5.2020 klo 16:14 | päivitetty ke 16:17

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pietarsaari

– On sanottava, että olen ollut liikutukseen asti ylpeä opiskelijoidemme kanssa reissatessani. Että wau, meidän opiskelijamme esiintyvät noin hienosti, uskaltavat sanoa omia mielipiteitään ja kantojaan ja perustella ne hyvin.

Pietarsaaren lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tiina Stara räpäyttää nopeasti silmiään. Kyyneltä pukkaa tai ainakin melkein.

– On ollut hyvin liikuttavaa, hän myöntää.

Puhe on Euroopan unionin valtavasta Erasmus Plus -ohjelmasta, johon Pietarsaaren lukio osallistui kolmen lukuvuoden ajan Stara koordinaattorinaan. Koronan myötä loppuhuipennustaan vaille jäänyt ajanjakso jätti osanottajilleen paitsi elinikäiset muistot niin vinon pinon kontakteja ja valmiuksia.

Mistä käytännössä on ollut kyse? EU:n oman määritelmän mukaan Erasmus Plusin tavoitteena oli muun muassa "edistää opiskelijoiden, henkilöstön, vapaaehtoisten, nuorisotyöntekijöiden ja nuorten liikkuvuutta" siten, että opiskelijat ja opettajat vierailevat toistensa luona monenlaisen oppimisen merkeissä.

Kaikki sai Pietarsaaren lukiossa alkunsa siitä, että unionilta haettiin ja vuodesta 2017 eteenpäin saatiin rahoitusta kumppanuushankkeeseen, johon tulivat mukaan koulut myös Saksasta, Italiasta, Kroatiasta, Puolasta ja Espanjasta.

Sitten olikin edessä vuosien ajan jotakin, jota kutsutaan kuivasti muun muassa kansainvälisyyskasvatukseksi. Todellisuus on jotain paljon eläväisempää, kun kumppanuuskoulujen opiskelijat ja henkilökunta tutustuvat toisiinsa vastavuoroisilla vierailuilla.

– Tietenkin opiskelijat saivat uusia valmiuksia esimerkiksi englannin kielen osaamisen ja tietotekniikan osalta. Nostaisin kuitenkin esille ongelmanratkaisutaidot sekä kriittisen ja luovan ajattelun kehittymisen kaltaiset asiat, Tiina Stara listaa.

Puhumme nyt pakottamattomasta oppimisesta, jossa melkein kaikki tärkeä tapahtuu sosiaalisen ulottuvuuden kautta. Kun huomaa pystyvänsä kommunikoimaan, tuttavustumaan ja verkottumaan eurooppalaisten ikätoveriensa kanssa löytää jotain, mikä suurelta osalta mantereen ihmisistä jää iäksi piiloon.

– Kaikkein merkittävin juttu, jos tiiviisti ajattelee meidän opiskelijaamme, niin hän saa tällaisesta itsetuntoa ja itsevarmuutta, joka muuten olisi antanut odotuttaa itseään kauemmin tullakseen esiin.

Kun uusia ympäristöjä ei enää vierasta on maailma avoinna.

– Joutuessaan tai pikemminkin päästessään vieraaseen kulttuuriin, niin sinne sopeutuu ja siellä käyttää koko ajan vierasta kieltä tullakseen ymmärretyksi. Ja opiskelijat huomaavat selviävänsä siellä, mikä tuo ihan valtavan buustin.

Itseluottamuksen mukana seuraa valmius ottaa asioita ja projekteja harteilleen.

– Opettajana näkee, miten vastuunottokyky ja -halu nousevat pintaan. Kehityksen huomaa hyvin tällaisen projektin edetessä.

Vastuunkannoksi voi lukea senkin, että kykenee kantamaan huolta lähimmäisistään myös kansallisten rajojen yli.

– Asioille tulee henkilökohtainen taso. Kun vaikkapa kuulee, että Italiassa on paha koronatilanne, niin opiskelijat, opettajat ja isäntäperheet pystyvät samaistumaan että oi, nyt se meillä vieraillut henkilö elää siellä Italiassa tuollaisessa tilanteessa. Solidaarisuuden tunne, siihen kaikki tiivistyy.

Toisenlaisiakin pohjavirtauksia on Euroopassa ollut viime aikoina liikkeellä.

– Ksenofobia tuntuu vain kasvaneen, mutta sellainen saa kyytiä tällaisessa toiminnassa. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin voi samalla kasvaa.

Vaikka projektin kesto oli kolme vuotta jäävät muodostuneet kansainväliset yhteydet elämään pitkään, jotkut ehkä eliniäksi.

– Tämän projektin aikana on opiskelijoille syntynyt ystävyyssuhteita, joissa he ovat vierailleet toistensa luona vaikka kuinka monta kertaa ja perheet ovat parhaimmillaan tulleet kuin toisiksi perheiksi, Stara kuvaa.

