Paikallisuutiset

Tuhat autoa varaosiksi - toiset tuhat takaisin liikenteeseen, loput teräskattiloiksi

Pirkko Högkulla

Pedersöre/Ala-Ähtävä

Auto-osakierrätyksestä valtakunnallisesti tunnetun Erikssonin pihalla Åsbackantiellä on pientä tunkua. Ei ihme, sillä autoja tulee noin kolmen kaaran päivävauhdilla, mikä vuodessa tekee tuollaiset tuhat. Tosin vaihtuvuus on samaan aikaan nopeaa; sitä mukaan kun kentälle kuskataan varaosiksi kelpaavia autoja, siis nesteistä tyhjennettyjä ja herkistä osistaan riisuttuja, lähtee loppupäästä pyörökuormaajalla katostaan liiskattuja rautaromuksi. Osa autoista jatkaakin Erikssonin auto-osakierrätyksen kautta elämäänsä köökin puolella - jo yhdestä romuautosta saadaan kierrättämällä näet raaka-aine päälle 600 teräskattilan valmistukseen.

Se, että parkkipaikkakolarit ovat Suomessa yleisin liikennevahinko, näkyy myös Erikssonin korjaamon puolella, mistä toiset tuhat autoa vuodessa palaa takaisin teille lommojen, kolhujen ja naarmujen fiksaamisen jälkeen.

– Tavallisia ovat myös lievät perään- tai kylkeenajot. Tahallista ilkivaltaa autoihin kohdistuu yllättävän paljon.

Lasse Eriksson, yrittäjä toisessa polvessa esittelee kuusikymppisiään ensi vuonna viettävän firman toimintaa seitsemän hehtaarin tiluksilla, joista puolet on omaa, loput kunnan. Isännän kotitalo on vieressä, rappusilta rappusille ylettää muutamalla harppauksella. Työpaikalla asuminen on Erikssonista aika kätevää kun yrittäjyyskin on elämäntapana eivätkä kolarit ja eri syistä johtuvat moottoristopit osu aina virka-aikaan. Yrityksen hinauspalvelupäivystys pyörii nonstoppina, yötä päivää.

Automerestä nousee monenkokoista hallia ja korkeuksiin kohoavaa varaosavarastoa. Juuri varaosamyynnillä firma elää ja nimikkeitäkin löytyy sen mukaisesti: 130 000. Tuhatmäärin on pelkästään vaikkapa takavaloja. Paketeissa mitattuna Åsbackantieltä lähtee vuodessa noin 15 000 tavaraerää eri puolille Suomea; suurimpia asiakkaita ovat korjaamot.

Auton tekninen perusluonne on pysynyt samana ensimmäisen T-Fordin päivistä asti. Siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Ottomoottoria ympäröivät apulaitteet ovat mullistuneet moneen otteeseen.

– Suurin haaste tällä alalla on tietää, mitä osia purkaa hyllyyn myytäväksi kymmenen vuoden päästä vaikkapa vuoden 2016 automallista. Kaikkihan autot menevät rikki, mutta yleensä niissä pettävät eri komponentit. Meidän ideana on hyödyntää käyttökelpoiset osat, niin ettei niitä tarvitse valmistaa uudelleen. Varaosakierrätys säästää ympäristöä. Ja alkuperäinen osa on parempi kuin uusi, halvemmalla tuotettu osa, Eriksson vertailee.

Kun puhutaan kolariautoista, tuo se kuvaan mukaan inhimillistä hätää, menetystä, surua, usein myös iloa ja kiitollisuutta siitä, että varjelus oli matkakaverina. Sanattomaksi vanhan yrittäjän vetää kun omaiset saapuvat paikalle ja haluavat nähdä läheisen auton, joka oli osallisena kolarissa.

– Suhteessa vain harva kolari on kuolonkolari. Ja se yksikin on liikaa.

