keskiviikko 22.1.2020 | 14:23
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anita Salmen kolumni: Kamala luonto

Pietarsaaren Sanomat
Pe 2.8.2019 klo 05:30

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Eräänä kesäiltana menin kastelemaan istuttamiani pensaita ja kukkia. Heti astuttuani ovesta ulos minua lähestyi touhukkaan näköinen siili. Moisesta tuttavallisuudesta hämmästyneenä peräännyin, koska minulla oli vain sandaalit ja siili on piikkinen. Se jäi odottamaan portaiden juureen ja minä menin sisälle hakemaan kumisaappaat.

Tullessani ulos se oli mennyt vähän kauemmaksi, mutta innokkaana taas tuli kohti. Menin hakemaan kastelukannun varastosta ja hain räystästipun alta saavista vettä. Siili seuraili minua kuin koiranpentu, kun kasveja kastelin.

Välillä se tuli lähemmäksi ja välillä meni vähän etäämmälle. En tiedä, mikä sitä kiinnosti. Oliko joku ruokkinut sitä ja mahdollisesti nyt mökillä? Odottiko se ruokaa? Pitäisikö minun kehittää jotain syötävää sille?

No, kastelin kukat ja pensaat ja menin sisälle. Siellä juolahti mieleeni, että jos se halusi vain vettä. Menin uudestaan portaalle, mutta siili oli hävinnyt. En ole nähnyt sitä sen koommin. Mukavaa oli kuitenkin havaita, että niitä vielä on täällä lähiympäristössä jossain.

Seuraavana päivänä luin netistä, että voi olla iloinen, jos näkee siilin. Ne ovat vähentyneet. Eipä niitä näillä kulmilla ole vuosiin näkynyt. Iloinen olinkin.

Toinen tämän kesän luonnonihme oli ulko-oven yläpuolella olevassa pienessä katoksessa. Se yllätys oli ikävä, eikä siitä oikein kumisaappailla selvinnyt.

Ampiaiset olivat vaivihkaa tehneet pesän katoksen laudoituksen yläpuolelle. Sinne ne menivät pikkuriikkisestä aukosta, joka oli jäänyt sidepuun ja alimman kattolaudan väliin. Surina pesässä oli melkoinen, kun jäin kuuntelemaan. Ulospäin sitä ei näkynyt. Trafiikkia sen sijaan oli. Muiden kiireiden takia en vain ollut sitä huomannut. Olin ollut väliin kotoa poiskin.

Sitten tilanne alkoi olla sellainen, että piti vahtia, milloin uskalsi mennä ulos (kun niitä ei näkynyt) ja sisälle (kun niitä ei näkynyt).

Piti ottaa pakkokeinot käyttöön. Huono omatunto oli, kun itse ensi kerran suhautin myrkkyä pesän suuntaan. En edes ylettynyt kunnolla. Piti pyytää apua. Eipä sillä aineella ollut mitään vaikutusta, vaikka käsittely uusittiin. Seuraavana päivänä taas oli trafiikkia entiseen tapaan. Ja tiedossa oli, että se ei ainakaan hiljenisi kesän mittaan.

Oli keksittävä järeämpi keino, joka vaikuttikin tehoavan. Tunsin olevani hirviö ja mietin, miksi en ollut huomannut niiden puuhia ajoissa. Hyödyllinen otus ampiainen on ja oli sääli tuhota niitä, mutta ei ollut muuta keinoa.

Tulevana kesänä tuo kolo ja katoksen toisenkin vastaavan puolen kolot on peitetty listalla, että eivät houkuttele uusia asukkaita. Muualle saa tehdä pesiä, mutta ei ihan kulkureiteille. Elämä käy muuten liian vaaralliseksi, molemmille osapuolille.

Luin netistä, että voi olla iloinen, jos näkee siilin. Ne ovat vähentyneet. Eipä niitä näillä kulmilla ole vuosiin näkynyt.

#