Erasmus Plus ei ole Pietarsaaren lukion ensimmäinen eurooppalainen kansainvälistymishanke, vaan projekteja on ollut käynnissä jo kymmenkunta vuotta.

– Kun tapaa jonkun joka oli tuolloin kymmenisen vuotta sitten oppilaana mukana, niin hän saattaa kertoa, miten paljon hyötyä kokemuksista on lukion jälkeisessä elämässä ollut.

Asian yksittäisistä ulottuvuuksista alkaa muodostua suuri kuva, joka kantaa kaikuja kymmentäkin vuotta kauempaa. Kun Suomi neljännesvuosisata sitten liittyi Euroopan unioniin oli muotia puhua kansojen Euroopasta; mantereesta, jossa kulttuurien kirjo olisi rikkaus eikä erottava tekijä.

Sellaiseen kansojen moninaisuuteen suomalaisten oli määrä astua täysivaltaisina muiden joukkoon, oman arvonsa samalla ymmärtäen. Pietarsaaren lukion Erasmus Plus -ponnistus taisi toimia tämänkin tavoitteen eteen.

– Viimeisin reissu oli Puolaan ja opiskelijat olivat lopputyönään tehneet listan, että mitä he koulultaan toivovat. Meidän opiskelijamme eivät oikein tienneet, mitä olisivat sanoneet, kun he olivat huomanneet, että meillähän on jo ne kaikki asiat, joita muut toivoivat. Enkä hirveästi liioittele sanoessani jokaisen ryhmän koko hankkeen ajan arvioineen, että kyllä meillä onkin asiat hyvin.

Tiettyyn terveeseen itsetuntoon kuuluu sekin, että eurooppalaiset vieraat pari vuotta sitten tutustutettiin tammikuisen pakkastalven saloihin merenjääkävelyä ja avantouintia myöten.

– Olihan se sellaista, että he eivät ikinä unohda sitä ikinä. Ihan hieno juttu on, että projektin kautta ollaan tehty aikamoista PR:ää Suomelle.

Kolmen vuoden kaari oli kurottamassa maaliinsa, kunnes iski korona.

– Oltiin saatu sovittua, että viimeisen eli Saksan Mannheimiin suunnitellun tapaamisen yhteydessä olisimme menneet joukolla Euroopan parlamenttiin Strasbourgiin, jossa europarlamentaarikko kustakin hankkeemme maasta olisi ottanut meidät vastaan. Suomen osalta oli Miapetra Kumpula-Natri ystävällisesti suostunut.

Pandemia kuitenkin tuli ja kiehtova vierailu samalla meni toteutumattomien haaveiden mappiin.

– Vaikka rajat suljetaan, niin näitä ystävyyssuhteita ei pysty sulkemaan eikä kiintymyksen tunteita, Stara tunnelmoi.

Kiitoksia luetellessaan Stara kehuu vielä kerran vuolaasti oppilaat, mutta Erasmus Plus -matka oli ikimuistoinen kokemus myös siinä mukana olleille aikuisille.

– Kiitokset kollegoille, jotka ovat tunteja laskematta tehneet töitä. Viisi muuta hankekoordinaattoria olivat Lars Gulden Saksasta, Jelena Huzanic Kroatiasta, Peter Martinez Espanjasta, Maria-Rosaria Gismondi Italiasta ja Urszula Kulig Puolasta.

Nimet kirjoitusasuineen tipahtavat Staralta miettimättä, näiden ihmisten kanssa on tehty paljon töitä yhdessä.

Entä jatko? Eurooppalaisella tasolla yhteensä kuusi vuotta kestänyt Erasmus Plus on nyt päätöksessään, mutta uusia EU-tason ohjelmia on tulossa.

– Nyt pidetään hetki taukoa isoista projekteista. Hakemuksen kirjoittaminen on todella valtava projekti, siitä minulla on kokemusta, Stara pohtii.

Kahdenvälistä yhteistyötä Espanjan Barcelonaan on silti luvassa koronan sallimissa rajoissa jo tulevana lukuvuonna ja seuraavaa isoa EU-projektihakemustakin on jo pohjustettu Strasbourgia myöten.

– Tällainen palo on takaraivossa.

Miljardiluokan EU-ohjelma

EU:n Erasmus Plus käynnistyi vuonna 2014 ja päättyy tähän vuoteen.

Ohjelman kokonaisbudjetti on ollut 14,7 miljardia euroa.

Pietarsaaren lukio oli mukana kolme vuotta 40 000 euron rahoituksella.

Toisin kuin useimmat Erasmus-ohjelmat on ollut suunnattu myös koululaisille.

Osa laajempaa Erasmus-kokonaisuutta, joka sai alkunsa vuonna 1987.

#