maanantai 18.1.2021 | 18:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Lauran sydän laulaa onnesta maaseudun asukkaana Uudessakaarlepyyssä. "Jalat maassa, pää kohti taivasta – sieltä tulee viisaus ja terveys".

Pirkko Högkulla
To 12.12.2019 klo 11:59

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Uusikaarlepyy/Munsalan kylä

Muutto Pietarsaaresta rakkauden perässä ja vielä maaseudun rauhaan on merkinnyt Laura Mattilalle unelmien täyttymystä. Kaupungin katujen vaihtumisesta Uudenkaarlepyyn Munsalan kylänraitiksi tulee kuluneeksi viisi vuotta.

Kuinka lähellä voikaan olla äiti maata ja isä taivasta, hän jaksaa vielä ihmetellä hiljaisella kylätiellä, pellon poikki ja metsän siimeksissä liikkuessaan.

– Olen aina halunnut maalle ja tänne on enemmän tai vähemmän tietoisesti aina pyrkinytkin. Lapsena leikin metsässä ja kiipeilin puissa aina kun vanhempien silmä vältti. Aikuisiällä vietin paljon aikaa Vanhassa satamassa koiran kanssa. Ensin piti näköjään kulkea kohtalon viitoittama tie mutkineen - ja vielä Tampereen kautta, Mattila naurahtaa.

Enää hän ei ihmettele sitäkään, miten maaseudun asukkaat saavat aikansa kulumaan. Pikemmin hän pohtii miten itse sai ajan kulumaan kaupungissa.

Eikä tainnut äitikään aikoinaan tarkalleen tietää, mitä meni pikku-Lauralle puolitosissaan lupaamaan kun puhui tämän lähettämisestä piiaksi maataloon, jossa on lehmä ja hevonen.

Tuotantoeläimiä ei vanhalla sukutilalla tosin enää ole, mutta metsäkauriit käyskentelevät ikkunasta avautuvan maalaismaiseman horisontissa, pöllö huhuilee kuusen suojissa, tikka käy koputtelemassa puunrunkoa toukkien toivossa.

Mattila kuvaa kuinka kaunis on talvinen tähtitaivas ja sitä kuinka kevät tuo kurjet ja joutsenet ojentelemaan kaulojaan pellolle, aivan siihen silmien eteen. Talvisin on joskus niin hiljaista, että voi kuulla maan jäätymisen. Hän sanoo oppineensa tuntemaan tuulen synnyn ja merisumun saapumisen. Hän sanoo tuntevansa maan sykkeen ja rytmin.

– Kyllä, täällä on juuri niin idyllistä miltä kuulostaakin, hän huudahtaa.

Ja vaikka ilman tievaloja on pimeää, ei haittaa.

– Otsalamppu päähän ja menoksi. Paksummat nietokset taitetaan sitten skootterilla, selittää Mattila hyväntuulisesti.

Pietarsaaresta hän kertoo kasvaneensa ulos, mutta löytyy entisestä kotikaupungista sentään monta hyvä syytä tehdä visiittejä. Kolme lasta ja kolme lastenlasta.

– Tie kulkee onneksi myös toiseen suuntaan, Mattila iloitsee.

Kun Munsalan-mummo saa lastenlapsensa yökylään kuuluvat metsäretket viikonlopun ohjelmaan itsestään selvästi.

– Yhtenä sydämenasianani on opettaa nuorempi sukupolvi arvostamaan ja rakastamaan luontoa, joka antaa meille kaikkensa.

Työhistoriaan kuuluu monenlaista myyntitehtävää. Viimeiset vuodet Pietarsaaressa Laura Mattila viihtyi koulunkäyntiavustajana Länsinummen lisäksi Etelänummella, jonne hän keksi tuoda kännykkäparkin.

Uuteenkaarlepyyhyn muuton myötä työpaikaksi vaihtui mm. Oravaisten suomenkielinen koulu, missä hän välillä myös sijaisti opettajaa.

Mattila kertoo ilokseen saaneensa vakituisen paikan keittäjänä ja siivoojana Skogsstjärnan–päiväkodissa viime elokuussa. Työmatkakin on kohtuullinen; Munsalasta kaupunkiin on vain seitsemisen kilometriä.

