lauantai 14.12.2019 | 19:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kaikki eivät palanneet: Talvisota toi suruviestin kymmeniin koteihin Pietarsaaren seudulla – kentille jäi muurareita, seppiä, kalastajia, painijoita, opiskelijoita, perheellisiä ja perheettömiä miehiä.

Pietarsaaren Sanomat
To 28.11.2019 klo 08:53 [päivitetty to 12:40]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Pirkko Högkulla

Pietarsaari

Pietarsaaren museon kuvassa Söderströmin osasto palaa vuoden 1940 maaliskuussa talvisodasta Pietarsaareen. Hiljaa Runeberginkatua Puutarhakadun suuntaan jonossa etenevässä osastossa näkyy pieksukenkäisiä sotilaita hevosineen, aseita, rekiä.

Historiallista hetkeä on vieressä todistamassa joukko kaupunkilaisia. Taustalla häämöttää kaupunginhotelli, nk. Fontellin talo, silloisella Kanavapuistikolla. Kun tarkkaan katsoo näkyy myös Strengbergin kello.

Kaikki eivät palanneet. Kuolema niitti seudulta talvisotaan lähteneitä joukkoja raskaalla kädellä. Ensimmäinen pietarsaarelaisuhri kaatui seitsemäntenä päivänä. Kun rauha solmittiin siitä laskettuna 98 päivän päästä oli suruviesti ehtinyt saapua lukuisiin koteihin Pietarsaaressa ja seudulla. Useat sota-ajan lapset jatkoivat elämäänsä ilman isää.

Talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939 ja päättyi 105 päivää myöhemmin 13. maaliskuuta 1940 Moskovan rauhaan.

Ensimmäinen pietarsaarelaisuhri oli Torsten Sigrid Ohlsson, joka kaatui joulukuussa 1939 Leipäsuon taisteluissa. Leipäsuolla tulivat tiensä päätökseen myös talvisodan ensimmäiset uhrit Purmolta; Sven Osvald Asp ja Ragnar Emanuel Berg. He kaatuivat 11. tammikuuta.

Ensimmäiset ähtäväläisuhrit olivat Levi Andreas Granvik ja Teodor Leander Roslund. Granvik kuoli saamiinsa vammoihin samana päivänä, 13. tammikuuta, Roslund jaksoi sinnitellä vielä 16. tammikuuta asti.

Pääosin Luodon ja Öjan pitäjistä koottu Larsmo–Öja Raskas Patteristo 2:n miehistö sai surmansa Summassa 13. helmikuuta. Osa miehistä oli hakeutunut turvaan Lisa-korsuun ja kun suomalaiset eivät antautuneet vihollinen ensin piiritti korsun, sitten räjäytti sen.

Täysosumassa kuoli yhteensä 33 miestä, joista 27 tunnistettiin. Paikalle Summaan on pystytetty muistomerkki, johon on kaiverrettu onnettomuuskorsuun menehtyneiden nimet.

Talvisodan lopputaisteluissa kaatui muun muassa yhdeksän miestä Purmolta ja Ähtävältä.

Säkkijärvellä isänmaan puolesta henkensä antoivat Viktor Ena, Oskar Stenbäck, Erik Teodor Ena, Ivar Höglund, Josef Lase´n, Verner Sandström, Herman Willbacka ja Josef Villfors sekä Nikolai Aho, joka katosi 12. maaliskuuta - vain päivä ennen rauhaa.

Tykkimies Torsten Sigfrid Ohlsson s. 29.11.1917 Pietarsaari, k. 7.12.1939 Leipäsuo.

Torsten Ohlsson oli talvisodan ensimmäinen pietarsaarelaisuhri. Hän kaatui Leipäsuon taisteluissa.

Asepalveluksensa Ohlsson suoritti Vaasassa kenttätykistörykmentissä. Aliupseerikoulutuksen jälkeen hänet ylennettiin alikersantiksi. Siviilielämä asepalveluksen jälkeen jäi kovin lyhyeksi, sillä Ohlsson kutsuttiin lähes saman tien kertausharjoituksiin, josta tie vei edelleen rintamalle.

Vapaa-aikanaan Ohlsson oli aktiivi sosialidemokraatti ja innokas voimistelija. Lisäksi hän johti voimisteluryhmää.

Tykkimies Guido Julius Granholm s. 7.8.1909 Luoto, k. 13.1.1940 Turku, sotasairaala.

Guido Granholm kutsuttiin sotaan lokakuussa 1939 ja sijoituspaikaksi tuli Luoto-Öjan Raskas patteristo 2. Jaosto osallistui koviin taisteluihin Karjalan kannaksella. Heti joulun 1939 jälkeen Granholm sairastui vakavaan mahatautiin ja hänet siirrettiin sotasairaalaan Turkuun. Raju keuhkopussintulehdus heikensi vointia entisestään ja hän menehtyi sairauden uuvuttamana.

Nuoruusvuosinaan Granholm työskenteli sekä kalastuksen että lastaustyön parissa Alholman satamassa. Hän ymmärsi myös mekaniikan päälle ja saikin töitä Björklundin korjaamolta Pietarsaaresta. Hän meni naimisiin Meri Sundqvistin kanssa syyskuussa 1937. Pietarsaareen asumaan asettuneeseen perheeseen syntyi yksi lapsi.

Vapaahetkiin kuului mm. suojeluskuntatoiminta. Mainittakoon, että Granholmin nuorempi veli kuoli jatkosodassa venäläisellä vankileirillä.

