Paikallisuutiset
Tupakkatehdas aktivoi naisia: Teollisuustyö toi itsellisyyttä ja mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihin
Pietarsaari
Vielä 1800-luvun loppupuolella Pietarsaaressakaan ei naisia näkynyt tehtailla. He siivosivat, pesivät pyykkejä, myivät torilla tai olivat piikoina. Tuohon aikaan naimisissa olevat naiset olivat myös miehensä holhouksen alaisia. Tilanne muuttui vasta 1930-luvulla.
Naimattomat, 25 vuotta täyttäneet naiset olivat olleet itsellisiä vuodesta 1863. Tuolloin voimaan tullut laki antoi heille mahdollisuuden päättää omista asioistaan.
Vielä vuoteen 1890 saakka tehtaat olivat voineet käyttää lapsityövoimaa, mutta se kiellettiin.
Kun tupakan kysyntä voimakkaasti kasvoi 1800–1900 -lukujen taitteessa, Philip Ulric Strengberg laajensi aiemmin perustamansa tupakkatehtaan tuotantoa. Hän rakennutti uuden tehtaan, mutta pian oli rakennettava lisää. Tuotantolaitokset täyttivät 1900-luvun alkupuolella jo koko korttelin.
Tupakan valmistukseen tuli runsaasti työmahdollisuuksia naisille.
– Vielä tuohon aikaan miehet olivat työnjohtajia ja samoin konttorissa, mutta tehtaalla työntekijöinä oli pääasiassa naisia, museonjohtajaCarola Sundqvist kertoo. Hän luennoi tiistai-iltana 1900-luvun alkupuolen tupakkatehtaan naisista.
Naisia myös värvättiin eli Strengberg lähetti edustajiaan muualle Suomeen palkkaamaan lisää naisia töihin. Tupakalla oli kova kysyntä ja tuotanto kasvoi vauhdilla.
Olosuhteet tehtaalla olivat alussa heikot ja oli paljon käsityötä. Jos oli nopea, sai päivän mittaan valmistettua tuhat savuketta, mistä ansaitsi kaksi markkaa.
– Monet naiset ottivat iltatöitä kotiinsa eli valmistivat siellä holkkeja ja toivat ne mukanaan aamulla töihin. Niinpä oli mahdollista valmistaa enemmän savukkeita päivässä.
Alussa tehtaalla oli kaasuvalo ja sen valossa oli vaikea työskennellä ja ilma oli huono. Tilanne parani, kun saatiin sähköt. Sen myötä tuli pian koneita.
Savukkeiden ohella tehtiin edelleen mm. sikareita. Se oli vaativampaa työtä ja siitä maksettiin enemmän. Tuhannesta sikarista sai neljä markkaa palkkaa.
– Teollisuuden palvelukseen tulleet naiset olivat itsellisiä ja vapaita. Heillä oli kaupungissa tai Pedersören puolella oma asunto, vaikka se joskus oli jaettu huone tai huone. Voi sitä silti sanoa omaksi. Piikana ollessaan nainen joutui asumaan isäntäväen taloudessa.
Päivät olivat alkuun tehtaalla pitkät eli klo 7–19 arkisin ja lauantaisin 7–17. Työaikaan sisältyi myös ruoka- ja kahvitauko. Voitiin käydä kotona syömässä, ruokailla tehtaan ruokalassa, tuoda omat eväät tai hakea torilta jotain syötävää.
Illat ja pidempi lauantai-ilta sekä sunnuntai olivat vapaata ja naiset saivat järjestää sen haluamallaan tavalla.
– Monet naiset olivat aktiivisia erilaisissa yhdistyksissä, työväenyhdistyksen ohella esimerkiksi martoissa, raittius- ja urheiluseuroissa. Niin ikään heitä oli Pietarsaaren työväen näyttämön toiminnassa.
He ajoivat paitsi naisten myös lasten asiaa. Opettaja Katri Kahelin perusti kollegansa kanssa suomenkielisen lastentarhan. Se siirtyi myöhemmin marttayhdistykselle.
Kun Pietarsaaressa järjestettiin kunnallisvaalit 1919, kolme naista valittiin valtuustoon. Heistä kaksi oli tupakkatehtaalta eli Anne Matalamäki ja Erika Lind. Kolmantena valitiin Ella Labbart. Naiset tulivat politiikkaan varhain Pietarsaaressa ja se oli tupakkatehtaan naisten ansiota.
Naisten osuus oli suuri kaupungissa 1900-luvun alussa. Yli 25-vuotiaista oli naisia 1391 ja miehiä 750.
– Tämä näkyi katukuvassa. Vasta vähän myöhemmin kasvoivat teollisuudenalat, jotka tarjosivat töitä suuremmassa määrin miehille.
Strengberg oli Suomen suurin tupakkatehdas 1920-luvulla. Enimmillään sen palveluksessa oli yli 1600 työntekijää.
Museolla järjestetty luento kokosi Malmin talon salin täyteen kiinnostunutta yleisöä.