– Viihdyn lasten kanssa ja tykkään kun saan tehdä kahta erityyppistä työtä. Työnkuva on vaihteleva.

Opiskelukin maistuu taas. Mattila on näet suorittamassa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkintoa Optiman kautta. Tarkoitus on valmistua vuoden päästä jouluksi.

Miten entinen kaupunkilainen saa siis aikansa kulumaan maalla?

– Metsätöissä ja traktorin ratissa tietenkin, heläyttää Laura Mattila.

Klapeja kuluukin sylikaupalla, sillä talo lämpenee pelkästään puilla.

– Kylmällä säällä halkoja menee kuution verran viikossa. Kesällä vähemmän, käytännössä vain veden lämmittämistä varten.

Polttopuut haetaan omasta metsästä, jota hoidetaan yhdessä tuumin kuin vihreää kultaa kämmenellä. Puut käydään kaatamassa talvella harkiten ja metsää kunnioittaen, keväällä ne haetaan metsäkärryllä ja käsitellään traktorivetoisella klapikoneella liiteriin nakeltavaksi.

– Itse vasta harjoittelen moottorisahan käsittelyä. Käytössäni on akkukäyttöinen kone ohuempirunkoisten puiden kaatoon. Sillä hoituu kätevästi myös runkojen oksiminen, Mattila esittelee.

Vuodenkierron töihin kuuluu luonnollisesti myös uuden metsän istutus ja kasvavan metsän hoitaminen.

– Siirrämme taimia paremmalle kasvupaikalle esimerkiksi sähkölinjan alta.

Kun Laura Mattila ei ole metsässä tai leipätyössä, hän kutoo vaikkapa villasukkaa, lukee Aku Ankan pokkareita tai funtsii uusia kivoja projekteja toteutettavaksi puusepänverstaassa.

– Olen mestari suunnittelemaan, mutta käytännön toteutus vie aikaa, hän nauraa.

Maaseudun tulevaisuus surettaa ja huolestuttaa maata rakastavaa.

– Autioituneet talot maaseudulla huutavat asumaan.

– Mikäli elämistä maaseudulla ei tueta, miten meidän käy tulevaisuudessa. Kuka kylvää, kyntää ja niittää, että meillä on kotimaisia elintarvikkeita?

Hän jää vielä pohtimaan sitä miten ihminen on osa luontoa.

– Uskon vahvasti, että kun jalat on maassa ja pää kohti taivasta, sieltä tulee viisaus ja terveys.

Pitkän harkinnan jälkeen Laura Mattila paljastaa viiden vuoden tavoitteensa.

– Aion kirjoittaa kirjan ajatuksistani ja kuvittaa sen omilla kuvillani.

Joskus on niin hiljaista, että voi kuulla maan jäätymisen.

Laura Mattila, 56

Syntynyt Lucian päivänä 13.12.1963 Oulussa, josta muutti perheen kanssa Luotoon kun isä sai töitä Schaumanilta. Tokaluokkalaisena Pietarsaareen.

Asui aikuisena oman perheen kanssa Tampereella vuosina 1989-93.

Toiminut Pietarsaaren sivistyslautakunnan suomenkielisen jaoston puheenjohtajana sekä jäsenenä liikuntajaostossa.

Muutto Munsalaan vuonna 2014.

Työskennellyt lähinnä kaupan alalla. Viimeiset vuodet koulunkäyntiavustajana Länsinummella ja Etelänummella Pietarsaaressa sekä Oravaisissa suomenkielisellä koululla.

Elokuusta 2019 lukien vakituinen keittäjän/siivojan pesti Skogsstjärnan -päiväkodissa Uudessakaarlepyyssä.

Muuta: suorittaa työn ohessa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkintoa Optimassa.

Vapaa-aika: metsä kesät talvet, huvila Oravaisissa, villasukkien kutominen, lukeminen (Aku Ankan pokkarit, joita myös kerää).

Perhe: Munsalassa puoliso ja Pyry-koira, 2 v. Pietarsaaressa kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta.

#