– Eivätkä kolarit merkkiä katso. Sitä merkkiä kolaroidaan, mitä myydäänkin ja tiellä ylipäätään liikkuu. Tässä työssä huomaa kyllä, mikä on suosittu automerkki meidän seudulla, Eriksson huomauttaa.

Kolaritutkinta tapahtuu yrityksen tiloissa ja vakuutusyhtiö päättää mitä tehdään.

– Ensitöiksi hoidetaan meiltä vakuutusyhtiölle vahinkokäsittelyilmoitus kustannusarvioineen ja valokuvineen ajoneuvosta. Jos ajoneuvo menee lunastukseen, vakuutusyhtiö määrää myös, myykö sen meille vai meneekö se muualle. Jos korjataan, omistaja päättää missä, toteaa Eriksson.

Uusi auto, jonka arvo on lähtökohtaisesti korkea, yleensä korjataan lievän peltikolarin jäljiltä.

– Jos kaikki viisi bägiä ovat lauenneet on kunnostaminen mahdotonta, vaikka auto olisikin tuliterä. Sisäkatto, kojelauta ja ratti rikkoutuvat turvatyynyjen auetessa.

Osaan, siististi rivissä seisovien autojen tuulilasiin on piirretty "T", mikä tarkoittaa, että auto on tyhjennetty (tömd) kaikista nesteistä. Ne voidaan siis varastoida tavalliselle maaperälle eikä erikoisalusteiselle kentälle. Sivummalla on toistakymmentä kuolonkolariautoa siinä asussa kuin ne olivat pelastustoimien jälkeen onnettomuuspaikalta lähtiessä, nyt odottamassa tutkijan visiittiä.

Jokainen vastaanotettu ajoneuvo dokumentoidaan. Jatkokäsittelyyn etenevän auton kylkeen tussilla kirjoitettu numerosarja kuten 17751/16 kertoo siitä, että kyse on vuoden (20)17 järjestyksessä 751:nnestä autosta, vuosimallia 2016.

Esikäsittelyhallissa autosta imetään koneellisesti kaikki nesteet jäähdytys- ja pakkasnesteistä jarru- ja pesunesteisiin suoraan eri tankkeihin, dieselit, öljyt ja freonit omiinsa kuten hydrauliikkaöljykin. Puhdas hydrauliikkaöljy voidaan uudelleenkäyttää, muut matkaavat Riihimäelle.

– Täältä autot lähtevät esipurkuun, loppupurkuun, tai pihalle, Eriksson kertoilee.

Purkuosastolla uusi auto puretaan osiin, testin läpäisevät varastoidaan. Uusimmista automalleista voidaan yleensä hyödyntää viitisenkymmentä osaa. Vanhan auton osalta kysytyimpien osien lista jää vaatimattomammaksi, top 10:een, johon kuuluu vetokoukkua, vilkkua, valoja, peiliä.

Tietyissä automalleissa osat, joilla on vähemmän kysyntää, jätetään paikoilleen. Esipurussa kiinnitystä voidaan löysyttää sen verran, että vaikkapa ovi tai puskuri on helppo tarvittaessa nostaa käsivoimin pois paikoiltaan ulkona kentällä.

Hyvät renkaat myydään, huonokuntoiset laitetaan kiertoon. Renkaita on varastossa paljon, sillä lunastettavan auton mukaan kuuluvat sekä kesä- että talvirenkaat.

Ympäripyöreitä työpäiviä ikänsä painanut yrittäjä on opetellut hiljentämään tahtia. Isän aloittama ja pojan jatkama elämäntyö on hyvissä käsissä; seuraava polvi on vuorollaan, sitten aikanaan, astumassa ohjaksiin. Lasse Eriksson totuttelee vielä ajatukseen. Phuketin auringon alla kaksi kuukautta vuodesta viettävää se alkaakin houkutella yhä enemmän.

Pirkko Högkulla

ps@pietarsaarensanomat.fi