Pääkirjoitukset

Toimitellen: Miksemme kertoisi kaunottarista?

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Loman voi käyttää vaikkapa poistumalla kotipaikkakunnalta tutkimaan muun maan ruohonjuuria.

Lehtien selailusta ei ole toivoakaan päästä. Ammattitauti taitaa jomotella, mutta kyllähän paikallisista aviiseista tulee etsittyä ja saatua tietoa tekemisen ja näkemisen pohjaksi vähän vieraammassa miljöössä.

Hämeen Sanomista (14.8.) yhytin Niina Karlingin kirjoittaman jutun, jossa toimittaja tutki kaupungin katukuvaa ja taloja sillä silmällä. Otsikkona oli ”Hämeenlinna ei kerro kaunottaristaan, mutta hirviöt saavat loistaa paraatipaikalla”.

Tarina käsitteli valitettavan tuttua kansallista ilmiötä, jossa vanhat talot hukkuvat yksittäisiksi pilkuiksi betoni- ja lasirakentamisen varjoon. Valtaosa talovanhuksista on saanut jo mennä kehitystä hidastamasta.

Aihetta täydensi Jani Suhosen kolumni, josta räpsäisin muistiin erityisesti tämän: ”Jotkut naantalit, pietarsaaret, kokkolat ja porvoot ovat vain iloisia sattumia suomalaisten harmaiden keskustojen joukossa.”

Pietarsaari mainittu, siispä torille! Jossa toivoisin joku päivä näkeväni tolpan, josta kasvaa viittoja joka ilmansuuntaan. ”Vanhakaupunki Skata 500 m”. ”Aspegrenin puutarha 600 m”. ”Koulupuisto 400 m”. ”Vanha satama 2 km”. ”Fäboda 10 km” ja niin edelleen, monikielisesti, qr-koodeineen.

Vinkatkaamme iloisista sattumista.

Isossa maailmassa kaupungit kertovat kaunottaristaan. Pietarsaarelaisille opasteet ovat kuin autojen vilkut: tarpeettomia. Kaikki kuitenkin tietävät, mihin kaikki ovat menossa. Oudommat saattaisivat vinkkejä arvostaakin.