Sotamies Tauno Rintala s. 28.9.1908 Pietarsaari, k. 12.2.1940 Taipale.

Tauno Rintala toimi talvisodan aikana jalkaväkimiehenä Taipaleen suunnan taisteluissa. Hän sai vihollisen hyökkäyksessä ilmeisesti luodista ja pomminsirpaleista niin vaikeita vammoja, että kuoli välittömästi.

Rintalan perheeseen kuului Alma-vaimo (os. Toikkanen) ja kaksi lasta. Pietarsaaressa Rintala tunnettiin innokkaana kuorolaisena. Hän ehti osallistua ennen talvisotaa aktiivisesti myös työväen laulu- ja soittoyhdistyksen toimintaan.

Sotilas Klaus Gustaf Kekoni s. 7.10.1919, k. 15.2.1940 Riihimäen asema.

Vapaudenristillä palkittu Klaus Kekoni oli aktiivi suojeluskuntalainen, joka osallistui vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan Kannaksella ja hoiti ilmatorjuntatehtäviä kotikaupungissaan Pietarsaaressa. Hän ehti käydä kuusi luokkaa Pietarsaaren Yhteislyseota ennen sotaan joutumistaan.

Kekoni suoritti sotapalveluksensa ilmavoimien viestintäkoulutuksessa. Hän kuoli tovereineen kun venäläiset pommittivat helmikuussa 1940 Riihimäen asemaa ja rautatietä.

Kiinnostuksen kohteisiin kuului mm. purjelentokoneen rakentaminen ja siihen liittyvä tekniikka.

Tykkimies Usko Toivo Luoto s. 16.2.1918 Pietarsaari, k. 9.3.1940 Salla.

Usko Luoto oli suorittamassa lähettitehtävää hevosella Sallan rintamalla saadessaan surmansa vihollisen tulituksessa.

Luodon kerrotaan taistelleen urhoollisesti monissa paikoissa ja osallistuneen osastonsa partiotiedusteluretkiin. Ennen sotaan joutumista hän työskenteli seppänä pietarsaarelaisessa Korpisen Pajalla sekä merimiehenä Kauppalaivastossa.

Luoto oli perheetön. Hän harrasti painia ja kuului Pietarsaaren Innon aktiivijäseniin.

Sotamies Artturi Abraham Loukeinen s. 30.10.1904 Pietarsaari, k. 10.3.1940 Kollaanjoki.

Artturi Loukeinen osallistui talvisotaan vapaaehtoisena. Hän palveli jalkaväkijoukoissa Kollaanjoen taisteluissa "Marokon Kauhun" Juutilaisen komppaniassa. Hän kaatui vihollisen ankarassa lähitaistelussa vain kolme päivää ennen talvisodan päättymistä.

Ennen talvisotaa Loukeinen työskenteli itsenäisenä muurarina. Hänen kädenjälkensä näkyy mm. Strengbergin tupakkatehtaan laajennusosassa.

Perheeseen kuului vaimo Vieno Maria (os. Takamaa) ja yksi tytär. Lähellä Loukeisen sydäntä oli kaikenlainen nikkarointi sekä puutarhanhoito itse rakennetun omakotitalon pihapiirissä.

Tykistön tulenjohtaja Åke John Teodor Granholm s. 23.6.1919 Pietarsaari, k. 10.3.1940 Ruissaari.

Åke Granholm valmistui ylioppilaaksi Jakobstads samlyceumista. Valkolakin jälkeen suunnitelmiin kuuluivat kaivosinsinöörin opinnot, opiskelupaikka odotti Åbo Akademissa. Opintoja hän ei kuitenkaan ehtinyt edes aloittaa kun kutsu kävi asepalveluksen kautta sotaan.

Granholm suoritti asepalveluksensa kenttätykistörykmentissä Vaasassa. Hän suoritti upseerikoulutuksen ja ylennettiin vänrikiksi 1939.

Tulenjohtoupseerina Granholm osallistui kahden kuukauden ajan koviin taisteluihin Karjalan kannaksella ja oli mukana torjumassa vihollisen lukemattomat yritykset ylittää Vuoksen.

Hän loukkaantui kuolettavasti Ruissaaressa suoraan monttuun osuneesta kranaatista.

Kouluvuosinaan Åke Granholm oli innokas partiolainen.

Artikkeli on Pietarsaaren Sanomien/PS Pulssin pieni kunnianosoitus isänmaan puolesta henkensä antaneille talvisodassa. Sen tarkoituksena ei ole olla kaikenkattava lista kaatuneista seudulla. Poiminnot talvisodan pietarsaarelaisuhreista on tehty yhteistyössä Sten Petterssonin kanssa Pietarsaarenseudun sotaveteraanit r.f:stä. Lähteenä käytetty mm. yhdistyksen julkaisemaa Pro Patria -teosta vuodelta 1997.

Tiedot ähtäväläisten ja purmolaisten kohtalosta on kirjasta Österbottnisk bataljon. Kirjan kirjoittaja, Åke Sourander ,oli talvisodassa pataljoonan komentaja jalkaväkirykmentissä JR 9, jossa oli paljon väkeä Pohjanmaan kunnista.

Lue myös:

Talvisodan kuvia etsiessään Pietarsaaren Sanomien toimitus yllättyi lähes 80 vuotta vanhasta löydöstä, joka tuli kotiovelle: "Symbolinen sananvapauden ylistys"

#